Nadja Sumanen: Outo lintu ystäväksi. 222 sivua. Otava 2023. Kansikuva Ville Karppanen.
Alikulkutunnelin suulle ehdittyäni vedin syvään henkeä. Nahanluonti kahden kodin välissä oli alkanut sujua viikko viikolta vaivalloisemmin. Vaihto äidin tytöstä isän tytöksi tai isän tytöstä äidin tytöksi vaati yhä enemmän voimia. Jotenkin se näännytti. Alaluokkalaisena olin vielä osannut hypähdellä alikulkutunneliin pinkkinä äidin pikkuponina ja solahtaa tunnelin toisesta päästä ulos isän oloisena mustana näätänä. Mutta nyt kun olin viidennellä, se ei enää onnistunut. Äh! Ei näitä juttujani kukaan käsittänyt.
Nadja Sumasen juuri ilmestyneessä varhaisnuorten romaanissa päähenkilö Hillan vanhemmat ovat eronneet jo tytön varhaislapsuudessa ja Hilla asuu vuoroviikoin vanhempiensa luona. Pian 12-vuotta täyttävänä hänellä olisi mahdollisuus ilmaista oma mielipiteensä siitä, haluaako asua jatkossa vain toisen vanhemman luona.
Kumpikaan vaihtoehto ei tunnu kovin mieluisalta: nörtti isä syöttää Hillalle läheisestä pizzeriasta hakemaansa noutoruokaa ja hajamielinen äiti ei ole pitkään aikaan ollut enää kartalla Hillan arjesta ja kasvukivuista. Viikonloput tyttö viihtyy isänäidin, sarkastisia elämänviisauksia jakelevan mummun, luona, mutta viime aikoina mummu on vanhentunut silmissä ja unohtelee asioita.
Luokalle tuleva uusi poika, Bubo, havahduttaa Hillan pian huomaamaan, että muillakin voi olla vaikeuksia tulla toimeen vanhempiensa kanssa. Bubo myös väittää totisella naamalla, että hänen isänsä on tunturipöllö.
Bubon erityislaatuisuus resonoi Hillassa monin tavoin. Tyttö huomaa, kuinka helppo hänen on avautua vaikkapa mummon jumituksesta käyttää yksinomaan Sunshine-palasaippuaa kaikkeen peseytymiseen. Kun tuote vedetään hetkeksi pois markkinoilta, Hilla on valmis kääntymään jopa alikulkutunnelilla päivystävien diilereiden puoleen saadakseen saippuaa!
Pojan yllyttämänä he ryhtyvät myös yhdessä vakoilemaan Hillan vanhempia ja mummoa, jotta Hilla saisi enemmän perusteita lähestyvään päätöksentekoon.
Perhedynamiikan nyrjähdykset ja aikuisten lipsuminen arkisesta vanhemmuudesta ja kasvatusvastuusta on näkynyt lasten- ja nuortenkirjoissa jo pitkään.
Myös Tomi Kontion viime vuonna ilmestyneessä lastenromaanissa Isäni on hipsteri (Teos) kaverukset Selma ja Nuutti ryhtyvät vakoilemaan Nuutin isää saadakseen todisteita siitä, onko isä todellakin hipsteri.
Lastenromaanista näkyy Nadja Sumasen asiantuntemus ja päivätyö 3–13-vuotiaiden lasten ja heidän perheidensä toimintaterapeuttina. Hillan ja Bubon eri syistä kriisiytyneet perhetilanteet taittuvat Sumasen kerronnassa onneksi usein loivalla huumorilla sekä lastenkeskisellä nasevalla ja luontevalla dialogilla.
Bubo nimittää Hillan vanhempia betoniaivoiksi: isä on jääräpäinen, mummu järkkymätön ja äiti ei anna koskaan piiruakaan periksi tai myönnä omia virheitään.
– Mut vaihdettiin vanhemmalta toiselle päiväkodin naulakoilla. Olin niitä lapsia, joilla oli ihan eri lelut ja vaatteet eri kodeissa, eikä edes kesken jäänyttä kirjaa voinut kuljettaa kodista toiseen. Olin sekaisin kuin seinäkello, en oppinut mitään uutta, aloin pissiä housuun kuin joku vauva enkä rauhoittunut mihinkään. Sen takia mummu tuli siihen väliin. Se alkoi pitää mua perjantai-illasta sunnuntaihin vanhempien viikkojen välissä, jotta en ihan kokonaan pimahtaisi.
Romaanin jännitteisin kohtaus sijoittuu kerrostalon katolle, kun Hillan kontolle jää estää ystävänsä kohtalokkaat aikeet.
Hillan ja Bubon ystävyyden vähittäisen syventymisen kuvauksessa Sumanen yltää nyansseiltaan poikkeuksellisen rikkaalle tasolle, jollaista saa kovin harvoin uusimmassa kotimaisessa, kohkaamiseen ja remellykseen keskittyvässä
lastenkirjallisuudessa nauttia.
Yleisellä tasolla Sumanen kuvaa myös vaikuttavasti nykylasten elämän epävarmuutta, joka voi näkyä vaikkapa maahanmuuttajan tyhjänä pulpettina luokkahuoneessa. Opettajakaan ei aina voi antaa varmoja vastauksia siihen, mihin luokkakaveri on yht äkkiä hävinnyt.
Sumasen lastenromaani on siekailematon puolustuspuhe lapsen oikeuksista – kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi tulemisen tärkeydestä.
Sen soisi päätyvän myös mahdollisimman monen aikuisen lukemaksi, sillä perhedynamiikan säröytymisen arkinen kuvaus esitetään lapsen näkökulmasta hyvin konkreettisesti ja arkisin esimerkein.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti