Otetaan mittaa eläimistä

Carlos da Cruz: Eläinten mitalla, käsikirjoituksesta suomentanut Anniina Mikama, 36 sivua, Teos 2016.

Ranskassa vuonna 1972 syntynyt ja vuodesta 2001 Suomessa asunut Carlos da Crutz on kiinnostava kuvittaja, jonka tunnistettava tyyli näkyy  sekä lasten tietokirjoissa, kuvakirjoissa, helppolukuisissa lastenromaaneissa että oppikirjakuvituksissakin.

Kymmenen ikävuoden molemmin puolin lapset nauliutuvat usein pitkiksi toveiksi Guinnessin ennätysten kirjan detaljien ääreen.  

Eläinten mitalla hyödyntää tätä viehtymystä, mutta toteutus on tuore ja oivaltava.

Aiemmat da Cruzin kuvittamat lasten tietokirjat ovat olleet sekä tekstin että kuvan osalta täpö-täynnä nippelitietoa, punnittua faktaa ja triviaa.

Ne ovatkin olleet – rouva Huun mielestä – eräänlainen jatkumo lastenkirjallisuudessa yleistyneille hulina-vilinä -kirjoille, joiden täyteen pakatuilta kuva-aukeamilta on pitänyt etsiä tiettyjä yksityiskohtia.

Eläinten mitalla on da Cruzin ensimmäinen oma lasten tietokirja, ja se on karsitun ja oivaltavan rakenteensa puolesta juuri siksi erityisen kiitoksen arvoinen.

Siilin koon havainnollistamiseksi paras vertailukohta on ihmisen jalka.
Carlos da Cruzin kuvitusta tietokirjaan Eläinten mitalla (Teos 2016).

Lasten tietokirjallisuudessa on erilaisia koulukuntia yhtä paljon kuin on tekijöitäkin. 

Halutaanko kaataa hyvää tarkoittavan aikuisen mielestä ”tolkun tietoa” lapseen isolla saavilla vai sittenkin lapsiystävällisemmin ja lapsen intressejä kuunnellen maltillisemmin teelusikallisella?

Da Cruz kuuluu mitä ilmeisimmin tuohon maltilliseen koulukuntaan.

Hänen tietokirjailijan identitteettinsä on myös likeistä sukua Helsingin Sanomien Tiede-sivuilla vuodesta 2012 julkaistuille lasten tiedekysymyksille, joihin eri alojen asiantuntijat vastaavat selkeästi ja lapsen tiedonjanoa kunnioittavasti.

Da Cruz rakastaa selvästi numerotietoa, mutta hän osaa kuvittaa, havainnollistaa ja suhteellistaa niitä innostavasti. 

Kirjan sisäkannessa on monenlaista ihmisen mittaan liittyvää tietoa. Mutta kirjan kansien sisällä keskitytään faunan kokovaihteluihin, mutta asian havainnollistamiseksi käytetään ihmistä kaikilla aukeamilla vertailukohtana.

Faktalaatikot on taitettu hauskasti aukeamille. Voi vain kuvitella, minkälaista karsimista tekijä on joutunut tekemään mukaan mahtuvan faktan osalta.

Sinivalaan rinnalla ihminen näyttää jo pikkuruiselta. Carlos da Cruzin kuvitusta tietokirjaan Eläinten mitalla (Teos 2016)

Loogisesti edetään pienimmästä suurimpaan –  kolibrin munasta 37 metriin yltävään hiusmeduusaan. Hauska ”jäynä” onkin se, että se mittasuhteiltaan suurin ei oikeasti olekaan fyysisiltä mitoiltaan järisyttävän iso!

Lasten tietokirjatarjonnassa valtaosa on käännöksiä. Tässä da Cruzin kirjassa korostuu mainiosti se, kuinka tärkeää on,  että tietokirja antaa samastumispintaa suomalaiselle lapselle. 

Kimalaiskolibrin munasta kerrotaan muun muassa seuraavaa:

Linnun muna on noin 1 senttimetriä korkea ja se painaa suunnilleen 1 gramman. Se on siis samankokoinen kuin mustikka, niin pieni että sen voi nielaista vahingossa kokonaisena.

Kirjan graafinen yleisilme on rauhallinen. Värimaailma on lempeän murrettu, eläinhahmot ovat pelkistettyjä, mutta lajityypiltään tunnistettavia. 

Ihmistä kuvataan perspektiivioppiin nähden välillä virheellisesti samanaikaisesti edestä ja profiilina, mutta juuri tällalinen veikeä yksityiskohta tekee standardityyppisistä ihmisistä eläviä ja saa aikaa hauskaa vuorovaikutusta suhteessa eläimiin.