Kun kirjamuistot eivät natsaa uusintapainoksissa yksi–yhteen…

Oili Tanninen: Nunnu. 31 sivua. Otava 1965. 3. painos 1969.
Oili Tanninen: Nunnu. [sis. kirjat Nunnu, Nunnu lentää ja Nunnu putoaa.] 95 sivua. Otava 2007.

Jean de Brunhoff: Babarin lapset. Suomentanut Sanna Uimonen. Weilin+Göös 1987.
Jean de Brunhoff: Babarin perhe. Suomentanut Sanna Uimonen. Tammi 2011.

Tove Jansson & Per Olov Jansson: Outo vieras muumitalossa. Suomentanut Panu Pekkanen. 32 sivua. WSOY 1980. 3. painos 1987./ 46 sivua. 4. painos 2010.




Lastenkirjallisuus on nostalgian kyllästämä kirjallisuuden alue. Tämän hokeman todisti jälleen myös Lastenkirjahyllyssä sukeutunut laaja keskustelu Anni Swanin nuortenromaaneista.

Aiemmat sukupolvet siirtävät oman lapsuutensa lukuelämyksiä lapsilleen ja lapsenlapsilleen. Monet hankkivat myös lapsuutensa kirja-aarteita omaan kirjahyllyynsä aikuisena, kun kirjat ovat muutoissa, kovassa käytössä tai epähuomiossa joutuneet hukkaan. Tällainen lastenkirjallisuuden "nostalgia-hypetys" takaa klassikoille pysyvät markkinat.

Ongelmia voi syntyä vaativimpien lastenkirjaentusiastien keskuudessa, kun lapsuuden rakkaan kirjan ominaistuoksua tai kirjan fyysistä ilmiasua ei voi siirtää sellaisenaan uusintapainoksiin. Kirjapainotekniikan myötä erilaisia paperivaihtoehtoja on aiempaa enemmän, ja tämä voi joskus tehdä tepposet myös kirjan painoasulle ja väritykselle.

Tosin Rouva Huu sai nenilleen, kun ihmetteli muutama vuosi sitten Oili Tannisen Nunnu-kuvakirjojen yhteislaitoksen uusintapainoksen yhteydessä sen ensipainoksiin verrattuna tyyten erilaista väriskaalaa.

Uusintapainos oli mielestäni sammuttanut kirjoille tyypilliset synteettiset värit – aniliininpunaisen, kirkaan keltaisen ja sinisen ja vinhan violetin. Kustantajalta Rouva Huu kuitenkin sai kuulla, että Oili Tanninen oli tämän Nunnu-kirjojen yhteislaitoksen värin toistoon itse ylen tyytyväinen: värit olivat nyt paljon lähempänä originaalien väritystä kuin 1960-luvulla konsanaan! Aiemman syväpainomenetelmän sijasta uuden yhteislaitoksen painamisessa hyödynnettiin ensipainoksia modernimpaa kirjapainotekniikkaa.


Ranskalaisen Jean de Brunhoffin (1899–1937) yhdessä vaimonsa Cecilen kanssa luoma Babar-norsu tunnetaan nykylastenkin keskuudessa tv-animaatioiden ansiosta. Tammi on julkaissut kirjasarjan 80-vuotisjuhlan kunniaksi uusintapainoksena kuvakirjan Babarin perhe.

Itse muistan viehtyneeni Babar-kirjoihin lapsena nimenomaan niiden ison koon ja tasaisen kauniin käsialatekstauksen takia.



Tässä uusintapainos-Babarissa tekstiä on lyhennetty, kirjan koko on ns. normaali kuvakirjaformaatti ja teksti on ladottu painokirjaimin.



Myöhemmin tänä vuonna ilmestyy myös perheen pienimmille suunnatut pahvikirjat Babarin juhlat ja Babarin ystävät, joissa kerrotaan olevan ”hieno kangasselkä”. Tällainen perinteisen kirjansidontatekniikan elementtien paluu kertoo sekin nostalgian arvostuksesta uusintapainosten markkinoinnissa. Kangaskluuttiselkämys viestittää ilahduttavan monissa lastenkirjoissa nykyisin perinnetietoisuuden lisäksi myös kestävämmästä kuluttamisesta ja esteettisistä arvoista.

Kaikkein kummallisin kömmähdys on mielestäni tapahtunut Tove ja Lars Olov Janssonin Outo vieras Muumitalossa -kuvakirjan kaivatun uusintapainoksen yhteydessä.

Kirjan koko on kutistunut alkuperäisestä A4-koosta kokoon 21,5 x 21,5 cm:iin, minkä seurauksena Lars Olov Janssonin ottamat valokuvat Pertti Eistolan, Tuulikki Pietilän ja Tove Janssonin vuosina 1976–1979 rakentamasta viisikerroksisesta Muumitalo-nukkekodista on rajattu uudelleen.

Kuvien määrää on vähennetty, niiden sävy on paikoitellen muuttunut – välistä painotyö ehkä tekee paremmin kunniaa kuvauskohteelleen, mutta toisinaan kuvat ovat tulleet tummiksi ja sumeiksi. Lisäksi kuva- ja tekstisivut on kehystety kauttaaltaan raskaalla siniharmaalla kehyksellä, joka syö valokuvien latausta.

Kannustan tekemään rohkeasti aloitteita suoraan kustantamoon, jos mielii uusintapainosta jostain tietysti lapsuuden rakkaasta kirjastaan. Yksittäisten toiveiden perusteella kustantaja tuskin tekee päätöksiä, mutta uskoisin, että sielläkin haistellaan uteliaana kulloisiakin trendejä ja nostalgiatuulahduksia.