Beatrice Alemagna: Harold Snipperpotin kaikkien aikojen katastrofi. Suomentanut Saara Pääkkönen. Tammi 2023.
On päiviä, jolloin kaikki menee pieleen.
Päiviä, jolloin tuntuu siltä, että kulman takana vaanii
Suuri katastrofi, ja sen jälkeen mikään ei enää koskaan ole entisellään.
Juuri sellaisena päivänä tämä tarina sai alkunsa.
Italialainen, nyttemmin Ranskassa asuuva Beatrice Alemagna (s. 1973) on modernin kuvakirjallisuuden iso nimi, jonka tuotanto on tähän asti pimitetty tyyten suomalaisilta.
Toivottavasti syksyn suomennos Harold Snipperpotin kaikkien aikojen katastrofi vuonna 2019 alun perin ilmestyneestä kuvakirjasta ei jää ainoaksi.
Käännöskuvakirjavalikoimissa luotetaan nykyisin aivan liikaa ”turvallisiin peruskuvakirjoihin”.
Niissä ei sinällään ole mitään vikaa, mutta aivan liian harvoin ne jättävät lapseen ja kirjoja ääneen lukevaan aikuiseen isoa muistijälkeä.
Ensimmäisellä aukeamalla esitellään pian seitsemän vuotta täyttävä Harold Philipp Snipperpot.
Silmälasipäinen, ikäistään vanhemman oloinen poika istuu apeana modernilla keittiön tuolilla, joka on hänen pieneen kokoonsa nähden aivan liian suuri.
Haroldin hartain toive on, että vanhemmat tänä vuonna järjestäisivät hänelle syntymäpäiväjuhlat.
Tilanne näyttää kuitenkin lohduttomalta, sillä vanhemmat vihaavat juhlien järjestämistä yli kaiken.
Hieno visuaalinen kiteytys siitä, että vauraus ei tuo automaattisesti onnea tullessaan. Beatrice Alemagnan kuvitusta kuvakirjaan Harold Snipperpotin kaikkien aikojen katastrofi (Tammi 2023). |
Perheen koti huokuu ylimystön ja älymystön eleganssia: huoneet ovat korkeita ja katossa sädehtii hulppea kristallikruunu.
Koristeelliset ikkunat ulottuvat lattiaan asti. Maalaukset ovat tunkkaisia, mutta niistä välittyy arvokkuus. Antiikkihuonekalujen lisäksi sisustusta on höystetty muutamilla tarkkaan harkituilla moderneilla yksityiskohdilla.
Hyvin pienieleisesti, mutta viiltävän tarkasti kuvitus kertoo, että perheen tunneilmasto on liki jäätävä.
Haroldin alakulo havahduttaa kuitenkin vanhemmat toimimaan. Äiti päättää ottaa yhteyttä naapurustossa asuvaan herra Ponzioon, jolla on tapana ratkaista ihmisten ongelmia, "sillä se on hänen työtään". Tosin hänen ratkaisunsa ovat usein varsin omaperäisiä.
Eläimet ottavat Snipperpotien talon tehokkaasti haltuunsa. Beatrice Alemagnan kuvitusta kuvakirjaan Harold Snipperpotin kaikkien aikojen katastrofi (Tammi 2023). |
Ponzio toimittaa Snipperpotin perheen kotiin lauman eläimiä, jotka käyttäytyvät – no, odotuksenmukaisesti – eläimen luontonsa mukaisesti.
Seuraa kaaosta, hävitystä, sotkua.
Alemagnan kuvakirja palautti mieleeni ruotsalaisen Pija Lindenbaumin kuvakirjan Henna ja hurjat hirvet (WSOY 2003).
Henna on hieman introvertti lapsi, joka kuitenkin kaipaa sisaruksia. Tyttö kutsuu kotiinsa lauman hirviä, jotka aiheuttavat sotkua ja hämmennystä. Kun hirvet lopulta poistuvat, Henna on huojentunut.
Kun meno Snipperpotien kodissa yltyy jo hengenvaaralliseksi, vanhemmat pakenevat alligaattoria vanhaan arkkuun.
Mutta Harold sen sijaan nauttii sydämensä kyllyydestä harmaan arjen muuttumisesta jännittäväksi ja ennalta arvaamattomaksi:
Ja sitten sitä mentiin! Minä ratsastin norsulla, joka laukkasi kaupungin halki perässään kokonainen eläintarha, ja vanhempani kiljuivat kuin heikkopäiset arkussa, joka killui sarvikuonon kuonosarven nokassa. Ai kamala! Mutta lähemmin tarkasteltuna kaikki näytti minusta yhtäkkiä hirveän huvittavalta. Väki napsi meistä kuvia, ja sekasortoon sekoittui iloista hälinää. Spektaakkelin nokkamiehenä sain korkealentoisen idean.
Pastellit sävyt suihkulähteen ympärillä kuvastavat yhteisöllisyyden eheyttävää vaikutusta. Beatrice Alemagnan kuvitusta kuvakirjaan Harold Snipperpotin kaikkien aikojen katastrofi (Tammi 2023). |
Kaupungin suihkulähteellä katastrofaalinen tilanne saa uuden käänteen.
Haroldin vanhemmat pääsevät pois arkusta ja halaavat toisiaan kiihkeästi.
Alemagnan intensiivisen tarinan yllättävä käänne tarvitsee todistusvoimakseen kolmanneksen enemmän tilaa seuraavalla aukeamalla: vasemman sivun taitoksesta avautuu lisäsivu ja näin katsojan eteen levittäytyy laaja panoraama ihmisten ja eläinten yhteisestä hauskanpidosta.
Beatrice Alemagnan kuvitustyyli on hämmentävä sekoitus herkkyyttä ja räyhäkkyyttä, tyveniä tunteita ja pidäkkeettömiä mielenilmauksia.
Seesteiseksi kääntyvässä loppuohtauksessa esitellään Haroldin muuttuneet, leikkisät ja vapautuneet vanhemmat, jotka ovat laskeutuneet leikkimään lattialle poikansa kanssa.
Kaikkein parasta muuttuneessa tilanteessa ovat Haroldin mielestä kuitenkin hyvänyönsuukot.
Saara Pääkkösen suomennos tavoittaa oivaltavasti tarinan tunneilmaston, hyhmäisen perhedynamiikan tukosten aukeamisen ja nimenomaan lapsen kokeman helpotuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti