David Walliams: Maailman
rikkain poika, kuvittanut Tony Ross, suomentanut Kaisa Kattelus, 252 sivua,
Tammi 2018.
12-vuotiaalla Joe Spudilla on ulkoisesti
kaikki reilassa.
Isä on tienannut tsiljoonansa
vessapaperibisneksellä ja hukuttaa poikansa tavaroihin.
Vaan yksi Joelta puuttuu: ystävä.
Joen isälle oli täydellinen yllätys, että hänen poikaansa kiusattiin koulussa. Koulukiusaaminenhan oli vain köyhien riesa. Mutta totuus oli, että Joea oli härnätty heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Hienostoperheiden lapset inhosivat häntä, koska hänen isänsä oli ansainnut rahansa vessapaperilla. Heidän mielestään sellainen oli ”kauhean rahvaanomaista”.
”Peppuporho, Pyllyperijä, Herra Kakkapaperi”, Joe jatkoi. ”Ja nuo ovat vasta opettajien antamia nimiä.”
Niinpä poika vaihtaa kalliista
yksityiskoulusta tavalliseen kouluun. Hän yrittää ensin pitää matalaa profiilia
äveriäästä isästään, mutta epäonnistuu tietysti heti ensimmäisellä viikolla.
Onneksi Joe saa yhden ystävän, Bobin, joka viis veisaa hänen äveriäästä
taustastaan. Ja Joe on unelmiensa kukkulolila, kun kouluun tulee uusi oppilas,
Lauren, joka iskee oitis silmänsä häneen. Mutta auvoa ei kestä kauan…
Brittiläisen Roald Dahlin manttelin perijällä ja maanmiehellä David Walliamsilla on hyvä, toimiva konsepti. Hän kirjoittaa
itsellisiä lasten- ja varhaisnuortenromaaneja, mutta ne kaikki sijoittuvat
samaan kaupunkiin, jossa herra Rajn kioskikauppa jatkaa absurdia
liiketoimintaansa kirjasta toiseen.
Rajlla on psykologista silmää lasten arkisille
asioille, ja niinpä hän toimii menestyksellisesti myös tässä Walliamsin lastenromaanin uusimmassa
suomennoksessa kuuntelevana olkapäänä ja keittiöpsykologina.
Muhevia karikatyyrejä ovat herra Rajn lisäksi myös koulun
ruokalan rouva Trafe, jonka ruokalistan ällöttävät kuriositeetit ovat vertaansa
vailla sekä isän bimbo naisystävä Safiiri.
Me aikuiset haaveilemme äkkirikastumisesta
viikottain, ja aiheesta on tehty useampia dramatisointejakin, viimeksi Anna-Leena
Härkösen Kaikki oikein -romaanista (Otava 2014) Lenka Hellstedtin ohjaama samanniminen elokuva.
Walliamsin Maailman
rikkain poika antaa meheviä tulokulmia koko perheen yhteisiin eettis-moraalisiin
keskusteluihin rahan ja toimeentulon dilemmoista.
Suomentaja Kaisa Kattelus näyttää
kyntensä listatessaan rumia uudissanoja sekä opettajille sopimattomia etu- ja
sukunimien yhdistelmiä.
Romaanin tihentyvässä
loppukohtauksessa Joen isän elämän arvot loksahtavat – tietysti ! – oikeille
kohdilleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti