Hanna van der Steen: Punapipoinen poika, 107 sivua. Kvaliti 2022.
Säeromaanin väljä ja samalla kuitenkin hallittu lyhyt formaatti kiinnostaa nyt monia kotimaisia nuortenkirjailijoita.
Säeromaani-genre täydentyy Kirsti Kurosen, Veera Salmen, J. S. Meresmaan ja Dess Terentjevan teosten jälkeen uudella tulokkaalla, Hanna van der Steenin ensimmäisellä säeromaanilla Punapipoinen poika, joka on pienen Kvaliti-kustantamon ensimmäinen säeromaani.
Van der Steen on aiemmin kirjoittanut fantasiaa, lastenromaaja ja yhden satukokoelman.
15-vuotiaan Marli-tytön perhe muuttaa isän ulkomaan työkomennuksen päätyttyä takaisin Suomeen. Marli on päättämässä yläkoulua.
Hän tuntee itsensä ulkopuoliseksi vanhassa kotikaupugissaan, Hämeenlinnassa, vaikka siellä on muutamia vanhoja ystäviäkin.
Vielä vähän aikaa sitten ennen Suomeen muuttoa Marli oli kuvitellut voivansa koulumenestyksensä puolesta hakea lukion jälkeen hyvämaineiseen yliopistoon, Cambridgeen, mutta aiemmat ulkomailla hankitut arvosanat eivät pädekään Suomessa.
Reksi ei ymmärrä
mitä tarkoittaa
jättää kaikki tuttu ja turvalllinen:
tulla takasin tänne jumalan selän taakse
ja kuulla
sen alaspäin kääntyneiltä huulilta,
etten muka olekaan
viimeisten kahden ja puolen vuoden aikana
oppinut ihan helvetisti asioita
– myös sellaisia, joista sillä
itsellä ei
ole aavistustakaan.
Minun pitää
todistaa taas kerran,
että riitän.
Hanna van der Steen kuvaa hyvin vieraantumisen tuntoja ja nuoren ihmisen kokemaa juurettomuutta, kun joutuu vasten tahtoaan muuttamaan ja luopumaan entisistä kavereistaan ja unelmistaan.
Nuoruuden perustunnot ovat kuitenkin pohjimmiltaan samoja joka puolella maailmaa:
Samanlaisia jakoja täällä kuin sielläkin:
Blondit, nörtit, jonnet, jonnat,
rumat, kauniit,
who cares.
Muutto takaisin Suomeen kirpaisee Marlia myös siksi, että hän jää kaipaamaan tiettyä poikaa, johon hän on ehkä ollut ihastunut tai jopa seurustellut tämän kanssa.
Marlin pää täyttyy raskaasta, tiiviistä pimeydestä.
Isä ei työkiireidensä ja äiti alkoholiongelmansa takia näe tyttären mielialan muuttumista.
Ulkoiluttaessaan Lamppu-koiraansa Marli kohtaa punapipoisen pojan, Suiden.
Suide ymmärtää ihmeen hyvin Marlin apaattista olemusta. Epätoivoisesti Marli haluaa tavata pojan uudestaan.
Lukija hoksaa jo hieman ennen Marlia punapipoisen pojan salaisuuden ja tragedian.
Hanna van der Steen nostattaa jännitettä taitavasti. Säeromaanille tyypillinen ilmava kerronta jättää kutkuttavasti paljon myös lukijan mielikuvituksen varaan.
Marli pääsee lopulta jaloilleen, ammattiavun ja ystäviensä avulla... ja todennäköisesti punapipoinen poikakin saa vihdoin rauhan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti