Viveka Sjögren: Den andra
mamman, Kabusa Böcker 2007.
Annika Thor & Maria
Jönsson: Flickan från långt borta, Bonnier Carlsen 2014.
Rouva Huu on huomannut, että maailman tila ja tola näkyvät usein lastenkirjoissa jopa vähän ennen kuin aihe ennättää uutisiin asti.
Lastenkirjailijoiden ja kuvittajien parhaimmisto vainuaa ajan ilmiöitä nopeasti ja nostaa ne myös kirjoihin.
Lastenkirjan
formaatti on lyhyempi ja siksi lastenkirjojen valmistumisprosessi voi olla
tuhtia, monisataasivuista aikuistenromaania nopeampi, joskaan ei yhtään helpompi ja vaivattomampi.
Vuosituhannen
taitteessa aikuistenkirjallisuuteen tulivat monikulttuurisuuden teemat, ja
tästä kohkattiin paljon. Suomalaisissa lasten- ja nuortenromaaneissa samat
teemat yleistyivät kuitenkin jo 1990-luvulla.
Eli ytimekkäästi: jos haluat olla ajan hermolla, kannattaa lukea lastenkirjallisuutta ja pongata
tulossa olevia ajan ilmiöitä niiden sivuilta.
Göteborg Posten -sanomalehdessä nostettiin viime viikolla esille Ruotsissa julkaistuja pakolaisteemaa käsitteleviä lastenkirjoja. Jutussa mainittiin mm. Ulf Starkin & Stina Wirsénin tänä vuonna ilmestynyt Systern från havet -kuvakirja. Siinä kerrotaan suomalaisesta sotalapsesta Sirkasta, joka lähetetään sotaa pakoon Ruotsiin Margaretan perheeseen.
Ilokseni tämäkin uutuuskirja löytyi Metson hyllystä!
Samanikäisten
tyttöjen arkea kuvataan ensin rinnakkain aukeamilla. Ruotsin ja Suomen sijasta
puhutaan viitteellisemmin lännestä
ja idästä.
Kumpikin tyttö on vanhempiensa silmäterä ja perheen ainokainen. Ruotsissa asuva Margareta haluaisi löytökoiran omakseen, mutta vanhemmat vaativat että koirasta on ilmoitettava sen oikealle omistajalle. Margareta kuulee vanhempiensa keskustelunpätkän ja jää siihen uskoon, että he suunnittelevat oman koiran hankkimista tyttärelleen.
Todellisuudessa Margaretan vanhemmat päättävät ottaa Sirkan heille sotalapseksi.
Kumpikin tyttö on vanhempiensa silmäterä ja perheen ainokainen. Ruotsissa asuva Margareta haluaisi löytökoiran omakseen, mutta vanhemmat vaativat että koirasta on ilmoitettava sen oikealle omistajalle. Margareta kuulee vanhempiensa keskustelunpätkän ja jää siihen uskoon, että he suunnittelevat oman koiran hankkimista tyttärelleen.
Todellisuudessa Margaretan vanhemmat päättävät ottaa Sirkan heille sotalapseksi.
Sirkan yksinäisyys ja erillisyyden tunne konkretisoituu hienosti tässä kuvassa. Stina Wirsénin kuvitusta Ulf Starkin tekstiin kuvakirjassa Systern från havet (Bonnier Carlsen 2015). |
Margaretan on vaikea sopeutua pettymykseen ja vanhempien hajautetun huomion jakamiseen. Tytöt vieroksuvat toisiaan, ja yhteinen kielikin on aluksi hakusessa. Ensikohtaaminen ei lupaa hyvää:
Margareta slingrar sig ur mammas famn.
– Jag tänker inte prata med henne.
– Och jag tänker inte prata deras språk, viskar Sirkka till sin tyghund.
– Jag är säker på att ni kommer att bli vänner. Ni kommer att bli som systrar, säger mamma. – Kom nu. Här får ni var sin bulle.
Margareta kastar sin bulle på marken.
Sirkka släpper sin bulle i rännstenen.
Hyväntahtoiset
aikuiset, Margaretan vanhemmat, eivät näe tyttöjen mielenkuohaa ja
lastenhuoneessa tapahtuvia konflikteja. Huvipuistossa käynti ei lauhduta Sirkan
koti-ikävää. Punaisen ilmapallon ja punaisen hiusrusettinsa hän antaa tuulen
vietäväksi ja toivoo sen päätyvän äidin ja isän luokse kotiin viestinä tytön
kotimaan kaipuusta.
Stina
Wirsénin akvarellikuvituksessa on
tummia pilviä ja painostavaa tunnelmaa, mutta vähin erin sininen taivas lisääntyy. Ja kun Sirkan on taas turvallista palata omaan kotiinsa, niin
tyttöjen on vaikea erota toisistaan. Sirkka antaa Margaretalle rakkaan
kankaisen lelukoiransa, jonka nimi on Toivo.
Kirjan lopusta löytyy omiste: ”Till alla barn, nu och då, som tvingas lämna sina familjer. Den här boken är tillägnad er”.
Ruotsalainen
lasten- ja nuortenkirjailija Annika Thor tunnetaan Suomessa parhaiten
Steffi-sarjastaan (Tammi 2001-2008, suom. Marja Kyrö), joka kertoo Itävallan juutalaisen Steffi-tytön vaiheista
Ruotsin saaristossa toisen maailmansodan aikana.
Thorin
tekstiin pohjaava Flickan från långt borta on kiinnostava kuvakirja nimenomaan
sen monitulkintaisuuden vuoksi. Kirjan takakannessa kerrotaan kirjan kuvaavan
kuulluksi tulemista ja sitä, kun löytää jotain, mitä ei aiemmin edes tiennyt
kaivanneensa.
Rouva
Huun tulkinnassa kirjasta aukeaa myös taso, jossa kuvataan sitä, kuinka vaikeaa
meidän yltäkylläisyydessä ja ylenpalttisen elintason keskellä elävien on nähdä
muualta tulevien hätää ja antaa omastamme.
Tässäkin
kuvakirjassa punainen ja musta väri toimivat tehokkaina kontrasteina. Tekstiä
on vähän ja sen vuoksi kirjaa on helppo hyödyntää myös suomalaisten lasten
parissa: niukka ja yksinkertainen teksti on verraten helppo suomentaa lennosta
lapselle ääneen luettaessa!
Punaiseen hupputakkiin sonnustautunut pieni tyttö kolkuttaa harmaan naisen ovelle
talvi-iltana synkän metsän laitamilla. Vihdoin nainen havahtuu ja avaa oven.
Vastahankaisesti hän lupaa tytölle, että tämä voi hetken lämmitellä tulen
äärellä, mutta sen jälkeen saisi jatkaa matkaansa. ”Jag är inte van vid besök”,
sanoo nainen.
Ja tyttö kertoo olevansa kaukana kotoa:
– Hemma, sa Den Gråa. Var är det någonstans?
– Långt borta, sa flickan. Jag har gått och gått i många dagar. Först längs floden och sen över slätten och sist genom skogen. Och så kom jag hit.
– Varför gick du? frågade Den Gråa. Varför stannade du inte hemma?
– För att jag var ensam, sa flickan. Det fanns ingen som kunde ta hand om mig längre.
No,
eipä harmaan naisenkaan sydän ole kiveä. Hän antaa tytön nukkua keittiön
lattialla, mutta tulee kesken yön katumapäälle ja kantaa tytön omaan sänkyynsä.
Tarkkaavainen kuvan katsoja näkee, että naisen harmaat posket punertavat jo
hiukan!
Mutta
aamulla, kyllä vaan, tyttö saa lähteä jatkamaan matkaansa. Tytön olemus ei
silti jätä naista rauhaan. Hän löytää tytön punaisen hiuslenksun lattialta ja
murehtii tytön pärjäämistä kylmässä metsässä. Nainen lähtee tytön perään,
kynttilälyhdyn kanssa, ja löytää vihdoin tytön kyyhöttämästä kylmissään kuusen
alta.
Sosiaalisesti täysin eristäytynyt harmaa nainen havahtuu kaipaamaan pientä
ystäväänsä ja noutaa tämän takaisin kotiinsa. Punainen väri symboloi tässä rakkautta, välittämistä ja intohimoa elämää kohtaan. Maria Jönssonin kuvitusta Annika Thorin tekstiin kuvakirjassa Flickan från långt borta (Bonnier Carlsen 2014).
|
På natten låg de tillsammans i sängen.
Flickan sov och drömde.Den Gråa låg vaken och lyssnade på flickans drömmar.
I sömnen sa flickan ord somden Gråa aldrig hade hört förut. Hon talade om skogen och om slätten ochom floden och om en plats långt borta. Det hördes att hon längtade hem.
Yön
aikana nainen oivaltaa, että hänelläkin on unelmansa, ja aamulla he lähtevät
yhdessä matkaan, mukanaan lämpimät vaatteet ja lämmintä maitokahvia.
On
kuvakirjoja, jotka jättävät heti ensilukemalta jäljen, uurtavat jotain auki ja
sysäävät omaakin ajattelua ihan uudelle raiteelle. Flickan långt borta on
sellainen kirja.
Ja
myös tämä kolmas ruotsalainen kuvakirja on konseptiltaan nerokas ja
monikäyttöinen. Tästäkin kirjasta löytyy omiste: ”tillägnas alla modiga mammor
från närr och fjärran”.
Päiväkodista
tehdään retki meren rantaan. Tyttöjen huivipäinen äitikin haluaa lähteä mukaan.
Mutta onko äiti lukenut bussiaikataulua tai päiväkodista tullutta kirjettä väärin, sillä muita päiväkotilaisia ei pysäkillä näy. Äiti ei puhu samaa kieltä kuin bussinkuljettaja, ja niin tyttären on
hoidettava asiaa eteenpäin.
Merenranta löytyy vihdoin, mutta päiväkotiryhmää ei näy missään. Äiti ja tytöt viettävät silti hauskan päivän rannalla, vaikka päivään mahtuu myös hurjuuksia, kun vihainen sonni ilmaantuu paikalle. Mutta äiti on neuvokas ja hätistää punaisella huivillaan sonnin tiehensä.
Ilta kääntyy jo tummuvaksi yöksi, ja bussia ei kuulu. Viveka Sjögrenin kuvitusta kuvakirjaan Den andra mamman (Kabusa Böcker 2007). |
Ilta hämärtyy, mutta takaisin kaupunkiin ajavaa bussia ei pysäkille tulekaan. Taivas tummenee jo yöksi, mutta jälleen äiti keksii keinot hätään: he palaavat takaisin rannalle ja hänen huivistaan tulee teltta, ja äidin kertomat tarinat lämmittävät kaikkia nuotiotulen äärellä.
”Har vi med nån bok?" gnäller hon.” Mamma jag vill höra saga…” Mamma tar fram busstidtabellen och jag tänker just börja protestera, det där är ju ingen bok, i den finns inga sagor, och den är ju på svenska… men mamma säger: ”schh” och sen läser hon om en liten flicka som älskade att flyga med drakar.
Aamulla
herättyään he lennättävät leijaa, joka on tehty äidin huivista.
Den
andra mamman kertoo kauniisti siitä taakasta, jonka pakolaislapset usein saavat
kantaakseen, kun vanhemmat eivät vielä osaa tai edes halua opetella uuden maan
kieltä saati kulttuuria. Tyttöjen äiti ei todennäköisesti osaa liioin lukea ja
kirjoittaa, mutta Viveka Sjögrenin tarinassa äidillä on kuitenkin muita avuja,
jotka auttavat arjessa: mielikuvituksen ja tarinan kertomisen taidot!
Kirjassa
on samastumispintaa myös kotosuomalaiselle lapselle, jonka vanhempi on syystä
tai toisesta toistaitoinen, kykenemätön suoriutumaan arkisista askareista.
No
niin. Ruotsissa on kaikki paremmin, mutta emme me täällä Suomessakaan nyt ihan
osattomia ole, mitä tulee pakolaisuutta ja maahanmuuttoa kuvaaviin
lastenkirjoihin.
Näissä kirjoissa on tarttumapintaa leikki- ja kouluikäiselle lapselle, joka havahtuu pohtimaan pakolaisuuteen liittyviä asioita:
Kilpikonna Punakorva muuttaa perheineen sodan alta Suomeen. Emo masentuu eikä enää pysty huolehtimaan poikasestaan. Punakorva pääsee äidin parantumisen ajaksi sijaisperheeseen.
Sotalapsen tuntemuksia Ruotsissa. Hieno kuvitus.
Afrikkalaisen virtahevon outo olemus hämmentää metsän asukkaita. Se kertoo joutuneensa epäsuosioon kiertävän sirkuksen uuden johtajan silmissä, ja haluaisi siksi muuttaa metsään. Kaikkein mieluiten virtahepo Sulevi tosin haluaisi muuttaa takaisin Afrikkaan, mutta arvelee matkan liian pitkäksi päästäkseen sinne jalkaisin.
Leena Virtanen & Salla Savolainen: Pikku Xing -kirjat, Tammi 2004–2010
Kiinasta adoptoitu Xing-tyttö pohtii identiteettiään yhdessä ystäviensä ja läheistensä kanssa.
Riku muuttaa uuteen kotiin
ja kaipaa vanhoja ystäviään. Samassa talossa asuu Hamid, jonka vanha koti on
paljon kauempana. Yhdessä ystävät liennyttävät koti-ikäväänsä.
Mikon paras kaveri on
Hamdi, jonka isä on ollut sotilas. Mikosta olisi jännä kuulla sotajuttuja, mutta Hamdin isä haluaa sodan sijasta puhua vertauskuvin muurahaisen sisukkuudesta.
Isän työkomennuksen takia
Bibi-tyttö muuttaa Afrikasta Suomeen.
Anna kaipaa entistä kotimaataan. Uuden maan tavat ja kulttuuri hämmentävät ja pihalla ei ole yhtään kaveria.
Elinan vanhempien työn
takia muutetaan Kumarkandiin, jonka kulttuuri ja tavat ovat tyystin erilaiset
kuin Elinan kotimaassa. Sopeutuminen on hidasta. Juuri kun kaikki on
loksahtanut paikalleen, on taas aika muuttaa takaisin.
Onnin naapuriin muuttaa Aramin
perhe. Poikien perheet ystävystyvät ja opettavat toisilleen uusia asioita.
Virolainen Ilon-tyttö on
sotaa paossa Ruotsissa.
Pieni lintu kertoo
laulussaan kotimaansa kaipuusta ja vierauden tunteesta uudessa kotimaassaan.
Camilla Mickwitz: Jason muuttaa maasta, Weilin+Göös 1978
Jason ja äiti muuttavat työn perässä Ruotsiin. Aluksi molemmilla on vaikeuksia kielen kanssa: äidillä työpaikalla ravintolassa ja Jasonilla päiväkodissa.
Tämä näkyy olevan Lastenkirjahyllyn 1111. blogiteksti.
Hylly viettää näinä päivinä kuusivuotisjuhlaa.
Hylly viettää näinä päivinä kuusivuotisjuhlaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti