tiistai 30. tammikuuta 2018

Eettistä pohdintaa rahasta ja menestyksestä














David Walliams: Maailman rikkain poika, kuvittanut Tony Ross, suomentanut Kaisa Kattelus, 252 sivua, Tammi 2018.








12-vuotiaalla Joe Spudilla on ulkoisesti kaikki reilassa.

Isä on tienannut tsiljoonansa vessapaperibisneksellä ja hukuttaa poikansa tavaroihin.

Vaan yksi Joelta puuttuu: ystävä.

Joen isälle oli täydellinen yllätys, että hänen poikaansa kiusattiin koulussa. Koulukiusaaminenhan oli vain köyhien riesa. Mutta totuus oli, että Joea oli härnätty heti ensimmäisestä päivästä lähtien. Hienostoperheiden lapset inhosivat häntä, koska hänen isänsä oli ansainnut rahansa vessapaperilla. Heidän mielestään sellainen oli ”kauhean rahvaanomaista”.
”Peppuporho, Pyllyperijä, Herra Kakkapaperi”, Joe jatkoi. ”Ja nuo ovat vasta opettajien antamia nimiä.”

Niinpä poika vaihtaa kalliista yksityiskoulusta tavalliseen kouluun. Hän yrittää ensin pitää matalaa profiilia äveriäästä isästään, mutta epäonnistuu tietysti heti ensimmäisellä viikolla. 

Onneksi Joe saa yhden ystävän, Bobin, joka viis veisaa hänen äveriäästä taustastaan. Ja Joe on unelmiensa kukkulolila, kun kouluun tulee uusi oppilas, Lauren, joka iskee oitis silmänsä häneen. Mutta auvoa ei kestä kauan…


Brittiläisen Roald Dahlin manttelin perijällä ja maanmiehellä David Walliamsilla on hyvä, toimiva konsepti. Hän kirjoittaa itsellisiä lasten- ja varhaisnuortenromaaneja, mutta ne kaikki sijoittuvat samaan kaupunkiin, jossa herra Rajn kioskikauppa jatkaa absurdia liiketoimintaansa kirjasta toiseen. 

Rajlla on psykologista silmää lasten arkisille asioille, ja niinpä hän toimii menestyksellisesti myös tässä Walliamsin lastenromaanin uusimmassa suomennoksessa kuuntelevana olkapäänä ja keittiöpsykologina.   

Muhevia karikatyyrejä ovat herra Rajn lisäksi myös koulun ruokalan rouva Trafe, jonka ruokalistan ällöttävät kuriositeetit ovat vertaansa vailla sekä isän bimbo naisystävä Safiiri.  

Me aikuiset haaveilemme äkkirikastumisesta viikottain, ja aiheesta on tehty useampia dramatisointejakin, viimeksi Anna-Leena Härkösen Kaikki oikein -romaanista (Otava 2014)  Lenka Hellstedtin ohjaama samanniminen elokuva. 

Walliamsin Maailman rikkain poika antaa meheviä tulokulmia koko perheen yhteisiin eettis-moraalisiin keskusteluihin rahan ja toimeentulon dilemmoista.


Suomentaja Kaisa Kattelus näyttää kyntensä listatessaan rumia uudissanoja sekä opettajille sopimattomia etu- ja sukunimien yhdistelmiä.  

Romaanin tihentyvässä loppukohtauksessa Joen isän elämän arvot loksahtavat – tietysti ! – oikeille kohdilleen. 






Ei kommentteja: