Jatketaan
pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjakilpailun ehdokaskirjojen parissa.
Ruotsalaisen Sara Lundbergin kuvakirja on kiehtova ja monitulkintainen teos, joka jäi heti ensimmäisen
lukukerran jälkeen pitkäksi aikaa rouva Huun alitajuntaan muhimaan.
Ja sehän on
aina hyvän ja riittoisan kirjan merkki: että kirja ei edes halua avautua ensilukemalta ja -katsomalta.
Kuvakirjan
tarina antaa ajateltavaa sekä lapselle että aikuiselle. Enkä pidä mahdottomana,
etteikö pieni lapsikin oivaltaisi tarinan filosofista ydintä. Sen verran selkeästi tämäkin
juonne on mielestäni luettavissa.
 |
| Koko aukeaman kuva todentaa Vitan hurjaa ja koskaan päättymätöntä urakkaa tehdä valkoisia keskiviivoja asfalttitiehen. Sara Lundbergin kuvitusta kuvakirjaan Vita Streck och Öjvind (Alfabeta 2011). |
Vita
on jämpti tyttö, joka piirtää asfalttitiehen valkoista viivoitusta. Vita tekee
työtään sen mielekkyyttä sen enempää kyseenalaistamatta... kunnes hänen maalitölkkiinsä
kopsahtaa taivaalta punatukkainen hontelo poika.
 |
| Työn systematiikka häiriintyy pahasti odottamattomasta, taivaalta maalipurkkiin hyppäävästä pojasta. Yllätys saa Vitan täysin tolaltaan. Sara Lundbergin kuvitusta kuvakirjaan Vita Streck och Öjvind, Alfabeta 2011. |
Vita
on ällistynyt pojan julkeudesta. Pojan paljaista varpaista jää maahan
valkoisia, vallattomia jälkiä.
– DET HÄR ÄR MIN VÄGOCH HÄR SKA DET VARA STRECK!
NU ÄR ALLT FÖRSTÖRTOCH JAG KAN INTE FORTSÄTTA!– Fortsätta vart då?
– Rakt fram!– Vartdå, rakt fram?– Inte vet jag! Rakt fram bara!
Tyttö
rauhoittuu saatuaan pojalta taivaallisen herkullisen maksapasteijavoileivän. He ovat juuri pääsemäisillään ystävällisen
jutustelun alkuun, kun tuuli viekin pojan mennessään.
Tyttö
ennättää kuitenkin kuulla vielä pojan nimen, se on Öjvind.
Vita
empii, onko pojan etsimisessä mitään mieltä. Pojan olemus on jäänyt kuitenkin häntä
askarruttamaan. Vita kyselee autoilijoilta pojan perään, mutta saa vain tylyjä
vastauksia. Autoilijat viis veisaavat Vitan elämäntyöstä, liikennettä ruodussa
pitävien viivojen maalaamisesta.
Tyttö
lähtee synkkään korpeen, mutta ei sielläkään osaa olla piirtämättä maahan
valkoisia viivoja, ikään kuin olemassaolonsa jotenkin pyhittääkseen. Mutta
sitten hän suuttuu tilanteen mahdottomuuteen, potkaisee maalipurkin nurin: siitä
sukeutuu – ainakin oman tulkintani mukaan – valkoinen eläinhahmo, joka päästää
värin ja siten myös Vitan vapaaksi oman mielensä vankiloista ja turhista
ajatuspiintymistä.
 |
| Alvaro on nimeään myöten turvallisuutta huokuva kaiken vartija, joka koppaa iltaisin Vitan rintataskuunsa nukkumaan. Synkästä värityksestään huolimatta aukeama uhkuu luottamusta ja tyyneyttä. Sara Lundbergin kuvitusta kuvakirjaan Vita Streck och Öjvind, Alfabeta 2011. |
Vita
tapaa ystävänsä Alvaron, eräänlaisen jättimäisen jumalhahmon, joka kaukosäätimellä säätää
valot maailmassa pimeämmiksi illan tullen. Tytöllä on tapana nukkua Alvaron
rintataskussa.
Alvaro vakuuttaa, että vaikka Vita ei löytäisikään poikaa, niin
poika voi silti löytää hänet.
Ja
niin tietysti käykin. Ja loppu on hyvin onnellinen.
Eleettömästi
kuvakirja kertoo ihmismielen oikuista, olipa kyse sitten työvimmasta, kyvyttömyydestä
kohdata toista rehellisesti tai "laput silmillä kulkemisesta".
Vähin erin tämä topakka, mutta hiukan valjusti aiemmin elämäänsä elänyt pikkutyttö
oivaltaa suuren viisauden: yhdessä toisen kanssa jokainen on ehjempi.
 |
| Vita höllää vihdoin ajatuspiintymiään ja rentoutuu uudelleen löydetyn Öjvindin kanssa. Heidän jalanjäljistään muodostuu ristiin-rastiin oikullisesti polveileva polku, joka symboloi myös kauniisti ystävyyttä ja toisen kohtaamista. Sara Lundbergin kuvitusta kuvakirjaan Vita Streck och Öjvind, Alfabeta 2011. |
Lundbergin
kuvitus on hyvin vitaalia.
Vilkasliikenteinen ja monivärinen kaupunki toimii
kontrastina vehreälle luonnolle, joka on varattu tunnetason tärkeäksi miljööksi.
Kuvittaja rakastaa valkoisella rajattuja laatikoita, joihin sijoittaa
kuvituksensa, ikään kuin sarjakuvaksi.
Teksti sananmukaisesti elää, kuin tuulen
vireen liikuttamana.
Lundberg
on kuvittanut useita ruotsalaisia lastenkirjoja. Suomessa tunnetaan ainoastaan
hänen kuvittamansa Kirjoittamisen ihanuus, nuoren kirjoittajan opas (Karisto
2010) ja Stefan Castan ja Lundbergin kuvakirja Kukan elämää, joka on ilmestynyt
McDonaldsin kirjakampanjassa vuonna 2011.
Ensimmäinen Vita-tytöstä kertova kuvakirja on nimeltään Vita Streck. Se ilmestyi vuonna 2009.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti