Olipa kerran, seitsemän kertaa!

Gustave Dorén kuvitusta Punahilkka-satuun, 

Julkaisulähde Wikipedia Commons

Kaisa Pulakka: Olipa kerran. Yhteistyössä folkloristiikan emeritaprofessori Satu Apon kanssa. Ylen ykkönen, ensiesitys maanantaisin klo 17.20. Kaikki osat kuunneltavissa Yle Areenan kautta.

Tänä syksynä rouva Huu on telakoitunut radion ääreen aina maanantaisin klo 17.20. Radiotoimittaja Kaisa Pulakan radiosarja Olipa kerran  on riemastuttavan epämuodollinen mutta silti faktatiedoissaan klassisten kansansatujen pitkää perimää kunnioittava tieto- ja elämyspaketti. 

Seitsenosaisen sarjan osissa on käsitelty jo Kaunotar ja hirviö, Tuhkimo, Ruusunen ja Punahilkka.  Kolmessa viimeisessä osassa vuoron saavat vielä Hannu ja Kerttu, Lumikki ja Saapasjalkakissa.

Sarjan musiikkivalinnat liittyvät luonnollisesti esiteltäviin satuihin ja muutkin äänimaisemat on toteutettu elävästi. 

Jokainen osa alkaa lasten ja aikuisten yhdessä kertomilla satureferaateilla, joissa myös satujen kerrontakonventioihin kiinnitetään hauskasti huomiota. Uusimmassa Punahilkka-satua käsittelevässä osassa tämä todentui erityisen riemastuttavalla tavalla.

Radiotoimittaja Kaisa Pulakka on kiinnostunut klassisista saduista jo opiskeluaikanaan kuunnellessaan Satu Apon folkloristiikan luentoja Turun yliopistossa. 

Apo onkin informanttina ja haastateltavana jokaisessa sarjan osassa. Hän  on  olemukseltaan leppoinen, tempoltaan mukavan verkkaisesti satujen taustaa valottava, mutta kiistaton ykkösasiantuntija kansansatujen mutkikkaiden ja usein myös yllättävien vaiheiden todentajana.  Monen klassisen sadun aihiot juontavat kauas Kreikkaan ja Kiinaan asti, ja toisinnot ovat levinneet ”kansan karttuisan suun” välityksellä ympäri maailmaa.

Satu Apo tuo myös havainnollisesti esille satujen merkityksen eri aikakausien moraali- ja tapakasvatuksen avittajina.  Satujen ilkeät äitipuolet, tottelemattomat lapset ja julmat sudet ovat yllättävän laaja-alaisesti palvelleet  yhteiskunnallisia rakenteita, linnoista mataliin torppiin asti. 

Kaisa Pulakka ei liioin  kaihda tuoda esille omakohtaisia lapsuuden, nuoruuden ja aikuisuuden lukukokemuksiaan klassisista saduista. Tämä henkilökohtaisuus koituu myös sarjan erityisansioksi. 

Klassiset sadut saavat liian usein edelleen osakseen vain tuomitsevaa kauhistelua. Tässä sarjassa sadut on taiten sidottu historialliseen kontekstiinsa.

Pulakan sarjassa annetaan jo huutia – erillisessä ”psykoanalyysinurkassa” Bruno Bettelheimin psykoanalyyttiselle satutulkinnalle.  Myös klassisiin satuihin liitetyt kliseet saavat ansiokkaan ja usein samalla viihdyttävänkin käsittelynsä.

Kansainvälisten satututkijoiden – esim. Punahilkan yhteydessä Jack Zipes, Maria Tatar ja Zohar Shavit – näkemykset on koottu tiiviisti yhteen. Pulakka on niin ikään perannut tiheällä kammalla  populaarikulttuurin ja median satuviitteitä.

Pietari Kylmälän satujen ääneen lukua on ilo kuunnella, ja kunkin sadun suomentajat mainitaan, kuten asiaan tietysti kuuluukin.