Isoveli perherauhan pelastajana

Johanna Arola: Henkka Henkari pikku supersankari. Kuvitus Nora El-Sayed. 71 sivua. LK-julkaisut 2010. Taitto Nora El-Sayed ja Katja Hakala.













Monelle pienkustantajalle voi tulla yllätyksenä, että niiden kirjat joutuvat todella ankaraan taistoon medianäkyvyydestä nykyisessä lasten- ja nuortenkirjatulvassa.

Viime vuonna perustettu uusi LK-julkaisut –pienkustantamo sai hyvän startin, kun Johanna Arolan Henkka Henkari –kirja nimettiin äskettäin ehdolle LukuVarkaus –palkinnolle. Toinen kustantamon viime vuonna ilmestyneistä kirjoista, Johanna Arolan Lontoosta Laipanjärvelle, on arvioitu Lastenkirjahyllyssä viime elokuussa.

LK-julkaisut on reippaasti hypännyt mediahässäkkään ja Henkka Henkarille on luotu heti jopa omat nettisivut. Sivuilta kirjaa fanittavat lapset ja aikuiset saavat tietoa myös kirjan hahmojen ympärille sommitelluista, erikseen tilattavista puuhapäivistä ja lastentapahtumista.

Johanna Arola on valinnut lastenromaaniinsa hiukan epätavanomaisemman tulokulman: perinteisen sisaruskateuden sijasta keskusaiheena on pikemminkin vanhempien väsymys, joka johtuu koliikki-itkun tai muun syyn takia valvottavasta ja huomionkipeästä kuopuksesta.

Isoveli Vinski aistii perheen tulehtuneen ilmapiirin ja päättää ottaa ohjat omiin käsiinsä. Vinski saa kontaktin kiljuvaan pikkuveikkaan ja yhdessä he kokevat hengästyttäviä seikkailuja esimerkiksi ritarien, prinsessojen, avaruusolentojen, tiedemiesten ja tutkimusmatkailijoiden parissa.

Arola yhdistää empimättä raadollisen perhekuvauksen ja lapsen siekailemattoman fantasian toisiinsa:

Väsyksissään äiti tiputti täyden vellikulhon lattialle. ”Tämäkin nyt vielä, nyt täytyy vielä pestä lattiakin ja pyyhkiä seinät”, äiti purskahti itkuun. Siinä vaiheessa oli Vinskin aika puuttua asiaan: ”Kuule, mä vien Henkan takaisin pinnasänkyyn ja pidän sille seuraa, niin sä saat putsattua lattian ja lämmitettyä vellin. Ja tee samalla itsellesi kuppi teetä ja ota kaapista korvapuusti, niin jaksat paremmin.” Äiti katsahti Vinskiin kiitollisena: ”Viitsisitkö sä tosiaan ottaa Henkan hetkeksi?” eikä jäänyt odottamaan vastausta, ettei Vinski vain ehtisi tulla katumapäälle, vaan ojensi raivoavan vauvan isoveljelle. Vinski kantoi pikkulveljen pinnasänkyyn, mutta huuto vain jatkui.
”Gö gö gö. Ögö ögö ögö”, Vinski yritti jokellella ja väännellä naamaansa vauvalle, mutta Henkkaa ei niin vain lepyteltykään. ”Hei, mä kerron sulle iltasadun…. Tai siis yösadun”, Vinski korjasi katsottuaan seinällä olevaa kelloa, joka näytti kahta yöllä. ”Olipa kerran… olipa kerran…”

Pienkustantajat eivät aina kiinnitä riittävästi huomiota kirjan typografiaan ja kuvitukseen, jotka ovat erityisesti lukemaan vast ikään oppineiden lasten romaaneissa ensiarvoisen tärkeässä roolissa. Kappaleet ovat Henkka Henkari -kirjassa järkiään turhan pitkiä, ja vuoropuhelun merkitseminen pitkässäkin kappaleessa sitaattihipsuihin ei ole paras mahdollinen ratkaisu.

18-vuotiaan ammattiopistossa painotuoteassistentiksi opiskelevan Nora El-Sayedin yksityiskohtia täynnä olevat mustavalkoiset tussipiirokset ovat turhan täyteen pakattuja.

Henkka Henkari pikku supersankari heijastaa havainnollisesti kirjoittamisajankohtaansa: lapset ratkaisevat luovalla ongelmanratkaisutaidollaan monet vastukset, jotka heidän huoltajilleen ovat ylivoimaisia.

Arolan lastenromaani tuo mieleen Camilla Mickwitzin valloittavan sisaruskuvauksen, animaatioelokuvanakin tunnetun kuvakirjan ... ja sinusta tulee pelle (Weilin+Göös 1984), jossa pääosassa on pikkuveljeään äidin kauppa-asioiden ajan hoitava Julia. Hän työstää Jonni-veljeensä kohdistuvia kateuden ja mustasukkaisuuden tuntemuksia keksimässään mielikuvitustarinassa, jossa veli joutuu naurunalaiseksi ja palvelee pellen hahmossa Juliaa. Lopussa isosisko ymmärtää itse luomansa voimaannuttavan fantasiatarinan kautta pikkuveljen avuttomuuden ja hänen hoivaviettinsä herää.


Suomeen syntyy uusia pien- ja omakustantamoita nykyisin todella taajaan. Toivoisinkin uusien yritysten ottavan ensin selvää jo vakiintuneiden kustantamoiden nimistä. LK-julkaisut on nimensä puolesta hämmentävän lähellä Lasten Keskuksen alla toimivaa, aikuisten tieto- ja opaskirjallisuuteen keskittyvää LK-kirjat –kustantamoa. LukuVarkaus –ehdokasasettelun uutisoinnissa Arolan kirja oli nimetty toisinaan erheellisesti Lasten Keskuksen julkaisemaksi.