Kun Kurrelta katoaa maltti ja tolkku

Sanna Tahvanainen & Lena Frölander-Ulf: Kurre Keikari ja popcornit, 36 sivua, suomentanut Katriina Huttunen, S & S 2017.

Tämä kooltaan pieni mutta sisällöltään sitäkin painavampi kuvakirja jäi syksyllä kirjapinon alimmaiseksi, mutta ansaitsee tulla arvioiduksi alkaneen vuoden ensimmäisenä kirjana.

Aina välillä on hyvä ”kuvalukea” lastenkirjallisuutta kulttuurisidonnaisesta vinkkelistä.

Sanna Tahvanaisen & Lena Frölander-Ulfin Kurre Keikari ja popcornit -kuvakirjaa ei ensivilkaisulla edes arvaisi suomalaiseksi. 

Kirjan miljöö on nimittäin lontoolainen Holland Parkin puisto, missä Kurre Keikari -niminen orava asuu. Takorautaiset portit, koristeelliset katuvalaisimet ja tiilimuurit edustavat brittiläistä puistoarkkitehtuuria. 

Lastenkirjallisuuden vaatetettujen, inhimillisesti käyttäytyvien eläinten esittämisen perinne juontaa muun muassa Beatrix Potterin ja Kenneth Grahamen klassista lastenkirjoista.

Kurren olemus on korskea ja itsetietoinen, ja vaikutelmaa vahvistaa
aukeaman oikeassa laidassa kyräilevä pitkänokkainen lintu. Lena Frölander-Ulfin
kuvitusta Ulfin ja Sanna Tahvanaisen yhdessä ideoimaan tarinaan Kurre Keikari
ja popcornit (S & S 2017). 

Kurre on todellinen dandy,  joka kiinnittää paljon huomiota ulkonäköönsä ja vaatetukseen.

Kurre rakastaa olla muiden huomion keskipisteenä.

Jo kaukaa näkee, että Kurre on käynyt räätälillä. Nenäliina on valkoinen kuin marenki. Liivinnapit kiiltävät kilpaa saappaiden kanssa. Entäs housut! Katsopa niitä. Kenelläkään koko kaupungissa ei ole samanlaisia.

Puiston penkin alta löytyy paperipussi, jonka pohjalla on muutama popcorn. 

Kurre ihastuu ikihyviksi popcornin makuun. Se on valmis myymään jopa  kultakellonsa saadakseen lisää himoamaansa herkkua ja se unohtaa konsertin, johon on luvannut mennä ystäviensä kanssa.

Riippuvuuden syntymistä havainnollistetaan tehokkaalla kuvasarjalla, jossa ilmeet
ja asennot näyttävät toteen, kuinka Kurrelta katoaa maltti ja tolkku popcornien
 suhteen. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta Ulfinja Sanna Tahvanaisen yhdessä
ideoimaan tarinaan Kurre Keikari ja popcornit (S & S 2017). 

Onneksi Rotta ymmärtää, kuinka kaltevalla pinnalla Kurre jo kulkee. Se taluttaa Kurren lammen rantaan ja näyttää sille veden heijastuksesta ryvettyneen olemuksen.   

”Vaatteet ovat ehkä hienoimmillaan silloin kun ne ovat uusia”, Rotta sanoo. ”Ystävyyden laita on päinvastoin.”

Kooltaan pienestä, tekstimäärältään niukasta  ja jopa vaatimattoman näköisestä kuvakirjasta kasvaa melkein yllättäen viisas moraliteetti ahneuden, itsekeskeisyyden ja maallisten houkutusten vaaroista. 

Viaton popcorn aiheuttaa Kurrelle riippuvuutta, ja tätä kautta kuvakirjaa voi mainiosti käyttää myös ala- ja yläkoulussa johdatuksena päihteiden käytön vaaroihin. 

Lena Frölander-Ulf on muuntautumiskykyinen kuvittaja, joka tekee eloisaa, raapemaista pintaa. 

Murretut värit mattapaperilla antavat kuvituksellekin vanhaa patinaa.

Huomiota ansaitsee esilehdellä maininta siitä, että kirjan idea ja hahmot ovat syntyneet yhteistyönä.