Tomi Kontio & Elina Warsta: Koira nimeltä kissa tapaa kissan, 40 sivua, Teos 2019.
Tomi Kontion & Elina Warstan kuvakirja Koira nimeltään Kissa tapaa kissan ylsi lukijoiden suosikiksi lasten- ja nuortenkirjojen kategoriassa Kirjasäätiön Finlandia-palkintoehdokkaiden yleisöäänestyksessä.
Kirjasäätiön uutisoinnissa ei mainittu, paljonko ääniä kuvakirja sai, mutta sanomattakin taitaa olla selvää, että äänestäjät ovat olleet lähinnä aikuisia.
Kun Kontion ja Warstan ensimmäinen kuvakirja, Koira nimeltään Kissa, ilmestyi neljä vuotta sitten, kirjoitin siitä innostuneesti arvion Helsingin Sanomiin.
Koska kirja jätti minuun niin ison jäljen, huomasin olevani jopa vähän pettynyt siitä, että kirjalle ilmestyi itsenäinen jatko-osa, joka jatkaa samojen teemojen työstämistä.
Myös uusi kuvakirja on edeltäjänsä tavoin hyvä esimerkki eri-ikäisiä puhuttelevasta teoksesta, jolle on mahdotonta antaa keinotekoisia ikäsuosituksia.
Warstan kuvitus ja Kontion teksti ovat täynnä ns. korkeataiteellisia ja -kirjallisia finessejä, jotka kuitenkin avautuvat vaivattomasti myös leikki-ikäisille lapsille, mutta välittäjäksi tarvitaan ymmärtävää, tiedostavaa ja lapsen vastaanottokykyyn luottavaa aikuista.
 |
| Kissanaamioon sonnustautunut nainen esiintyi jo edellisessä osassa. Kenties hän pääsee enemmän esiin kolmannessa kuvakirjassa? Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin kuvakirjassa Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Teos 2019). |
Koira nimeltään Kissa on minäkertojana ja leikittely itsestäänselvyyksien kyseenalaistamisella vaatii kyllä aikuiseltakin keskittymistä.
Koira nimeltään Kissa tapaa kissan on hyvä esimerkki niin sanotusta hiljaisesta lastenkirjasta. Kontio tiivistää verkkaiseen tarinaan ajatuksia moniarvoisuudesta, erilaisuuden rikkaudesta ja keskinäisestä luottamuksesta. Warstan kuvitus tarjoaa kuvakirjan katsojalle esittävien maisemien ja kuvaamisen lisäksi mielenmaisemia.
Kissa on selvästi eri maata kuin filosofointiin taipuvaiset Koira nimeltään Kissa ja puliukko-Näätä:
”Minkä lajin otuksia te olette?” kissa kysyy, kallistaa päätään ja katsoo meitä hohtavilla silmillään.
Näätä alkaa nauraa.
”Minä olen puliukko nimeltä Näätä ja tämä pörhökarvainen ystäväni on koira nimeltään Kissa”.
”Minua eivät lajit kiinnosta!” kissa sähähtää pehmeästi. ”Haluan tietää, millaisia otuksia te olette. Kannattaako teidät kiertää vai voinko jäädä rupattelemaan kanssanne?”
Näätä toteaa, että tällaisten elämänkiertolaisten, lempeiden laitapuolen kulkijoiden ”säihke ei tule salamavaloista eikä suihke seurapiireistä”, vaan ”vapaudesta, ystävyydestä ja rakkaudesta.
 |
| Kolmikon konstailematon symbioosi näyttäytyy komeasti viimeisellä aukeamalla. Elina Warstan kuvitusta Tomi Kontion tekstiin kuvakirjassa Koira nimeltään Kissa tapaa kissan (Teos 2019). |
Rosoinen kolmikko kaihtaa kaikkea luokittelua ja haluaa kyseenalaistaa asioita, arkisesti ja konstailematta.
Elina Warstan kuvituksessa saa olla kaikki aistit auki: rahtisatamassa tuoksuu ja haisee, lokit kirkuvat ja satamaan rantautuvat ja sieltä lähtevät laivat tuuttaavat viestejään lakkaamatta ja nostokurjen vintturi kirskuu. Kuvan katsoja tuntee ruosteen roson ja takana sykkivän kaupungin malttamattoman hoputuksen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti