Aikamatkailu vei Olavi Uusivirran mennessään

Kansikuva: Sanna-Reeta Meilahti

Hetki sitten on julkistettu Suomen Kirjasäätiön Finlandia-palkintojen voittajat Helsingissä Bio Rexissä.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandian sai tamperelainen Marisha Rasi-Koskinen nuortenromaanillaan Auringon pimeä puoli (WSOY 2019).

WSOY:n nuortenkirjaosastolla on syytä röyhistää kollektiivisesti rintaansa monestakin syystä. 

Viime vuonna Finlandia-palkinnon sai niin ikään WSOY:n kustantama Siiri Enorannan Tuhatkuolevan kirous ja vuonna 2016 voiton vei Juuli Niemen nuortenromaani Et kävele yksin. 

WSOY:n kustannustoimittaja Essi Kytöhonka palkittiin Helsingin kirjamessuilla Suomen Kustannusyhdistyksen Alvar Renqvist -palkinnolla monipuolisista ansioistaan kustannustoimittajana.

"Kytöhonka on ollut  Juuli Niemen ja Siiri Enorannan, Timo Parvelan ja monen muun arvostetun kotimaisen kirjailijan luottotoimittaja, tuki ja kannustaja, jota kirjailijat kiittävät tarkkuudesta, laajakatseisuudesta, näkemyksellisyydestä ja ymmärryksestä kirjailijan työtä kohtaan. Kytöhongalla on kyky tunnistaa niin kirjalliset lahjakkuudet kuin lukijakohderyhmien tarpeet ja mieltymyksetkin", sanottiin Alvar Renqvist -palkinnon perusteluissa. 

Finlandia-palkintojen nykyisessä proseduurissa, jossa lopullisen voittajan valitsee kirjallisen kentän ulkopuolinen julkisuuden henkilö, lastenkirjat tuppaavat jäämään harmillisen usein nuortenromaanien jalkoihin.

Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaiden
julkistustilaisuudessa Olavi Uusivirta jo mittaili luettavien 
teosten painoa.  Valokuva © PHH. 

Kun lopullisen valinnan tekevällä ”diktaattorilla” ei ole juurikaan aiempaa omakohtaista kokemusta lasten- ja nuortenkirjallisuuden monipuolisesta lajikirjosta, hän saattaa helposti päätyä niin sanotusti turvallisimpaan vaihtoehtoon, eli tuhtiin ja aikuismaisia(kin) teemoja työstävään romaaniin. 

Kirjallinen lahjakkuus on usein perinnöllistä – Rasi-Koskisen sisar Seita Vuorela (aik. Parkkola, 1971–2015) oli modernin  nuortenkirjallisuutemme valovoimaisin ja omintakeisin edustaja, jonka ennenaikainen kuolema jätti ison aukon kotimaiseen tarjontaan. 

Sisarten tyylissä on samansukuisuutta: Vuorelan tapaan myös Rasi-Koskinen luo nimittäin omintakeisia rouheita (mielen)maisemia, joissa lukijan aistit virittyvät erityiselle taajuudelle.

Aikamatkustus on ollut esillä tänä vuonna myös Sanna Iston historiallisessa nuortenromaanissa Sirpale (WSOY 2019) ja Mikko Koirasen nuortenromaanissa Nauhoitettava ennen käyttöä (Myllylahti 2019). 

Näihin kahteen toteutukseen verrattuna  Rasi-Koskinen hyödyntää tätä kerronnallista elementtiä rohkeimmin, myös filosofisella ja eettisellä tasolla, mutta sokkeloinen juoni vaatii kyllä tulkikseen varsin kokeneen lukijan. 

Tällaisen periksiantamattoman kerrontatekniikan osalta Marisha Rasi-Koskisen ja Seita Vuorelan kirjailijan eetoksessa on paljon samaa. 

Palkintojenjakotilaisuudessa liki kaikki puheenvuoron käyttäneet puhuivat samansuuntaisesti lukutaidon, kirjastojen, kritiikin ja journalismin puolesta. Melkein voisi ajatella, että agenda oli ennalta sovittu.

Isot propsit Marisha Rasi-Koskiselle, joka kiitti myös kirjabloggareita omassa kiitospuheessaan!