Annastiina Storm: Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita. Kuvitus Sari Airola. 240 sivua. S&S 2022.
Kustantamo S&S ansaitsee erityistä kiitosta siitä, että se pitää kustannusohjelmistossaan realismia ja fantasiaa yhdistäviä kotimaisia lastenromaaneja.
Anja Portinin Radio Popov (S&S 2020) ja Vuokko Hurmeen Värikkäät -sarja (S&S v:sta 2020) ovat viime vuosilta hyviä esimerkkejä kirjoista, jotka ottavat kantaa lapsen yhteiskunnalliseen todellisuuteen.
Myös Annastiina Stormin ensimmäinen juuri ilmestynyt lastenromaani on visusti lapsen oikeuksien puolella.
Me aikuiset rakastamme usein laatia erilaisia to do -listoja asioista, joita haluaisimme tehdä.
Kymmenvuotiaan Eevertin listalla on kolme asiaa: hän haluaa oppia lentämään, hän haluaa pelastaa kaupungin asukkaita manipuloivilta Luigur ja Baba Buberilta ja löytää lentäjänlakkiin tismalleen sopivan pään.
Kirjan kerronnallinen ratkaisu on hieman kömpelö, jos ajatellaan että lapsi lukisi kirjaa itsenäisesti.
Tapahtumia seurataan välillä minäkertojan, eräänlaisen virkahenkilön, toivarin näkökulmasta ja välillä tämän ihmisten toiveita toteuttavan toivarin ääni upotetaan osaksi kaikkitietävää kerrontaa jossa seurataan Eevertin arkea.
Eevert löytää kodin vaatekomerosta lentäjänlakin ja kiikuttaa sen äidin nähtäväksi.
Äiti kertoo lakin kuuluneen pojan isälle, joka on kuitenkin lähtenyt pois jo ennen Eevertin syntymää.
– Kun kasvat isoksi, tulet huomaamaan, että elämä on arvaamatonta, eivätkä kaikki asiat mene niin kuin eniten toivoisi. Oikeassa elämässä ihmiset tulevat ja menevät, ja joskus he jättävät jälkeensä lakkejaan ja uusien ihmisten alkuja.
Näyttävän sisääntulon merenrantakaupunkiin tekevä pariskunta, Luigur ja Baba Buber, kietoo pian paikkakunnan asukkaat pauloihinsa.
Tähtipuuteri erottelee ihmiset eri kasteihin ja jo nimensäkn puolesta luihu Luigur lupaa ihmisten löytävän oman sisäisen jalokivensä.
Kyse on eräänlaisesta mielenmanipulaatiosta, joka turruttaa kaupunkilaisten tunteet. Luiguri taikapiiriin joutuvista tulee oman edun tavoittelijoita, joille on ”nostaa oma hehku oman elämän ykkössijalle!”
Herra Luigur ulottaa manipuloivat lonkeronsa kaupunkilaisten mielen syövereihin. Sari Airolan kuvitusta Annastiina Stormin lastenromaaniin Teräsmiespoika ja muita lentäviä asioita (S&S 2022). |
Kun Eevertin äitikin lumoutuu Luigurin puheista ja taikapölystä ja poika muuttuu hänelle näkymättömäksi, niin lukijan uskoa onnelliseksi kiertyvään loppuratkaisuun koetellaan toden teolla:
– – Toisten aikuisten ohikatsottavana oleminen olisi ollut vielä jotenkin kestettävissä. Olgan kohdalla se tuntui siltä kuin maailman ainoa varmasti turvallinen asia olisi paljastunut arvaamattomaksi. Kuin tukeva maa olisi alkanut rakoilla jalkojen alla.
Eevert on itsekin vajoamassa epätoivoon:
Voiko sen polompaa parkaa olla, kuin lapsi, jonka isästä oli jäljellä pelkkä nahkalakki ja jonka äiti oli kadonnut kimallepilveen ja unohtanut niin lapsensa kuin kaikki muutkin tärkeät asiat.
Onneksi Eevertillä on myös uskollisia ystäviä, joista merkittävimpään rooliin pääsee naispuolinen merimies, maailman meriä kyntänyt ja viisas rouva Malmsten.
Juonessa on klassisten fantasiatarinoiden säihkettä, kun lukija saa jännittää toisistaan erotettujen kaksosten, Poniljan ja Kuniljan, vaiheita ja seurata Marsalkka-nimisen naakan yrityksiä auttaa Eeverttiä tukalissa tilanteissa.
Lopussa kaikki kiertyy Eevertin ja koko kaupungin kannalta onnelliseen loppuratkaisuun. Viimein löytyy tismalleen oikean kokoinen pää lentäjänlakillekin... ja siinä vaiheessa Elmeri ei enää pidäkään niin tärkeänä sitä, ettei hänen isänsä ole mikään supersankari.
Stormin lastenromaanin ajankohtainen viesti painottaa moniäänisyyttä ja -arvoisuutta, yksilönvapautta sekä lähimmäisenrakkautta. Vaikka elämä on arvaamatonta, yksilö saa voimaa yhteisöstä ja läheisistään.
Sari Airola on mustavalkokuvituksessaan luonut ilmeikkäitä karikatyyrejä, joiden katseesta ja kehon asennosta voi päätellä heidän vaikuttimensa.
Tuija Kuuselan oivaltavassa taitossa kuvat pääsevät oikeuksiinsa ja vahvistavat näin hyvän ja pahan kamppailun eetosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti