Heidi Viherjuuri & Henna Ryynänen: Ollaanko nyt perillä? 32 sivua. Mäkelä 2023.
Lentokentällä hulisee ja vilisee kuin pyörremyrskyssä.
Tummatukkanen nainen tarkistaa äidin ja minun passit,
ja pussitetut tavarat liukuvat hihnaa pitkin pois.
– Hei hei reppu! Äiti sanoo ja tarttuu käteeni.
Sitten minä saan kävellä metalliportin läpi.
Lentokentän tunnelma on hektinen ja hälyisä, mutta lapsi poimii siitä vain häntä kiinnostavat sävyt ja yksityiskohdat. Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren tekstiin kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023). |
Lapsiperheen matkustamista julkisilla liikennevälineillä on kuvakirjoissa käsitelty näppituntumani mukaan hämmentävän vähän. Niinpä Heidi Viherjuuren ja Henna Ryynäsen kuvakirjalle on suoranaista tilausta.
Viherjuuri asuu perheineen Kölnissä Saksassa ja arvatenkin kirjan tapahtumat ammentavat osin hänen omakohtaisistakin kokemuksistaan.
Lapsena muistan usein automatkoilla mankuneeni auton takapenkillä ”Ollaanko jo pian perillä? Onko vielä pitkä matka?” Kärsin pitkälle alakouluikään matkapahoinvoinnista, ja siksi kaikki pidemmät automatkat olivat minulle koettelemuksia.
Viherjuuren ja Ryynäsen kuvakirjassa leikki-ikäinen lapsi matkustaa äitinsä ja krokotiilipehmolelunsa kanssa mummon luo.
Äidin olemus on jo vaiherikkaan loppumatkan junaosuudessa rentoutunut. Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren tekstiin kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023). |
Ensin mennään alkumatka bussilla, sitten junalla ja lentokoneella ja lopuksi taas junalla.
Perillä on mummo vastassa ja loppumatka taittuu mummon autolla.
Pitkään matkaan mahtuu monta välietappia ja perillä äiti kehuu lapsen jaksaneen hienosti matkan eri käänteissä.
Perille pääsemisen seesteiseen tunnelmaan on helppo päästä mukaan, kun äiti ja lapsi antavat mielensä tyytyä panoraaman kaltaisena leviävän tyynen järvimaiseman äärellä.
Perillä voi antaa kaikkien aistien levätä mummolan järvenrantamaisemassa. Henna Ryynäsen kuvitusta Heidi Viherjuuren tekstiin kuvakirjassa Ollaanko nyt perillä? (Mäkelä 2023). |
Henna Ryynänen tunnetaan oppikirjakuvitusten ohella mm. Myry-koirasta kertovista kuvakirjoistaan (Tammi) ja kuvituksista Heli Rantalan lastenromaaneihin Suurenmoinen sitruunaseikkailu ja Kaikkien aikojen kookoskeikka (WSOY).
Arkeen sijoittuvan kuvakirjan tyyli on samastuttava. Kuvakulmat vaihtelevat läpi kirjan – laajoista yleisnäkymistä rajatumpiin yksityiskohtiin.
Vime aikoina suomalainen lastenkirjakuvitus on tyyliltään lähentynyt kansainvälisiä virtauksia. Niinpä kotimaisessa lastenkirjakuvituksessa ei enää ole takavuosien tapaan yhtä paljon leimallisia kansallisia ominaispiirteitä. Onko tällä yhdenmukaistuvalla kehityksellä jotain merkitystä kuvakirjan katsojan ja lukijan kannalta, sen voi jokainen päättää itse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti