Leimahduksia

Vilja-Tuulia Huotarinen: Heistä tuli taiteilijoita. 12 muotokuvaa suomalaisista naistaiteilijoista. Kuvittanut Riikka Sormunen. 93 sivua, WSOY 2019.

Kirjallisuuden ja muiden taiteen alojen kotimaisia naistarinoita julkaistaan nyt jo pieneksi ruuhkaksi asti. 

Vilja-Tuulia Huotarisen romaaniluokituksen saaneessa teoksessa on 12 muotokuvaa suomalaisista naistaiteilijoista. 

Mukana ovat näyttelijä Ida Aalberg, oopperalaulaja Aino Ackte, kirjailijat Minna Canth, Aino Kallas, Anni Swan ja Fredrika Runeberg, runonlaulaja Mateli Kuivalatar, säveltäjät Helvi Leiviskä ja Ida Moberg, kuvanveistäjä Essi Renvall, tanssija Maggie Gripenberg ja kuvataiteilija Ellen Thesleff. 

Huotarinen on eläytynyt naistaiteilijoiden herkkiin lapsuus- ja nuoruusvuosiin. Niistä  löytyy varhaisia leimahduksia, vahvan tiedostuksen hetkiä, jotka ovat siivittäneet heitä myöhempään menestykseen.

Muotokuvat ovat fiktiivisiä, joskin on selvää, että niiden tausta-aineistona on käytetty myös erilaisia lähteitä – muistelmia, elämäkertoja ja muuta tietokirjallisuutta. Taustamateriaalia ei kuitenkaan ole listattu lainkaann Näiltä osin luotetaan, että suomalaisten naistaiteilijoiden elämästä innostuneet eri ikäiset lukijat osaavat itse etsiytyä lisätiedon ääreen. 

Aino Ackté tähtää äitinsä tavoin oopperalavoille, mutta äiti suhtautuu
tyttärensä pyrkimyksiin ristiriitaisin miettein. Riikka Sormusen kuvitusta
Vilja-Tuulia Huotarisen romaaniin Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019). 

Huotarinen varioi esitystapaansa ja pitää näin lukijan virkeänä: Aino Acktén osuus on kirjoitettu näytelmän dialogin muotoon, Minna Canth kirjoittaa kirjettä ystävälleen Elsalle ja Mateli Kuivalattaren elämästä kerrotaan modernin runodraaman keinoin. Mukana on myös intiiimiä minäkerrontaa, tuokiokuvia ja kaikkitietävän kertoja tiivistyksiä.

Naistaiteilijoiden ”luomiskertomuksista” löytyy myös peilauspintoja nykytyttöjen tunnekuohuille.

Minna Canthista piirtyy impulsiivinen älykkö, joka kesken ihmissuhdetilitysten miettii sitä, kuinka realistisia ovat hänen haaveensa ryhtyä opettajaksi:

En usko, että edes opettajat ovat niin hyviä kuin olen luullut. En usko, että minä olen niin hyvä. Olen alkanut ajatella... onkohan mahdolista rakastaa ihmisen typeryyttä? Sillä millä muullakaan tavalla voin asiaa lähestyä. Onko idealismi unohdettava ja lusikoitava vain ruskeaa kastiketta perunoiden päälle? Tai muuten jää osattomaksi intohimosta?

Isänsä kuoleman jälkeisenä kesänä Aino Kallas oivaltaa perheen kesäpaikassa järvellä soutaessaan,  että ”on myös muuta tietoa kuin se, mitä koulu opettaa”. 

Pappisperheen ankaran kasvatuksen saanut Helvi Leiviskä näkee nuottien tipahtavan taivaasta ja asettuvan hänen sormiensa eteen. 

Säveltäjä Helvi Leiviskän kodin hengellisen perinnön ja musiikin
 luomisen välinen ristiriita tulee dramaattisesti esille tässä kuvassa.Riikka Sormusen kuvitusta Vilja-Tuulia Huotarisen romaaniin.
 Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019).

Yksi kiinnostavimmista on lyhyt impressionistinen kuvaus säveltäjä Ida Mobergista, jonka tuotantoon tekee heti mieli tutustua tarkemmin. Mobergin kursailematon nykykuulijan ja -lukijan puhuttelu on viehättävä tehokeino! 

Essi Renvallin kuvanveistoon liittyvät pyrkimykset tulevat myös hienosti kiteytetyksi tekstissä, jossa nuori Essi mittelee itsensä ja kunnianhimonsa kanssa Tampereen Hatanpäällä. 

 Nuori Fredrika kuvataan köynnöstävien kukkien ansarista
 raukeasti suoraan kohti katsovana nuorena neitona. Riikka Sormusen kuvitusta Vilja-Tuulia Huotarisen romaaniin Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019). 

Fredrika Runebergin nuoruuden välähdys alkaa sovinnaisesti viherkasvien tarkkailulla, ja Huotarinen tulee näin oivaltavasti tiivistäneeksi tuon aikaisen naisen paikan ja roolit. 

Nykykasvattajaa puhuttelevasti Fredrika miettii sitäkin,

– – onko todellakin tarkoitus, että vanhemmat ovat jatkuvasti huolissaan lapsistaan. Onko heidän huolensa heille tärkeämpää kuin lasten rohkaiseminen? Kuulisinpa edes kerran lauseen: ”Minun ei tarvitse surra sinua, sinä olet iloni!” Silloin uskaltaisin kääntää pääni aurinkoon. 

Nuorempien sisarten vastentahtoisesta kaitsemisesta sukeutuu tihentyvä tarina nuoren Anni Swanin sadunkertojan lahjojen löytämisestä. 

Ellen Thesleff kyseenalaistaa kielen, esineet, sukupuolet ja kaiken olevaisen: 

Olen katsellut kriittisesti kotiamme. Huomautan, ettei grafomoni ole mies tai nainen. Lamppu katossa säteilee kuin aurinko mutta se ei ole isä tai äiti. Kraana, josta vesi virtaa, on kyllä tietyllä tapaa muodokas, mutta mikä minä olen sanomaan, että se on poika. Soittorasiastani tulee mieleen simpukka, kenen tahansa hedelmänpunaiset sisukset. Jokaisella tuolilla on neljä jalkaa eikä yhtään sukupuolta. Pyöreät valkoiset lautaset, joilta me syömme kesäkeittoa, eivät ole kenenkään veljiä tai sisaria, vaikka kuuluvat samaan perheeseen. 

Ellen Thesleffin reteä asento kertoo kaiken olennaisen. Riikka Sormusen kuvitusta Vilja-Tuulia Huotarisen
  romaaniin Heistä tuli taiteilijoita (WSOY 2019).

Riikka Sormunen  (s. 1987) on kansainvälistäkin menestystä ja mainetta saavuttanut kuvataiteilija ja kuvittaja, joka on tehnyt kuvituksia muun muassa The New York Timesille, Guardianille ja Harper´s Bazaarille  sekä osallistunut lukuisiin ryhmänäyttelyihin ympäri maailmaa. Hän on opiskellut myös muotisuunnittelua, ja tämä tietämys näkyy naistaiteilijoiden vaatevalinnoissa, asennoissa ja olemuksessa. 

Sormusen kuvituksissa tytöt ja nuoret naiset katsovat lähes poikkeuksetta ohi, mikä vahvistaa heidän kutsumuksensa ja määrätietoisuutensa intensiteettiä.

Helsingin yliopiston tietokirjallisuuden professori ja humanistisen tiedekunnan dekaani Pirjo Hiidenmaa kannusti Helsingin Sanomissa  toimittaja Noora Vaaralan syntymäpäivähaastattelussa lapsia ja nuoria lukemaan samasta aiheesta sekä tieto- että kaunokirjallisuutta:

"Tuntemattoman sotilaan rinnalla voidaan lukea vaikkapa historiantutkija Ville Kivimäen Murtuneet mielet -tietokirja. Se antaa ihan erilaisen näkökulman. Tai näin Minna Canthin juhlavuonna voidaan lukea sek Minna Rytisalon Rouva C. -romaani että Minna Maijalan kirjoittama väitöskirja Canthista."  

Hiidenmaan haaste on varsin idealistinen nykylukiolaisten kirjallisiin mieltymyksiin nähden. Itse suosittelen yläkoulu- ja lukioikäisille suomalaisista suurnaisista ja -miehistä jo 1990-luvulta lähtien tehtyjä historiallisia nuortenromaaneja. 

Kiinnostava havainto muuten tässä vanhimmasta uusimpiin etenevässä listauksessa on se, että kymmenen viime vuoden aikana on julkaistu enemmän suurmiehistä kertovia varhaisnuorten- ja nuortenromaaneja! 

Raili Mikkanen: Teatteriin! Ida Aalbergin nuoruus, Tammi 1990 

Anneli Toijala: Myrskylintu, Tammi 1994/ Minna Canth

Raili Mikkanen: Karhun kumarrus. Miina Sillanpään nuoruus, Otava 1996 

Raili Mikkanen: Aurora, Keisarinnan hovineito, Tammi 1998 / Aurora Karamzin

Raili Mikkanen.: Aavikoiden seikkailija, Tammi 2001/ tutkimusmatkailija G. A. Wallin

Wawa Stürmer & Ulrica Löfholm: Johan Ludvig. Pietarsaarelaispoika josta tuli kansallisrunoilija, Pietarsaaren kaupunki 2002  

Raili Mikkanen: Ei ole minulle suvannot, Tammi 2002 / Aino Kallas 

Raili Mikkanen: Runokirje. Kertomus nuoresta Katri Valasta, Tammi 2005 

Maijaliisa Dieckmann: Fredrika-rouvan koulu. Kertomus 1800-luvun puolivälin Porvoosta, Schildts 2007  

Maijaliisa Dieckmann: Kerjäläistyttö ja sissipäällikkö, Schildts 2009 / Tapani Löfving

Maijaliisa Dieckmann: Satujen kuningas – Sakari Topeliuksen tarina, Schildts & Söderströms 2011

Maijaliisa Dieckmann: Metsän poika tahdon olla. Aleksis Kiven tarina. Schildts & Söderströms 2013 

-->