keskiviikko 12. kesäkuuta 2013

Pienet kirjat, suuret tunteet!




Pija Lindenbaum: Jag älskar Manne. 32 sivua. Bonnier Carlsen 2012.
Pija Lindenbaum: Kan jag med. 32 sivua. Bonnier Carlsen 2013.








Pija Lindenbaum on ollut jo ensimmäisestä suomennetusta kuvakirjastaan Elsa-Marin pikkuisät (WSOY 1991) lähtien rouva Huun kuvittajasuosikki. Hän suhtautuu lapsiin kirjojensa kohdeyleisönä aina yhtä tinkimättömästi.

Siksi onkin hienoa, että hän on nyt kääntynyt aivan pienimpienkin leikki-ikäisten lasten puoleen. 

Ruotsalaisilla kuvittajilla tuntuu olevan jokin erityistaito tehdä pieniä, mutta silti suuria tunteita ja asioita käsitteleviä pikkulasten kuvakirjoja. Ajatellaanpa nyt vaikka Barbro Lindgrenin ja Eva Erikssonin Oskari- ja Gunilla Wolden Teemu-kirjoja!

Lindenbaum käyttää usein tehokeinona lapsen ja aikuisen kokosuhteiden tehostamista lapsen perspektiivistä: lapsi näkee usein aikuisesta vain jalat! Pija Lindenbaumin kuvitusta kirjaan Jag älskar Manne, Bonnier Carlsen 2012.

Näiden kahden Lindenbaumin kirjan tempo tuntuu hyvin rauhalliselta: se johtuu varmasti ennen muuta siitä, että niukka teksti on sijoitettu poikkeuksetta omalle sivulleen ja kuva omalleen. 

Vielä sata vuotta sitten tällainen käytäntö oli puhtaasti painotekninen: painovärit olisivat syöpyneet läpi, jos kuvitusta olisi ollut sivun molemmin puolin!

Uhka havaittu oikealla. Hiekkalaatikosta tulee näyttämö tiivistunnelmaiselle triangelidraamalle! Pija Lindenbaumin kuvitusta kirjaan Jag älskar Manne, Bonnier Carlsen 2012.

Jag älskar Manne on hiekkalaatikkoikäisten triangelidraama. 

Tunteet, ilmeet ja kehon kieli ovat läsnä jokaisessa kuvassa. 

Päähenkilö Micke ihailee tummaihoista Mannea. Kaikki hänessä on niin erityistä: kähärät hiukset, ämpäri ja jopa Mannen tapa tehdä mutavelliä. Micke kiehnää Mannen lähellä ja ihailee pojan puuhia. Vähitellen kuva-alaan työntyy kaukaa, ensin vain pienenä pisteenä, uhka: Mannen ikäinen poika.

Tilanne kuitenkin ratkeaa Micken kannalta onnellisesti.

Onneksi jännite laukeaa, kun ulkopuolinen pelastaja tulee paikalle ja ilmaisee pidäkkeettömästi tunteensa tunkeilijaa kohtaan. Pija Lindenbaumin kuvitusta kirjaan Jag älskar Manne, Bonnier Carlsen 2012.


Vähäisistä aineksista Lindenbaum on tehnyt oivallisen tutkielman ihmisluonteen oikuista. Ja tietysti, kun on kyse ruotsalaisesta kuvakirjasta, niin annetaan myös vaivihkaista suvaitsevaisuuskasvatusta.

Kan jag med käsittelee sisaruskateutta ja pienemmän sisaruksen halua tehdä ja osata asioita isomman perässä. 

Micken isosisko on aloittanut koulunkäynnin. Micke seuraa häntä kouluun ja yrittää jäljitellä tämän tekemisiä, ja onnistuukin omasta mielestään vallan erinomaisesti. 

Mutta ennen pitkää Micke taitaa hoksata, että omasta pienuudesta on hyötyäkin, kun hän pääsee erikoiskuljetuksella äidin pyörän turvaistuimessa kotiin kesken koulupäivän:

Jag kan  åka mammas cykel,
Det kan inte storasyster.
Ja nyt on isosiskon vuoro luimistella Micken vierellä!

Vähän tekstiä, ja kuva puhuu puolestaan! Erinomaista. 

Pija Lindenbaum palkittiin 13. kesäkuuta Albert Engström -palkinnolla hänen ansiokkaasta urastaan lastenkirjailijana ja kuvittajana. Kiinnostava oli palkinnon perusteluissa mainittu seikka, että Lindenbaum liittyy kuvituksillaan ruotsalaiseen satiiriseen traditioon! Palkinnon suuruus on 10 000 kruunua ja siihen kuuluu myös Bo-Kenneth Knutssonin puuveistos. 





3 kommenttia:

bleue kirjoitti...

Voi miten mahtavia :)! Tekisipä ihan mieli tilata ap kielelläkin, vaikka kiva on jos näitä suomennetaankin jossakin välissä.
Toivottavasti et pahastu jos vähän mainostan lastenkirjan ystäville, että blogissani on lastenkuvakirja-arvonta perjantaihin saakka, tervetuloa! Ja jos pahastut, jätä vain tämä viesti julkaisematta :)!
Blogi löytyy nimimerkkini kautta.

Saara kirjoitti...

Kävin lasten kanssa Junibackenissa, joka kokonaisuudessaankin oli upea elämys. Aivan uskomaton paikka täynnä kirjoista tuttuja elämyksiä. Junibackenin kirjakaupassa meinasi mennä ihan sekaisin ruotsalaisesta lastenkirjallisuudesta, voi mitä helmiä siellä oli. Miksi niitä ei kaikkia suomenneta meille. Catarina Kruusvalliltakin oli vaikka miten paljon kirjoja, Ellenin omenapuu on meidän suursuosikki.

Rouva Huu kirjoitti...


Junibacken on tosiaan kaikkien lastenkirjafriikkien unelma. En ole vielä tohtinut korkean pääsymaksun takia käydä Särkänniemen Koiramäessä, sitähän markkinoitiin rakennusvaiheessa paljon Junibackenin kaltaiseksi elämyskeitaaksi.

Edellisestä käynnistäni perheen kanssa Junibackenissa on vierähtänyt aikaa: silloin erikoisnäyttelyiden aiheina olivat Viiru ja Pesonen ja Mikko Mallikas.