Per Gustavsson: Kuinka
lohikäärme pyydystetään. Suomentanut Jenni Kauhanen. 26 sivua. Kustannusosakeyhtiö
Saarni-kirjat 2009.
Per Gustavsson: Mitä
prinssit pelkäävät. Suomentanut Jenni Kauhanen. 26 sivua. Kustannusosakeyhtiö
Saarni-kirjat 2011.
Tasapuolisen rojalismin
hengessä Lastenkirjahyllyssä esitellään Ruotsin prinsessa Madeleinen ja Chris O´Neillin tämänpäiväisten häiden kunniaksi nyt prinssiaiheisia kuvakirjoja.
Prinsessa-aihe
tuli käsitellyksi jo Viktorian ja Danielin taannoisten häiden yhteydessä Lastenkirjahyllyssä.
Katri Tapolan ja Sanna
Pelliccionin Pieni prinssisatu on itsenäinen jatko Pienelle prinsessasadulle, jonka juoniaihio on peräisin Emma
Väänäsen 7-vuotiaana kirjoittamasta sadusta.
Kuvakirja sekoittaa
veikeästi lapsen luovaa leikkiä, klassisten satujen tuttuja juonenkäänteitä ja
piintyneitä sukupuolirooleja.
 |
| Hyvä esimerkki siitä, kuinka turhaa meteliä pitämättä kuvitus väljentää ns. perinteisiä roolimalleja. Vasara pysyy myös Kaisan kädessä, ja aiemmin on käynyt ilmi, että nimenomaan Kaisa on se, joka tuo leikkiin oman työkalupakkinsa! Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan tekstiin kuvakirjassa Pieni prinssisatu, Tammi 2012. |
Kaisa ja Pauli säntäävät
leikistä toiseen ja antautuvat niiden pauloihin aina yhtä antaumuksellisesti.
Lapsen vapaata leikkiä ei olekaan viime aikoina juuri kuvattu kotimaisissa
kuvakirjoissa! Niinpä Pieni prinssisatu herättää aikuisessa lukijassa jopa
nostalgisia tunteita.
Tapola onnistuu lyhyissä
lauseissa ja nasevassa dialogissa kertomaan vähässä tilassa paljon:
– Mennään kävelylle, Pauli ehdotti. Kaisa ja Pauli lähtivät linnan pihalle kulkemaan. Pihalla oli suihkulähde.
Hämähäkki seilasi ruohonkorrella ohi.
– Minä pelastan sen, Pauli sanoi ja nappasi hämähäkin turvaan.
Sitten pelastettiin yhdessä muurahainen ja leppäkerttu paperiveneeseen. Kaisan hihat kastuivat. Paulin lahkeet kastuivat. Aurinko kuivatti kaiken. Sudenkorennot ja perhoset lentelivät ilmassa.
– Minä pyydystän sinisiiven, Pauli sanoi. Pauli sai sinisiiven kiinni eikä perhosta sattunut.
– Olet paras pyydystäjä ikinä, Kaisa sanoi. Pauli tuli Kaisan sanoista iloiseksi.
 |
| Vapaasti rönsyilevää ja pienestä viriävää leikkiä kuvataan hauskasti tällä aukeamalla. Kollaasina toteutettu helmikaulakoru näyttää niin aidolta, että se tekisi mieli poimia sivulta kaulalleen. Sanna Pelliccionin kuvitusta Katri Tapolan tekstiin kuvakirjassa Pieni prinssisatu, Tammi 2012. |
Pelliccionin kuvituksessa
on paljon erilaisia kollaasielementtejä: kangasta, kolikoita, helmiä, avaimia,
nappeja, pullonkorkkeja ja muuta tilpehööriä, jotka muodostavat koristeellisen
kulissin äärimmilleen pelkistetyille lapsihahmoille.
Ruotsalaisen Per Gustavssonin (s. 1962) kaksi prinssikirjaa työstävät prinsseyteen liittyviä myyttejä ja rooliodotuksia.
Rouva Huun nyt jo äänenmurrosta poteva kuopus oli 4–5-vuotiaana
varsinainen ritarifriikki ja varsin tietopainotteisia kirjoja päivät-pääksytysten hänelle lukiessa
kaipasin niiden rinnalle juuri tämänkaltaisia, ritarin urhoollisuutta hiukan naureskellen huojuttavia kirjoja.
Gustavssonin kirjojen viehätys
perustuu roimaan liioitteluun, vaihtoehtoisiin tai äkisti vaihtuviin
tarinankäänteisiin ja kuvituksen yksityiskohtiin.
Lohikäärmeen metsästykseen –
yhdessä syötiksi aiotun prinsessan kanssa – pystypäin lähtevä prinssi päätyykin
ennen pitkää lohikäärmeiden kyökkipiiaksi!
 |
| Kuvasarja näyttää, kuinka lumous muuttaa sammakon takaisin prinssiksi. Per Gustavssonin kuvitusta kirjaan Kuinka lohikäärme pyydystetään, Saarni kirjat 2009. |
Mitä prinssit pelkäävät -kuvakirjassa paljastetaan että prinssien pahin
pelko on muuttua sammakoksi. Prinssi Gunnar päättää estää kohtalonsa
pukeutumalla itse sammakon valepukuun, mutta joutuukin yllätetyksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti