maanantai 8. tammikuuta 2018

Ensirakkausloikka kaukana kotoa















Riina Mattila: Järistyksiä, e-kirja, WSOY 2018.





WSOY:n Tuhat tarinaa nuoruudesta -kirjoituskilpailun toiselle sijalle ylsi Riina Mattilan (s. 1991) käsikirjoitus, joka ilmestyi vuoden taitteessa yksinomaan sähkökirjana, kuten myös kolmanneksi sijoittunut Sanna Heinosen Noland.

Lieneekö kyse kustantamon halusta kokeilla sähkökirjaformaattia, mutta kernaasti näille  kahdelle ajankohtaiselle ja yhteiskunnallisestikin kantaa ottavalle  nuortenromaanille olisi suonut julkitulon myös painettuina teoksina.

Mattilan Järistyksien fokus ei yllättäen ole muunsukupuolisuudessa, vaikka teos sitäkin melko viitteellisesti käsittelee. Keskiössä on pikemminkin oman identiteetin löytäminen ja ensirakastumisen hurman kuvaaminen tavalla, joka koskettaa kaikkia joskus sen kokeneita.

Elisa haluaa itseään kutsuttavan Eeliaksi. Hän ahdistuu kotikaupungin ahtaissa ympyröissä:

Elää vapaana tai kuolla, lukiessani historian kirjasta suutuin niin että revin sivun irti ja hautasin sen välitunnilla lumihankeen. Päähän ei mahtunut, miten kaiken idea oli ymmärretty Ranskassa jo vuonna tuhat jotain, mutta pesäpallokaupungissa ei kukaan tuntunut vieläkään tajuavan mistään mitään. Kotona olisi pitänyt olla omanlaisensa ja pukeutua niin kuin haluaa, mutta kun kasvoi keskikertaisuutta uhkuvassa kodissa ja eri suuntaan kuin kaikki muut, ajatus vapaudesta tuntui lähinnä surkealta vitsiltä. 
Valheelta. Otat liikaa vaikutteita. Sinut on aivopesty, vanhemmat hokivat kuorossa lempilauseitaan ja tyrkkivät minua vuorotellen rajan yli. Siis onko tuo miesten paita. Vaihdat sen nyt heti, kuuletko. Mitä ne opettajatkin susta ajattelee. Lopettaisit jo tuon kapinoinnin. 
Kuuletko. 
Kuuletko kuuletko kuuletko. 
Kuultuani tarpeeksi opettelin olemaan hiljaa. Kääriytymään tiukasti liian suuriin vaatteisiin ja juomaan litroittain teetä, ettei paleltaisi niin paljon sisältä. Elää vapaana tai kuolla, paskat, ajattelin tuijottaessani yksinäisyyttäni silmiin iltaisin. Pesäpalloihmisten keskellä olin kuin puunlatva, joka kasvoi väärän suuntaan.Ja kun minua yritettiin suoristaa, napsahdin poikki. Kukaan ei koskenut mielen kipeisiin kohtiin tai houkutellut piileskeleviä osiani esiin. Kukaan ei halunnut edes yrittää. 
Selvitystyö piti tehdä yksin, salaa yläasteen atk-luokan takarivillä. 
Ratkaisuksi löytyy taidepainotteinen Vaajapuron Lyseo, Välly, joka on riittävän kaukana kodista ja läheisistä. 

Eelian ensihavaintojen mukaan jokainen vällyläinen on ”vähän vinksallaan” ja lähes kaikilla oppilailla oli kotikaupunkipakoihinsa omat syynsä.

Vällyläisten keskellä sukupuoliraja muuttui ensimmäistä kertaa hieman häilyvämmäksi, kun ei tarvinnut miettiä huomasiko joku väärältä osastolta ostetut vaatteet tai sen kenen viereen nukahti iltaisin. Sellaisilla asioilla ei ollut arjessa merkitystä.

Eelia jakaa huoneen Karhun kanssa, josta tulee nopeasti hänen sielunkumppaninsa. Karhulla on kuitenkin myös omat kipupisteensä, jonne Eelia ei omassa rakkauden tyrskyssään näe.

Internaattiopintoja ei juurikaan ole kuvattu kotimaisessa nuortenkirjallisuudessa, vaikka se tarjoaisi hyvät mahdollisuudet nuoruuden irtiottoihin ja itsenäistymiseen. arvoja mieleen tulevia poikkeuksia ovat Riina Katajavuoren novelli Opisto kokoelmassa Maailma on sun. Tarinoita nuoruudesta  (Tammi 2014) ja Kerttu Vuolabin omiin koulumuistoihin pohjaava Sataprosenttinen  (Atrain kustannus 2014).


WSOY:n kirjoituskilpailun voittaneen Jukka Behmin Pehmolelutytön tavoin myös Järistyksissä perheen kuvaus on karua. 

Eelialla on periaatteessa rakastavat ja lapselleen kaikkea hyvää tarkoittavat vanhemmat, jotka eivät kuitenkaan pysty ymmärtämään lapsensa erityisyyttä. 

Eelian identiteettiin liittyvä trauma juontaa viidennen luokan joulujuhlasta, jonne äiti pakotti laittamaan juhlahameen päälle.


Aina kun mä olen siellä, sekä äidillä että isällä on ravihevoslaput silmillä ja ne juoksee kierroksen mun edellä vaan siksi ettei niiden tarvitsisi pysähtyä ja katsoa millainen niiden lapsesta oikeasti tuli. Siksi mä piilotan musta kaiken aina kun vaan mahdollista. 
Riina Mattilan Järistyksiä kuvaa kauniisti ensirakkautta, jossa ollaan kaikki aistit auki. Hän on tarkka havainnoitsija, joka kirjoittaa esikoiskirjailijaksi harvinaisen konkreettista, elämyksellistä tekstiä, joka jättää lukijaan jäljen.

Järistyksiä liittyy osaksi William Shakespearen  Romeon ja Julian kirjallista ketjua, vaikka nuoret rakastavaiset eivät päädykään yhtä dramaattisiin ratkaisuihin.
  
  

En osannut paikantaa milloin se tapahtui, keskiviikkona vai torstaina, aamulla vai yöllä, se peruuttamaton, ensirakkausloikka. Se vain tapahtui ja toi mukanaan sarjan pieniä asioita, lumoutumista ja pelon hetkiä. Magneettivartaloiden vastustamatonta vetoa, napoja, jotka eivät hylkineet vaan kiskoutuivat raivolla kiinni toisiinsa, lusikkaöitä ja hymyileviä toiveita, että voisi päästä vieläkin lähemmäksi. Oma omempi omin, sitten sä. Jokaisesta uudesta aamusta olin niin onnellinen, että olisin voinut haljeta.
 

   

Ei kommentteja: