lauantai 8. kesäkuuta 2013

Prinssien itsetunto kohdallaan



Katri Tapola & Sanna Pellicccioni: Pieni prinssisatu. Tammenterho-sarja. 32 sivua. Tammi 2012.

Per Gustavsson: Kuinka lohikäärme pyydystetään. Suomentanut Jenni Kauhanen. 26 sivua. Kustannusosakeyhtiö Saarni-kirjat 2009.

Per Gustavsson: Mitä prinssit pelkäävät. Suomentanut Jenni Kauhanen. 26 sivua. Kustannusosakeyhtiö Saarni-kirjat 2011.




Tasapuolisen rojalismin hengessä Lastenkirjahyllyssä esitellään Ruotsin prinsessa Madeleinen ja Chris O´Neillin tämänpäiväisten häiden kunniaksi nyt prinssiaiheisia kuvakirjoja. 

Prinsessa-aihe tuli käsitellyksi jo Viktorian ja Danielin taannoisten häiden yhteydessä Lastenkirjahyllyssä.


Katri Tapolan ja Sanna Pelliccionin Pieni prinssisatu on itsenäinen jatko Pienelle prinsessasadulle, jonka juoniaihio on peräisin Emma Väänäsen 7-vuotiaana kirjoittamasta sadusta.

Kuvakirja sekoittaa veikeästi lapsen luovaa leikkiä, klassisten satujen tuttuja juonenkäänteitä ja piintyneitä sukupuolirooleja.



Hyvä esimerkki siitä, kuinka turhaa meteliä pitämättä kuvitus väljentää 
ns. perinteisiä roolimalleja. Vasara pysyy myös Kaisan kädessä, ja aiemmin on 
käynyt ilmi, että nimenomaan Kaisa on se, joka tuo leikkiin oman työkalupakkinsa! 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan tekstiin kuvakirjassa Pieni prinssisatu, Tammi 2012. 



Kaisa ja Pauli säntäävät leikistä toiseen ja antautuvat niiden pauloihin aina yhtä antaumuksellisesti. Lapsen vapaata leikkiä ei olekaan viime aikoina juuri kuvattu kotimaisissa kuvakirjoissa! Niinpä Pieni prinssisatu herättää aikuisessa lukijassa jopa nostalgisia tunteita.

Tapola onnistuu lyhyissä lauseissa ja nasevassa dialogissa kertomaan vähässä tilassa paljon:

– Mennään kävelylle, Pauli ehdotti. Kaisa ja Pauli lähtivät linnan pihalle kulkemaan. Pihalla oli suihkulähde.
Hämähäkki seilasi ruohonkorrella ohi.
– Minä pelastan sen, Pauli sanoi ja nappasi hämähäkin turvaan.
Sitten pelastettiin yhdessä muurahainen ja leppäkerttu paperiveneeseen. Kaisan hihat kastuivat. Paulin lahkeet kastuivat. Aurinko kuivatti kaiken. Sudenkorennot ja perhoset lentelivät ilmassa.
– Minä pyydystän sinisiiven, Pauli sanoi. Pauli sai sinisiiven kiinni eikä perhosta sattunut.
– Olet paras pyydystäjä ikinä, Kaisa sanoi. Pauli tuli Kaisan sanoista iloiseksi.


Vapaasti rönsyilevää ja pienestä viriävää leikkiä kuvataan hauskasti tällä
aukeamalla. Kollaasina toteutettu helmikaulakoru näyttää niin aidolta, että
se tekisi mieli poimia sivulta kaulalleen. 
Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan
tekstiin kuvakirjassa Pieni prinssisatu, Tammi 2012. 



Pelliccionin kuvituksessa on paljon erilaisia kollaasielementtejä: kangasta, kolikoita, helmiä, avaimia, nappeja, pullonkorkkeja ja muuta tilpehööriä, jotka muodostavat koristeellisen kulissin äärimmilleen pelkistetyille lapsihahmoille.  





Ruotsalaisen Per Gustavssonin (s. 1962) kaksi prinssikirjaa työstävät prinsseyteen liittyviä myyttejä ja rooliodotuksia. 

Rouva Huun nyt jo äänenmurrosta poteva kuopus oli 4–5-vuotiaana varsinainen ritarifriikki ja varsin tietopainotteisia kirjoja päivät-pääksytysten hänelle lukiessa kaipasin niiden rinnalle juuri tämänkaltaisia, ritarin urhoollisuutta hiukan naureskellen huojuttavia kirjoja.

Gustavssonin kirjojen viehätys perustuu roimaan liioitteluun, vaihtoehtoisiin tai äkisti vaihtuviin tarinankäänteisiin ja kuvituksen yksityiskohtiin. 

Lohikäärmeen metsästykseen – yhdessä syötiksi aiotun prinsessan kanssa – pystypäin lähtevä prinssi päätyykin ennen pitkää lohikäärmeiden kyökkipiiaksi!






Kuvasarja näyttää, kuinka lumous muuttaa sammakon takaisin prinssiksi. Per Gustavssonin kuvitusta kirjaan Kuinka lohikäärme pyydystetään, Saarni kirjat 2009.


Mitä prinssit pelkäävät -kuvakirjassa paljastetaan että prinssien pahin pelko on muuttua sammakoksi. Prinssi Gunnar päättää estää kohtalonsa pukeutumalla itse sammakon valepukuun, mutta joutuukin yllätetyksi. 


Ei kommentteja: