Heli Koskinen: Zeta: Uskallatko pelata? 132 sivua. Kuvittanut Mari Luoma. Mäkelä 2022.
– – Hän kiskaisi vr-lasit päästään, heitti ne seinään ja lopetti striimin. Täyden energian keräämiseen menisi ainakin viikko. Mutta jos hän käyttäisi kaiken aikansa pelaamiseen, MightyMaurin voittaminen olisi aivan varmaa. Ei koulua, vaan pelkkää treeniä, kuten tälläkin viikolla.
Vanhemmille oli muutaman päivän mennyt ihan täydestä flunssainen ääni ja nenäliinatollot sängyn vieressä, mutta ei enää. Isä raivosi, ettei Zeta saanut olla neljän seinän sisällä ja hänen olisi mentävä takaisin kouluun. Äiti oli huolissaan hänen jäämisestään ystäväporukan ulkopuolelle ja yritti suostutella, että Zeta kysyisi edes läksyt joltain kaverilta. Mutta koulu oli urpoille. Kukaan siellä ei tajunnut, miten hyvä Zeta oli pelaamaan.
Tietokonepelaamiseen eri tavoin linkittyvä lasten- ja nuortenkirjallisuus ei ole Suomessa mikään uusi ilmiö, mutta entistä useammin pelaaminen otetaan nyt koukuksi houkuttelemaan erityisesti vähän lukevia lapsia ja nuoria kirjan ääreen.
Zeta: Uskallatko pelata? on Heli Koskisen esikoinen. Hän työskentelee lasten ja nuorten kirjastonhoitajana ja opiskelee tietojenkäsittelyä. Kustantajan sivuilla hän kertoo, ettei uskalla itse pelata kuin lautapelejä, koska koukuttuu helposti pelaamiseen. Suosikkeja ovat erilaiset pakopelit ja muut yhteistyöpelit.
Zeta pelaa Warriors of Molehill -peliä ja on selvässä johdossa muihin nähden. Haastetta aiheuttaa lähinnä pelaajanimeä MigtyMauri käyttävä pelaaja.
Aiemmin Zeta on liittoutunut verkkopelissä Frodon kanssa, mutta tämä on jostain syystä kadonnut pelistä kokonaan vähän aikaa sitten ja samoin on käynyt muutamalla muullekin vakituiselle pelaajalle.
Jäljelle jääneet yrittävät yhdistää voimansa ja pyytävät Zetaa mukaan, mutta hän vakuuttaa pärjäävänsä yksin.
 |
| Zetan oven taakse ilmaantuu kolme naamioitunutta miestä. Mari Luoma on onnistunut tekemään Zetasta androgyynin päähenkilön. Luoman kuvitusta Heli Järvisen varhaisnuortenromaaniin Zeta: Uskallatko pelata? (Mäkelä 2022). |
Zetan vanhemmat lähettävät hänet ilman mitään ennakkovaroitusta peliriippuvaisten nuorten parantolaan, Petoon, toiveenaan, että heidän lapsensa vieroitetaan siellä liiasta tietokonepelaamisesta.
Kolme huppupäistä miestä ilmaantuu Zetan huoneen ovelle. He tainnuttavat hänet ja tokkuraisena Zeta herää Pedosta liikkumista kontrolloiva jalkapanta nilkassaan.
Lukijalle annetaan vihjeitä parantolan valheellisista kulisseista vähitellen. Pedon johtaja on esimerkiksi nimetään Irma Ketunhäntä.
Parantolassa on muita samanikäisiä nuoria, joiden kanssa Zetan on ennen pitkää pakko liittoutua päästäkseen pakenemaan.
Jännitettä nostetaan vähitellen pakosuunnitelmien edistyessä. Erityisen paljon päänvaivaa ja hämmennystä Zetalle aiheutuu rastatukkaisesta Adasta, joka on muiden kertoman mukaan ollut Pedossa jo kuukauden, vaikka monelle on vakuutettu heidän pääsevän pois jo kahden viikon testi- ja vieroitusjakson jälkeen.
Heli Koskisen varhaisnuortenromaani vetoaa varmasti aikuisten ja lasten valtataisteluasetelmansakin vuoksi alakouluikäisiin lukijoihin. Pelaamisen turmiollisuudesta puhuvat vain aikuiset, ja lapset saavat itse huomata, että välillä on hyvä säästää myös pelimerkkejä tavalliseen arkiseen kanssakäymiseen muiden kanssa.
Luvut ovat sopivan lyhyitä ja Mari Luoman mustavalkokuvitus tekee keskushahmoista herkullisia karikatyyrejä. Koskisen teksti ja Luoman kuvitus eivät määrittele Zetan sukupuolta lainkaan, mikä on mainio ja kirjan lukijakuntaa laventava ratkaisu.
 |
| Ennakkoluuloja ravistellaan myös sivuhenkilöissä, kun Adan mummo paljastuu todelliseksi tietokonevelhoksi! Luoman kuvitusta Heli Järvisen varhaisnuortenromaaniin Zeta: Uskallatko pelata? (Mäkelä 2022). |
Mikä merkitys mahtaa olla romaanin alusta löytyvällä motolla, ”vanhalla kansanrunolla”, joka kertoo viidestä taistelemaan lähtemästä pelaajasta, joista yksi kerrallaan joutuu kukistetuksi, kunnes jäljellä jää vain viimeinen pelaaja, jonka on antauduttava Pedolle?
Zeta-sarja saa jatkoa jo ensi syksynä.
Heli Koskisen esikoisteos on juuri hetki sitten saanut kunniamaininnan Lastenkirjainstituutin Punni-palkinnon jaon yhteydessä.
Raati perusteli valintaansa seuraavasti:
"Teos on rohkea avaus pienille lapsille transsukupuolisuudesta. Teoksesta välittyy lapsen utelias ja avoin asenne sekä ennakkoluuloton katse. Transsukupuolisuutta käsitellään lapsentasoisesti ja lapsihahmon kysymysten tahdissa edeten. Tarina ja kuvitus kietoutuvat kauniisti isovanhemman taitoluisteluharrastuksen ympärille."
Kunniamaininnan saivat myös Annastiina Stormin lastenromaani
Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita (kuv. Sari Airola, S&S 2022) ja Riikka Smolander-Slotten nuortenromaani Armoton unelma (Otava 2022).
Kaikki kunniamaininnan saaneet ovat lasten- ja nuortenkirjallisuuden esikoisteoksia.
 |
| Punni-logo © Jani Ikonen |
Palkinto on saaut nimen Kirsi Kunnaksen Punni-jäniksestä, joka löytyy Tiitiäisen tarinoita -kokoelmasta (WSOY 1957). Punni-jänis on toisenlainen kuin muut, joiden mielestä Punnin kaltaista ei voi ollakaan.
Tänä vuonna Punni-palkinnosta kilpaili ennätykselliset 70 teosta.
Palkintoraadin asiantuntijajäseninä toimivat Lastenkirjainstituutin kannatusyhdistyksen hallituksen jäsen Marketta Könönen ja varhaiskasvatuksen opettaja Kerttu Rahikka. Kannatusyhdistyksen jäsenedustajana raadissa toimi Laura Karilainen ja nuorisojäsenenä lukiolainen Klaara Kurunmäki. Raadin puheenjohtajana toimi Lastenkirjainstituutin hankekoordinaattori Aino-Maria Kangas.
Ensilumi on arvioitu Lastenkirjahyllyssä marraskuussa, Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita toukokuussa ja Armoton unelma lokakuussa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti