Ystävyys koetuksella

Laura Suomela: Silmänkääntötemppu, 207 sivua, Karisto 2018. Kansikuva Saara Helkala.

Tamperelainen Laura Suomela (s. 1973) tunnetaan entuudestaan Säpinät-kirjasarjasta (WSOY 2012–2015), joka oli räätälöity +10-vuotiaille poikalukijoille. 

Tyttöjen ystävyyskiemurat ovat nuortenkirjallisuuden vakioaineistoa.  

Silmänkääntötemppu on lähtökohdiltaan viihteellinen tyttöromaani, mutta sen voi lukea myös koukuttavana dekkarina.

16-vuotiaat lukion ensimmäistä luokkaa käyvät Alma ja Sofia ovat erottamattomat ystävykset ja sielunsiskot. Alma näkee kuitenkin sattumalta kaupungilla jotain, minkä arvelee järkyttävän ystävää liikaa.  Siitä seuraa salailun ja karttamisen kierre.

Samaa lukiota käyvän Sampan kanssa Alma rohkaistuu hieman arveluttaviin toimenpiteisiin, joita Alma perustelee kuitenkin itselleen ystävän edun nimissä tehtäviksi. Jostain syystä Alman omat yöunet menevät tempauksista tärviölle. 

Välillä keskushenkilöt itsekin jo arvelevat, että heidän arkensa on alkanut  muistuttaa Salatut elämät –tv-sarjaa ja Seiska päivää –lehteä.

Suomela on sijoittanut tapahtumat tunnistettavasti liiketiloja myöten Tampereelle.

Nasevasti Suomela törmäyttää nykynuorten ja heidän vanhempiensa elämäntapojen erilaisuutta: 

Katselin sivusilmällä äitiä, kun ajoimme kohti mummulaa. Niin tavallinen, tuttu ja ennalta-arvattava. En muista, koska olin alkanut ajatella, että mä en aikuisena haluaisi ainakaan sellaista elämää kuin isällä ja äidillä oli. Töihin, kotiin ja pari kertaa viikossa kohokohta, eli kävely Pyynikin näkötornille munkkikahville.

Vanhempiensa sukupolven valintoja puntaroidesssaan Alma päätyy siihen, ettei halua elämästään "mitään uraputkea. Mieluummin elän vaikka vaatimattomammin, jos saa seikkailla ja tehdä kaikkea siistiä”.

Suomela kuvaa teinityttöjen maailmaa aidosti ja samastuttavasti. Lukio aiheuttaa paineita –  Sofialla jopa paniikkihäiriöön asti. 

Alma on harrastanut aiemmin joukkuevoimistelua, mutta luopunut siitä, koska koki sen liian suorituskeskeiseksi. Alma käy kuitenkin edelleen kuntosalilla.

Alma ei spontaaneista reaktioistaan huolimatta ole mikään tyhjäpäinen pyryharakka. 

Romaanissa olisi aineksia kolmiodraamalle, mutta Alma hoitaa pisteet tyylikkäästi kotiin ilman, että hävinnyt osapuoli menettäisi itsetuntoaan.  

Hän kuuntelee sydämensä ääntä, mutta tarvitsee myös tilaa itselleen. 

Romaanin lopussa Alma lähtee kuukaudeksi Kanadaan äitinsä vanhaan vaihto-oppilasperheeseen selvittelemään ajatuksiaan.

Romaanin nimi tulee Sampan harrastamista korttitempuista.