maanantai 17. joulukuuta 2012

17. luukku: "Pukilla pitää olla kunnon kessi elikkä massu, ja pitkä parta ja lempeä luonne."















Tuomas Kyrö & Antti Kyrö: Pukki laivalla.
119 sivua. WSOY 2012. 






Veljekset Tuomas ja Antti Kyrö jatkavat pukkihupailuaan, ja edelleen minua mietityttää, kenen hauskutukseksi Pukin paha päivä (WSOY 2011) ja tämän syksyn uutuus Pukki laivalla on oikeasti kirjoitettu.

Kohellusta, väärinkäsitystä ja toverihengen nimiin menevää juonimista Joulupukin selän takana piisaa jälleen tässäkin pukkihupailussa.

Joulupukki haluaa palkita tukijoukkonsa ja vie heidät laivaristeilylle. Ennen pitkää paljastuu, että kyse on kasvisruokaa tarjoilevasta eläkeläisten jouluristeilystä, jonka kohokohtana on vierailla sata vuotta sitten uponneen Potanik-risteilyaluksen muistomerkillä. 


Joulupukki tonttuineen ottaa laivaristeilystä kaiken ilon irti. Antti Kyrön kuvitusta Tuomas Kyrön lastenromaaniin Pukki laivalla, WSOY 2012.



Joulupukki on muuttanut käytännön syihin vedoten Korvatunturilta etelään:

Olen nähkääs hiukkasen yli 400-vuotias ja melkein yhtä monta kiloa painava joulupukki. En asu enää Korvatunturilla vaan tonttujen kanssa Suurkaupungissa. Täältä kun on paljon lyhyemmät matkat kuljettaa lahjat lapsille ja helpompi tarkkailla ihmisten kiltteyttä ja tuhmuuksia. Lahjojen tekemisessä meitä auttaa oivallinen ja aivolinen lahjapainokone. Sen vuoksi minulla ja neljällä tontulla on mahdollisuus silloin tällöin lähteä vaikkapa lomamatkalle.

Antti Kyrön dramaattinen näkemys risteilyaluksesta aallon syleilyssä assosioi mitä ilmeisimmin japanilaisen puupiirrostaiteilija Hokusain "Aaltoon". Kyrön kuvitusta veljensä Tuomas Kyrön lastenromaaniin Pukki laivalla, WSOY 2012.

Edellisestä osasta tutut sivuhenkilöt, kuskitonttu Marilyn, toimittajatonttu Pamela, valvojatonttu Veksi, korjaajatonttu Irvini ja Petteri Punakuono, ovat mukana tässäkin veijariromaanin piirteitä sisältävässä seikkailussa. Mukaan menoon yhtyvät myös pikkupoika Manu Kössilä ja hänen isomummonsa Helmi Kössilä sekä yleis- ja erityismies Anneli Kenneli.

Petteri ja Helmi Kössilä katoavat jo risteilun alkuvaiheessa, ja juoni kilpistyykin kaksikon löytymisen ja yleisen hötkyilyn ympärille. Selkeää juonta tärkeämpää tuntuu olevan päämäärätön koohotus ja yleinen hauskanpito. Ratkaisevan roolin anastaa Lahjapakettiauto, joka pukin hämmästykseksi osaa myös puhua.


Laivaristeilyn iloihin kuuluvat tietysti myös seisovan pöydän antimet, olkoonkin, että ruoka on kasvisvoittoista. Aikuinen kuvan katsoja näkee Antti Kyrön pitkän pöydän asetelmassa viitteitä Leonardo da Vincin maalaukseen "Viimeinen ehtoollinen". Antti Kyrön kuvitusta Tuomas Kyrön lastenromaaniin Pukki laivalla, WSOY2012.  

Tuomas Kyrö käyttää kieltä letkeästi, mutta vähän tekopirteästi:

-- Hikikarpalot ja hikivadelmat valuivat otsallani, kun pyörähtelin viimeisillä voimillani.
-- Kiihdytimme kivakasti kohti sataman laitaa. Sitten ponnistimme pönäkästi satamalaiturin reunalta meren päälle!

Aikuista hauskuttaa myös Petteri Punakuonon toivekappale Vuosi 1885, joka kertoo Petterin nuoruudesta:


– Silmämme avataan ja suljetaan, me poronsorkilla kuljetaan. Ylöspäin, ja alas, ympäri hei, lahjamatkamme vei. Elämäni oli mukavaa niin, sitä mukavuutta katselin suu kii. Lahjat avasin ja ympäriinsä jaoin, lahjojani katsomaan jäin.  

Antti Kyrön piirroskuvitus tekee rouheita ja vähän banaalin näköisiä tyyppejä.

1 kommentti:

Pihi nainen kirjoitti...

Meillä 6-vuotias poika nauttii näistä pukki-kirjoista ja niiden huumorista. Olemme pian lukeneet nämä molemmat kirjat ja Pukki laivalla oli meidän mielestä parempi. Siinä on yhtenäinen selkeä juoni koko kirjan ajan; löytää Petteri ja Helmi. Pukin paha päivä-kirja säntäilee ehkä tosiaan liikaa joka suuntaan..

Kuusivuotias tykkää kovasti myös näiden kirjojen kuvituksesta. Se on ehkä jollain tapaa poikamaista, joten näyttää vetoavan hyvin ainakin meidän pieneen poikaan.