Onnimanni
2/2014. Teemanumero Miten kuvitukseni ovat syntyneet. 108 sivua. Toimittaja
Päivi Heikkilä-Halttunen. Taittaja Tuomas Korolainen. Irtonumerohinta 15 euroa.
Julkaisija Lastenkirjainstituutti. Kansikuva: Katri Kirkkopellon kuvista Suna Vuoren kuvakirjaan Hirveää, parkaisi hirviö, WSOY 2005.
Kyllä
nyt on syytä riemuun.
Parahiksi
ennen juhannusta on kaikille Onnimannin
tilaajille tänään kopsahtanut postiluukusta tuhti erikoisteemanumero, joka
keskittyy lastenkirjakuvitukseen.
Numeroon
on koottu viime syksynä Tampereella järjestetyn Miten kuvitukseni ovat
syntyneet studia generalia -luentosarjan kuvittajapuheenvuorot, joiden
kupeeseen on koottu tiedot kuvittajien tuotannosta ja taiteellisesta
toiminnasta.
Toimitusperiaate
on samanlainen kuin aiemmin toimittamissani instituutin vastaavissa luentosarjoista
koostetuissa kirjoissa Matka
mielikuvitukseen. Lasten- ja nuortenkirjailijat kertovat teostensa taustoista
(Tammi 2001) ja Luovuuden lähteillä, lasten-
ja nuortenkirjailijat kertovat (Avain 2010), joissa ääneen pääsivät
kotimaiset lasten- ja nuortenkirjailijat.
Mukana
on kymmenen eturivin kuvittajaa:
Kristiina
Louhi, Mauri Kunnas, Jukka Lemmetty, Mika Launis, Markus Majaluoma, Virpi
Talvitie, Katri Kirkkopelto, Christel Rönns, Anne Vasko ja Marika Maijala.
Koko
alkuvuoden olen saanut tehdä heidän kanssaan yhteistyötä tekstien editoinnin ja
teostietojen tarkistuksen merkeissä.
Kukin
kuvittajista valottaa kuvittajan uraansa kiinnostavasti ja erilaisia näkökulmia
painottaen. Useammassa puheenvuorossa tulevat esille myös kuvittajan ammatin
reunaehdot: tekijänpalkkioiden ja apurahajärjestelmän epäsuhta kirjailijoihin
nähden ja parin viime vuoden aikana isoissa kustantamoissa tapahtuneet
leikkaukset ja nimekemäärien pienentymiset. Näihin ilmiöihin otetaan kantaa
myös pääkirjoituksessa.
Maria
Laukka, suomalaisen kuvitustaiteen tuntija ja tutkija, kommentoi minulle sähköpostitse
numeroa tuoreeltaan. Hänen mielestään tämä Onnimannin
teemanumero on virstanpylväs,
joka vihdoin määrittää kuvituksen aseman lastenkirjallisuudessa.
Lastenkirjakuvittajat
ovat tottuneet Suomessa puhumaan lähinnä töidensä kautta: äärimmäisen harvoin on ollut
mahdollisuutta saada kuulla heidän työnsä kimmokkeista ja taustoista.
Onnimannin teemanumero tekee kuvittajan yksinäisen työn nyt näkyväksi ja toivon
mukaan samalla myös paremmin arvostetuksi.
Teemanumero
on sivumäärältään puolet normaalinumeroa tuhdimpi ja se on myös –
luonnollisesti – poikkeuksellisen näyttävästi kuvitettu. Onnimannin uuden taittajan Tuomas Korolaisen taitto on levollinen ja antaa paljon tilaa upeille kuvitusnäytteille.
Teemanumeroa
myyvät ainakin Akateemiset kirjakaupat kautta maan ja sitä voi myös tilata suoraan
Lastenkirjainstituutista.
Miten kuvitukseni ovat syntyneet -luentosarja järjestetään uusintana Helsingissä ensi syksynä Pro lastenkirjallisuus ry:n organisoiman Tarinoiden puisto -tapahtuman yhteydessä.
5 kommenttia:
Ei ole reilu käytäntö, että kuvakirjan kuvittaja ei saa lainauskorvauksia. Kirjoittaja saa kuvakirjasta puolet normaalista lainauskorvuksesta. Se toinen puoli kuuluisi ilman muuta kuvittajalle, joka joutuu nyt anomaan apurahaa. Anneli
Jippii. Vaikuttaa tosi mielenkiintoiselta. Täytyykin kipaista kirjastoon :)
Loistava kooste, Rouva Huu! Ihanaa, että mielenkiintoisen luentosarjan anti on nyt mustaa valkoisella. Tällaista todella tarvitaan!
Tylsistynyt perhe: kiva kuulla, että lähikirjastoonne tulee Onnimanni!
Pepita: tänään voidaan lukea lehteä yhdessä työhuoneella!
Annelille: toki myös kuvakirjan kuvittajat ovat kirjailijoiden tavoin oikeutettuja lainauskorvaukseen, jota haetaan Kopioston lainauskorvauspalvelun kautta.
Kuvittajat saavat rouva Huun tietojen mukaan nykyisin jopa tekstin tehneisiin kirjailijoihin verrattuna prosentuaalisesti isomman korvauksen, suhteessa 60:40 %, joka on - tietysti - herättänyt hienoista närää taas toisaalla.
Mutta mistään suurista summista ei lainauskorvauksessa ole kyse.
Lainauskorvaus perustuu tekijänoikeuslakiin, jonka mukaan tekijällä on oikeus korvaukseen, kun hänen teoksiaan lainataan yleisölle. Opetus- ja kulttuuriministeriön tekijöille maksama korvaus perustuu kuntien ylläpitämissä yleisissä kirjastoissa tapahtuvaan lainaukseen.
Epäsuhta tekstin tekijöihin nähden on iso valtion apurahoituksessa. Valtion kirjallisuustoimikunta keskittyy jakamaan rahaa vain kirjailijoille, kun taas kuvakirjan tekijät kilpailevat muotoilutoimikunnan apurahan jaosta myös sarjakuvan tekijöiden, muiden kuvittajien ja muotoilijoiden kanssa samasta potista. Vuosiapurahan saaminen on lastenkirjan kuvittajalle lottovoitto.
Kiitos tiedosta rouva Huu! Selvitin tätä joskus ja jäin siihen käsitykseen, että kuvittajan pitää hakea Kopioston apurahaa, eivätkä lainauskorvaukset tule ilman muuta. Levitänpä tätä ilosanomaa eteenpäin asianosaiselle taholle. Anneli
Lähetä kommentti