Kesken työkiireiden havahduin alkuviikosta yht´äkkiä siihen, että Lastenkirjahylly täyttää tänään 15 vuotta.
Syyskuussa 2009 käynnistämäni blogi oli tarkoitettu väliaikaiseksi kanavaksi tilanteessa, jossa monella taholla vähennettiin lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä.
Tuolloin akuutti tilanne ei ole printtimedian puolella suinkaan kuluneen 15 vuoden aikana parantunut, mutta verkon eri alustoilla kuhisee: Instagramista on tullut jo blogeja suositumpi, luetumpi ja näkyvämpi kanava, jossa kuka tahansa lasten- ja nuortenkirjoista inspiroitunut voi jakaa parhaita lukuelämyksiään reaaliaikaisesti ja vuorovaikutteisesti.
Syyskuussa 2009 käynnistämäni blogi oli tarkoitettu väliaikaiseksi kanavaksi tilanteessa, jossa monella taholla vähennettiin lasten- ja nuortenkirjakritiikkiä.
Tuolloin akuutti tilanne ei ole printtimedian puolella suinkaan kuluneen 15 vuoden aikana parantunut, mutta verkon eri alustoilla kuhisee: Instagramista on tullut jo blogeja suositumpi, luetumpi ja näkyvämpi kanava, jossa kuka tahansa lasten- ja nuortenkirjoista inspiroitunut voi jakaa parhaita lukuelämyksiään reaaliaikaisesti ja vuorovaikutteisesti.
Mediatutkija Anu Koivunen kirjoittaa 9.9. ilmestyneessä Suomen Kuvalehden verkkokolumnissaan suomalaisen kulttuurijournalismin kaventumisesta ja eräänlaisen rillumarei-asenteen leviämisestä koko kulttuurin kentälle.
Yksittäisiä taideteoksia paljon tärkeämpiä näyttävät olevan koukuttavat henkilöjutut raflaavista kulttuuri-ihmisistä.
Havaintojeni mukaan henkilökeskeinen kulttuurijournalismi on jo pitkään keskittänyt myös lasten- ja nuortenkirjallisuuden lähtökohtaisestikin pientä mediahuomiota samoille, jo ennestään suuren yleisön tuntemille lasten- ja nuortenkirjailijoille tai sosiaalisen median alustoilta tutuille vaikuttajille.
Tällainen menestyksen ja maineen kierre ruokkii toki median esiin nostamien kirjailijoiden kirjamyyntiä, mutta ei pitkässä juoksussa edistä tietoisuutta kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisesta tarjonnasta.
Anu Koivunen viittaa kolumnissaan siihen, kuinka laadukkaan kulttuurijournalismin tekeminen sälytetään nykyisin erilaisten säätiöiden rahoituksen vastuulle (uusimpana Koneen säätiön rahoittama Longplayn kulttuuritoimitus).
Ilokseni myös Lastenkirjahylly on saanut 15 vuoden aikana rahoitusta eri säätiöiltä ja rahastoilta.
Tähän mennessä olen julkaissut Lastenkirjahyllyssä hieman yli 2200 arviota, jotka tuskin olisivat syntyneet silkasta intohimosta ja rakkaudesta lajiin.
Koen, että tämä 15 vuoden (väli)etappi on taas yksi hyvä syy kuulostella, mihin eri tarpeisiin Lastenkirjahyllyä luetaan.
Anna siis Lastenkirjahyllylle aineeton syntymäpäivälahja ja kerro, millä tavalla hyödyt omassa ammatissasi tai arjessasi Lastenkirjahyllystä.
Entä onko Sinulla kehittämisideoita, erityistoiveita tai haluatko antaa muuta vapaasanaista palautetta?
Voit kommentoida suoraan blogin kommenttikenttään tai Facebookiin tai lähettää sähköpostia paivi.heikkilahalttunen(at)gmail.com.
Sirppa Kauppisen tietokuvakirja Kirja ja minä. Pieni opas kirjojen maailmaan ilmestyi Otavan kustantamana 1958. Kuvitus Hilkka Rosolan.
11 kommenttia:
Onnea teini-ikään ehtineelle! Itsekin kirjantekijänä ja kuvittajana painin samojen ajatusten kanssa - itsehypetys ei tunnu soveliaalta, ja vaikkakin minulla on ammattiminääni liittyvä instatili, teen sinne huomattavan harvoin päivityksiä. Jotenkin tuntuu, että blogialusta on vakaampi kuin häilyvä mobiilikanava, tutkimuksen ja ammattimaisuuden näkökulmasta katsoen. Blogissa ei kai myöskään ole merkkirajoitteita. Insta ja muut nopean välkkyvät, mainostyyppiset kanavat tuottavat todellakin julkaisuahdistusta. Kun puhutaan asiasta, ja tutkimuksellisesta sellaisesta, tuntuu vieraalta tuottaa mainostyyppistä sisältöä alustan ehdoilla. Kohderyhmä mielessäni ajattelen blogialustan olevan vallan mainoa lastenkirjakritiikeille. Mutta: jos instagramissa olisi vaikka kuivakin ilmoitusluontoinen mainos, että uusi arvostelu ilmestynyt, ja linkki blogiin, niin löytäisin useammin linjoille!
Lähes koko 15 vuoden ajan hyllyn reunassa roikkunu lukija kiittää!
Olen saanut täältä lukuvinkkejä, tietoa ja ammatillista apua. Toiveena on tietysti että blogi jatkuu. Instagramista kyllä löytyy kirjaesittelyjä, mutta rakentava ja syvällinen kritiikki on valitettavan vähissä. Kirjakritiikissä täytyy uskaltaa nostaa ansioiden lisäksi myös heikkoudet esille, jotta lastenkirjallisuudessa säilyisi edes jonkinlainen laatu. On myös hienoa miten pitkän linjan ammattilainen osaa linkittää ja peilata teoksia ja aiheita toisiinsa.
Kiitos ja kumarrus ja vielä hattukin päästä!
Nimetön "hyllyn reunassa lähes 15 vuotta roikkuja", Sinä ansaitsisit kyllä mitalin tästä hyvästä!
Onnea 15 vuodesta!
Hyvin satunnainen lukija/seuraaja täällä, mutta samalla kun ei minulla muuten ole oikein mitään kontaktia lastenkirjallisuuteen niin tätâ kautta näen ainakin jotain mitä kentällä tapahtuu...(eikä siis tule myöskään kommentoitua, mutta luen)
Blogilla on kyllä muotona yhä ansionsa. Edellisen postauksen aihe, politiikka nuortenkirjoissa, oli kiinnostava (kun aihetta sivuavan ranskalaisen nuortenkirjan olin lukenut joku aika sitten ja mietitytti onkohan suomalaisissa asiaa käsitelty miten), ja samalla saatoin sitten käydä klikkaamassa tagia 'kansalaisaktivismi' ja lukea siihen liittyviä vanhempia postauksia. Tämä helposti saavutettavan tekstiarkiston olemassaolo on piirre, johon niin lehdet kuin Insta taipuvat huonommin.
Kiitos palautteesta, Gregorius! Hyvä kuulla, että käytät asiasanahakua. Uskon, että yhteiskunnalliset aiheet tulevat kyllä lisääntymän lasten- ja nuortenkirjoissa.
Hannamari, sanoitit tosi hyvin ajatuksiani Instagramista. Mietin tätä itse tykönäni vielä tovin, mutta ymmärrän kyllä, että Instagramin kautta Lastenkirjahylly voisi saada myös uusia lukijoita, joille hylly ei ole tullut 15 vuoden aikana lainkaan tutuksi (esim. pienten lasten vanhemmat).
Onnittelut täältäkin! Nyt jo teini-ikää kolkuttelevan lapsen vanhempana törmäsin blogiin aikoinaan, kun etsin hyvin aikaisin lukemaan oppineelle kirjojen suurkuluttajalle uutta luettavaa. Edelleen lähes kaikki postaukset tulee ainakin vilkaistua läpi, olen tilannut blogi-feedin rss-lukijasovellukseen niin siellä on aina välillä uusia artikkeleja odottamassa.
Tätä kautta onkin vuosien mittaan löytynyt kiinnostavaa lukemista eri-ikäisille lapsille, tällä hetkellä omat tenavat ovat kolmannella ja kuudennella luokalla joten lasten- ja nuortenkirjallisuus kiinnostaa edelleen!
Mukava kuulla, TJ, että Lastenkirjahyllystä on ollut Sinulle iloa ja hyötyä!
Hienoa, 15 vuotta, eikä suotta! Pitäis vaan muistaa mainita muillekin useammin.
Kahden alle kouluikäisen lapsen äitinä ja kirjojen rakastajana löysin blogisi Googlen kautta. Haluan tutustua uusiin kirjoihin ja tutustuttaa lapset lukemisen arvoisiin kirjoihin. Tätä blogia (ja Onnimannia) lukemalla päädyn usein suoraan kirjaston varauspalveluun. Lapset ovat innostuneet varsin monenlaisesta lukemisesta. Myönnän ohjailevani heitä jonkin verran, mutta kyllä he saavat itsekin valita lisäksi kirjoja. Kiitos blogista, minua se on ainakin auttanut ja ilahduttanut!
Hienoa kuulla, että luet sekä Lastenkirjahyllyä että Onnimannia! Itse asiassa ajattelen niin, että aikuisen jopa pitääkin ohjailla lapsen lukemista. Leikki-ikäisen lapsen suhteen se onkin vielä helppoa, mutta mahdollisuuksien mukaan aikuisen tuki ja kannustus ja myös luettavan valinta ovat olennaisia vielä kouluiässäkin ainakin alakoulun loppuun. Ja parhaimmillaan siinä vaiheessa, kun lapsi on jo esimurrosiässä, hän pystyykin sitten valitsemaan luettavan jo itsenäisesti. Lapsen vanhempi tuntee lapsensa, hänen mieltymyksensä, erikoistaitonsa tai asiat, joissa lapsi kaipaa erityistä tukea. Kun ajattelen nykyistä todella runsasta lastenkirjatarjontaa, niin ilman aikuisen tukea lapsi voi jopa hämmentyä sen äärellä.
Lähetä kommentti