Ritva Toivola: Lennä,
lennä leppäkerttu, tarina kokoelmasta Panssarimyyrä ja muita kertomuksia, 187
sivua, Tammi 1991. Kansi Markko Taina.
Helsingin
Sanomien Lasten uutiset –sivulla julkaistiin hiljattain Maija Liikkasen uutinen Venäjältä Suomeen kuuman kesän takia rantautuneista
leppäkertuista.
Eilisessä
Helsingin Sanomissa julkaistiin myös näyttävä Johanna Junttilan artikkeli Suomen kymmenistä leppäkerttulajeista.
Keväällä
edesmennyt kirjailija Ritva Toivola ennusti jo 25 vuotta sitten leppäkerttujen invaasiota tarinassaan
Lennä, lennä leppäkerttu, joka löytyy Toivolan kokoelmasta Panssarimyyrä ja
muita kertomuksia.
Kertomuksen
minäkertojan, Sadun, vinkkelistä raportoidaan kesäisestä päivästä, joka alkaa heti
aamusta alkaen poikeuksellisesti.
Auringonvalo kirkasti tapetin lemmikkikuvioita ja yhden sinisen lemminkinteriön keskellä oli punainen täplä. Siinä oli mustia pisteitä ja se liikkui, se olikin leppäkerttu. Pian huomasin että siellä täällä lemmikkikedolla vaelsi muitakin punaisia läiskiä, kaikki eksyneitä leppäkerttuja, ja minua nauratti itsekseni kun ajattelin, että ehkä ne luulivat kukkia ihan oikeiksi. Siten Marko juoksi jalkapohjat läpsyen huoneeni oven ohi ja huusi mennessään: – Äiti, täällä on hirveästi leppäkerttuja.
Mutta
hetken päästä äitiä eikä juuri isääkään naurata, kun todelliset
leppäkerttulaumat valtaavat kodin ja lähialueen. Puhelinlinjat tukkeutuvat ja
liikenne pysähtyy.
Naapurin
setä epäilee kasvihuoneilmiötä ja ydinvoimaa.
Äiti
on varma, että kyseessä on salaliitto:
– Minusta tuntuu, että meiltä salataan jotakin, äiti sanoi kovalla äänellä keittiössä. – Viranomaiset tietävät enemmän, he eivät vain halua kertoa meille.
Leppäkertun
raatoja löytyy joka paikasta kotoa ja ulkoa autojen konepelleiltä.
Mutta
vähitellen leppäkerttujen tulva lakkaa ja arki palaa raiteilleen.
Ritva
Toivola oli ensimmäisiä lastenkirjailijoita, jotka toivat jo 1990-luvun alussa,
ennen nykyistä fantasiabuumia, fantastisia aineksia tai tapahtumia normaaliin
arkeen lasten- ja varhaisnuorten romaaneissaan sekä novelli- ja kertomuskokoelmissaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti