Maami Snellman: Merena ja lumottu peili. 140 sivua. Kvaliti 2021.
Olen jo monesti ihmetellyt sitä, että Varkauden lapset osaavat tehdä
niin fiksuja päätöksiä paikallisen LukuVarkaus -palkinnon jaossa.
LukuVarkaus -palkinto jaettiin kesäkuun puolivälissä jo 22. kerran ja valinta osui kuuden ehdokkaan joukosta Maami Snellmanin aikamatkustusta hyödyntävään lastenromaaniin Merena ja lumottu peili.
Esivalintaraati teki tänä vuonna nähdäkseni myös tietoista kirjallisuuspolitiikkaa: kuudesta ehdokkaasta vain yksi oli suuren yleiskustantamon julkaisema lastenkirja!
Tämän voi tulkita ottavan kantaa kapeutuneeseen eri medioissa näkyvään lastenkirjajulkisuuteen.
Isojen kustannustalojen lastenkirjatarjonnan kupeessa versoo pienten ja jopa omakustanteisten kirjojen rikas valikoima. Kuudesta ehdokkaasta peräti kolme oli VaLas-kollektiivin kirjailijoiden julkaisemia kirjoja.
Erityistä kiitosta aikuisista koostunut esiraati ansaitsee myös siitä, että he ovat nähneet vaivaa ja tiivistäneet noin 50 lukemansa lastenromaanin teemoja lyhyeen yhteenvetoon.
Merena ja lumottu peili hyödyntää aikamatkustusta hieman tavanomaista omintakeisemmin.
Merena kantoi perunavadin keittiöön ja nosti sen pöydälle. Hän pohti, sanoisiko Finan äidille jotakin siitä, että hän oli Merena eikä Fina ja hän oli sujahtanut tänne peilin lävitse. Ja kyllä vain, sellaista tosiaan saattoi tapahtua. Se oli ihan normaalia. Ihmiset vaihtoivat maisemaa tuon tuosta. Että Fina oli oikeastaan hänen isoisomumminsa, joka oli juuri kuollut. Mutta sitä ei tarvinnut murehtia, koska Fina oli jo melkein satavuotias. Että hän ei voinut jäädä päivälliselle, koska tahtoisi mennä kotiin. Äiti ja isä odottaisivat jo. Merena nielaisi. Ehkä oli parempi olla ihan hiljaa, ettei kuulostaisi pähkähullulta.
12-vuotias Merena siirtyy kesäloman alkaessa isoisoäitinsä Finan lapsuuteen välirauhan kesään vuoteen 1941.
Käyty sota on jo muisto vain, mutta tytöt osallistuvat kuitenkin pikkulottatapaamisiiin, joissa opetellaan käytännön taitoja.
Valistunut lukija tietää, että jatkosota kolkuttelee jo nurkan takana.
Aikamatkan tekee mahdolliseksi isoisoäidin vanha ovaalinmuotoinen peili, jonka äiti löytää hoitokodissa viimeiset vuotensa olleen isoisoäidin henkilökohtaisista tavaroista tämän kuoleman jälkeen.
Peilin on alun perin omistanut Merenan perheen etäinen sukulainen kreivitär Fredrika Adolfina Mullesvärld ja se on peräisin 1700-luvulta.
Merena mukautuu yllättävän nopeasti maatalon tyttäreksi ja toteaa itsekin, että ”joskus asiat loksahtivat paikalleen kuin palapelin palaset”.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti