Mila Teräs: Yökirjeitä, Otava 2022. 176 sivua. Kansikuva Tuuli Juusela.
Kukaan ei nähnyt sitä hänestä: Millainen Frida oli syvältä sisältään ja mitä kaikkea hänelle oli tapahtunut. Vaikka joskus hän ajatteli että se kaikki jotenkin näkyisi, ympäröisi häntä.
Mila Teräs on lasten- ja nuortenkirjoissaan kohdentanut katsettaan viime aikoina seksuaalisuuden ja sukupuolen monimuotoisuuteen.
Yökirjeiden alussa vihjataan 15-vuotiaan minäkertoja Fridan traumaan.
Tyttö havainnoi tarkasti ympäristöään:
"– – Niin paljon haurautta sillä karulla pihalla, särkymävaraa käytävillä" .
Yhteys luottoystäviinkin on säröytynyt.
Frida kokee olevansa ”KONTAKTIMUOVIA, rypytöntä, luotettavaa, näkymätöntä”, hän on tukioppilas, joka ”oli myynyt vanhempainilloissa hymyillen pullaa”.
Opettajien mielestä Frida on ”hiljainen puurtaja”.
On kiinnostavaa, että nuortenkirjallisuuden kerrontatekniikoissa hyödynnetään kerronnan keskeisenä osana lyyristä kieltä sekä suoraan säkeisiin ladottua tekstiä.
Eittämättä säeromaanien suosio on osaltaan raivannut nuortenromaaneihin väylää käyttää kerronnallisia kokeiluita aiempaa rohkeammin.
Fridan unettomina öinä kirjoittamat runomuistiinpanot asioista, jotka pitävät häntä hereillä, täydentävät ja valottavat minäkerrontaa. Juuri näistä kahdesta keskenään erilaisesta kerronnan tavasta syntyy romaanin latautunut ja vähin erin jännitteistä kierrettä nostava tyyli.
Teräs havainnollistaa hienosti nuorten riippuvuutta älypuhelimeen ja sen rajattomaan, mutta vääristyneeseen todellisuuteen:
Puhelimen selaaminen oli rutiini, joka piti suorittaa. Se oli kuin pakkoliike, käden nytkähdys kohti luuria tasaisin väliajoin.
Niin kuin hengittäminen loppuisi, jos puhelinta ei jatkuvasti tarkistaisi.
Ystävyys sukupuolineutraalisti esitellyn Neon kanssa auttaa Fridaa vähitellen kanavoimaan ahdistusta mielekkääseen tekemiseen.
Neo ja Fridan mummi havahduttavat kumpikin eri tavoin Fridaa astumaan ulos umpikujasta.
Teräs kuvaa havainnollisesti yläkouluikäisille tyypillistä seksuaalisesti värittynyttä ja tyttöjä pidäkkeettömästi huorittelevaa puhekulttuuria.
Fridan on mahdotonta suhtautua ”akka ämmä / lutka huora / pissis muija” -nimittelyihin neutraalisti.
Teräksen nuortenromaani jättää lukijaansa vahvan jäljen – paitsi kauniin, vivahteikkaan ja myötäelävän kielen ja kerrontansa ansiosta, niin myös siksi, että Fridan hyväksikäyttämä mies joutuu oikeuden eteen. Poliisi ottaa hänet vakavasti. Siksi Fridan voimaantuminen ja parantuminenkin voi vihdoin alkaa.
Yökirjeitä viestii siis jämäkästi lukijalleen, että seksuaalisesta hyväksikäytöstä seuraa tekijälleen rikosoikeudellisia seuraamuksia. Ei puolta sanaakaan, että Frida olisi toiminut tilanteessa jollakin tapaa väärin.
Minua on jo pitkään hämmästyttänyt, että nuortenromaanien lisäksi jopa aikuisille suunnatuissa romaaneissa edelleen väistetään aikuisen hyväksikäyttäjän oikeudellinen vastuu alaikäisiin kohdistuneissa seksuaalirikoksissa.
Merit Riihosen esikoisromaani Mitä ikinä haluat (Karisto 2022) kertoo yhdeksättä luokkaa käyvästä Karrista, joka suostuu aikuisen perheystävän seksuaaliseen hyväksikäyttöön rahoittaakseen musiikkiharrastustaan.
Yökirjeiden kupeessa en malta olla nostamatta esiin – jälleen kerran – Terhi Rannelan novellikokoelmasta Yhden promillen juttuja (2012) novellia ”Vaa´an tähtikuvio”.
Rannelan uudessa novellikokoelmassa Yöuinti ja muita novelleja (Otava 2022) novellissa ”Pitkä liitto” viitataan Jennyyn, joka on ollut mukana tässä nettipedoja käräyttävässä Astraian ryhmässä. Lukija saa myös tietää, kuinka yksi ryhmän perustajajäsenistä on löytänyt siitä ammatinkin:
Astraia oli toiminut vaihtelevalla kokoonpanolla yli vuosikymmenen. Sen perustajan tiedettiin nykyisin työskentelevän lastensuojelussa ja puhuvan usein julkisuudessa nuorten verkkoturvallisuuden parantamisesta.
”Pitkä liitto” -novellissa tosin todetaan poliisin suhtautuvan kriittisesti Astraian tapaan käräyttää verkossa toimivia pedofiileja.
Tänään vietetään kansainvälistä tyttöjen päivää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti