Maija Hurme: Kaikki löytämäni viimeiset. 25 sivua. Etana Editions 2022.
Mimi Åkesson & Linda Bondestam: Kaikki toiset. Suomentanut Katri Tapola. 32 sivua. Etana Editions 2022.
Tässä kaksi kirjaa, joiden lukeminen ja katsominen jättävät jäljen.
Niiden jälkeen maailma ei tunnu enää samalta.
Mainio todiste taas kerran siitä, kuinka lastenkirja voi räjäyttää myös lupaa kysymättä lukijansa tajuntaa!
Maija Hurmeen Kaikki löytämäni viimeiset vetoaa jo nimellään kaikkiin keräilijöihin.
Näkökulma on lapsen, joka luetteloi erilaisia viimeisiä asioita ja ilmiöitä.
Liikkeelle lähdetään syntymän ihmeestä ja lopussa päädytään viimeiseen hengenvetoon.
Kyse on suurista tunteista ja arkisista, ohikiitävistä hetkistä.
Makaaberi ja koominen, haikeus ja ehdottomuus, henkilökohtainen ja yleinen vaihtelevat taajaan, ja juuri tämä tekee kuvakirjasta niin täyteläisen elämyksen.
Mainio oivallus kirjan rakenteen kannalta ovat maalarinteipille käsin kirjoitetut otsikot, jotka alleviivaavat eleettömästi havaintojen arkisuutta.
Tämä kuvakirja on kaukana ylevästä tai aikavasta, aikuisen besserwisserismin kyllästämästä ylemmyydentunnosta. Aikuinen pääsee kirjan sivujen kautta aikamatkalle paitsi omaan lapsuuteensa niin saa myös muistutuksen lapsen tavasta elää hetkessä.
Kaikki löytämäni viimeiset todistaa myös oivaltavasti, että paras lastenkirjallisuus perustuu aina vuorovaikutukseen äänen lukevan aikuisen ja tämän luentaa kuuntelevan lapsen välillä.
Hurmeen havainnot ovat arkisia ja koetun oloisia:
Viimeinen ruuvi kerrossänkyyn. Saan nukkua yläsängyssä.
Viimeinen pulla jaetaan neljään osaan. Siitä riittää kaikille. Hiljainen mussutushetki.
Viimeinen kerta äidin ja isän välissä sängyssä. Kalevi ei mahdu enää lämpimään koloon.
Hurme vaihtelee rohkeasti kuvituksen sävyasteikkoa. Lyijykynän harmaus saa kontrastia samalla aukeamalla akvarellikuvituksesta, jossa sulavalla lumiukolla on tymäkän punainen porkkananenä.
Kaikki löytämäni viimeiset suorastaan usuttaa kokeilemaan sitä pienen lapsiryhmän inspiraatiokirjana ja polveilevan keskustelun houkuttajana.
Ruotsalaisen Mimi Åkessonin (s. 1974) ja suomenruotsalaisen Linda Bondestamin Kaikki toiset stimuloi lukijaa, kuulijaa ja kuvien katsojaa hieman toisella tavalla kuin Hurmeen kuvakirja.
Siinä missä Hurmeen kuvakirja korostaa yksilön ainutkertaisia kokemuksia, Kaikki toiset painottaa enemmän joukkovoimaa, yhteisöllisyyttä, yksilön tarvetta kuulua johonkin viiteryhmään.
Åkessonin lakonisen toteavat, lyhyet virkkeet kulkevat kuvien alla.
Teksti ei tavallaan selitä mitään puhki, vaan innostaa tutkimaan kuvaa vielä ensivaikutelmaa tarkemmin, porautumaan aukeamien lukuisiin yksityiskohtiin ja tekemään niistä omia tulkintoja.
Eri näkökulmia ei väännetä väkisin rautalangasta: usein kyse on todellakin rajauksesta, jonka itse kukin voi elämässään tehdä.
Linda Bondestamin krouvit, isosilmäiset ja usein myös isonenäiset ihmiset ilmaisevat ilmeillään ja kehonkiellään paljon.
Omassa luennassani molempien kirjojen lumovoimaa haalistaa hieman se, että niiden suomennosten nimet muistuttavat hieman liikaa toisiaan.
Hurmeen kirjan eräänlainen sisarteos on Deborah Underwoodin ja Renata Liwskan kuvakirja Ihan hiljaa (Karisto 2011), jonka olen taannoin arvioinut Lastenkirjahyllyssä.
Kaikki löytämäni viimeiset ja Kaikki toiset ovat ilmestyneet samanaikaisesti ruotsiksi: Hurmeen kuvakirja Schildts & Söderströmin kautta (Alla mina sista) ja Åkessonin & Bondestamin kirja on ilmestynyt Ruotsissa Natur & Kultur -kustantamon ja Suomessa Förlaget-kustantamon kautta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti