maanantai 17. helmikuuta 2020

”Minä hallitsen tämän”

















Riina Katajavuori & Jenny Lucander: 
Kaksi kotia, 33 sivua, Tammi 2020.





Aiheensa puolesta vanhempien avioerosta kertova kuvakirja Kaksi kotia ei ole ainutkertainen, mutta käsittelytapa tekee siitä silti aivan erityisen. 

Se puhuttelee nimittäin luontevasti myös teini-ikäistä eroperheen lasta, sillä se ei ole tekstiltään saati kuvitukseltaan mitenkään lälly tai kohderyhmäänsä vähättelevä. 

Kaksi kotia  on myös hyvä esimerkki siitä, kuinka kuvakirjojen potentiaalista käyttäjäjoukkoa laajennetaan Suomessakin vähitellen leikki-ikäisistä myös kuvakirjan ilmaisumuodosta hyötyviin vanhempiin lapsiin ja nuoriin. 

Riina Katajavuoren ja Jenny Lucanderin kuvakirja ei ole mikään pulma- tai angstikirja, vaikka se kertookin kahden kouluikäisen sisaruksen näkökulmasta vanhempien avioerosta.

Katajavuoren toteava teksti jättää paljon tilaa Jenny Lucanderin tarkkavaistoiselle kuvitukselle.


 Tekstitön aukeama havainnollistaa hyvin kouluikäisten sisarusten
tarvetta yksityisyyteen. Se esittelee myös kuvakirjan
keskushenkilöt, Varpun ja Leon heille mieluisissa toimissa.
Jenny Lucanderin kuvitusta Riina Katajavuoren
tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). 


Kaksi kotia rikkoo heti ensimmäisellä tekstittömällä aukeamalla perinteisen kuvakirjan konseptia: 

Kuva esittelee kirjan keskushenkilöt, pikkusisko Varpun ja isosisko Leon, jotka ovat kumpikin keskittyneet omissa huoneissaan itselleen mieluisiin asioihin.

Vanhemmat kutsuvat Varpun ja Leon olohuoneeseen. Heillä on tärkeää kerrottavaa.

”Olisi puhuttavaa”, äiti aloittaa. ”Me olemme päättäneet erota”, äiti sanoo.
Isä nyökkää partaansa. 
 Leo alkaa itkeä, hiljaa. 
 ”Ajattelimme niin, että minä ja Varpu muutamme joulun jälkeen uuteen kotiin.  
 Lähelle koulua”, äiti jatkaa.  
 ”Minä ja Leo jäämme tänne”, isä sanoo. 
 ”Me ajateltiin tällä tavalla”, äiti sanoo. 
 ”Mutta teillä molemmilla olisi aina kaksi kotia”, sanoo isä. 
 ”Me kumpikin rakastetaan teitä kumpaakin ihan yhtä paljon kuin ennekin”, sanoo äiti.  
 Isä nyökkää.

Dialogi on lakonisen toteavaa. Riina Katajavuori onnistuu lataamaan siihen vanhempien jännityksen ja halun selviytyä mahdollisimman nopeasti mutta silti lapsilähtöisesti tästä vaikeasta tilanteesta.

Tekstissä ja kuvituksessa tulee aistivoimaisesti esille kodin tunneilmapiirin muuttuminen. Vanhempien ilmoitus saa lapset tarkkailemaan kotia ja vanhempia etäännetysti, kuin uusin silmin:

Äiti alkaa tehdä ruokaa. Äidin selkä on jäykkä, niin kuin äiti olisi  töissä. Sohvan ruskea on erilaista. Kuin tummaa toffeeta. Seinät ovat  valkoiset eri tavalla kuin ennen. Koko perhe on kuin elokuvassa. Kuin  koti olisi studio eikä oikea koti. 


Yhteiseen ruokailuhetkeen liittyy vanhempien avioeroilmoituksen
 jälkeen aivan erityistä  jännitettä. Jenny Lucanderin
kuvitusta Riina Katajavuoren 
tekstiin
kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). 


Jenny Lucander on tarkkavaistoinen lapsen arjen kuvaaja. Olen iloinen, että hänen kuvitustyylinsä tulee nyt myös laajemman suomenkielisen lukijakunnan tietoisuuteen. 

Erityisen mieltynyt olen hänen omintakeiseen ja tunnistettavaan tapaansa kuvata sisätiloja usein myös panoraama-perspektiivin kautta – kodin interiööriä, sisustuksen yksityiskohtia ja viihtyisää ”kotoisuutta”. 


Talvisen kaupunkimaiseman yksinkertaista kauneutta.
Jenny Lucanderin kuvitusta Riina Katajavuoren

tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia (Tammi 2020). 

Lucanderille on tyypillistä, että hän tekee maisemista usein tunnepitoisia mielenmaisemia: nuhjuinen loska ja ränstyneet kerrostalot toimivat kuvakirjassa  myös päähenkilöiden tunteiden tulkkeina.

Varpu ja Leo sopeutuvat muutokseen. Erityistä latausta sisältyy kuvakirjan viimeiselle aukeamalle. 

Varpu, isä ja Leo lähtevät talvilomalla pohjoiseen laskettelemaan. Varpu huomaa oppineensa paremmaksi laskettelijaksi. 

Lukija oivaltaa, että havaintoon liittyy myös Varpun sopeutuminen uuteen   elämänmuutokseen.


Minä hallitsen tämän, Varpu tietää yhtäkkiä.  
Hän nostaa polvet ilmassa loukkuun, lentää, ja PAM – suksien lavat liukuvat sulavasti maahan. Varpu ei kaadu, hän kurvaa niin että lumi pöllyää. Alarinteessä hän ohittaa oranssihousuisen pojan.  Varpu nousee yksin ankkurihissillä ylös tunturia. Lumikiteet pyörivät ilmassa.

On hyvä hengittää.



Varpun voimaantumisen tunne ja sopueutuminen uuteen
elämänvaiheeseen tulee upeasti esille tällä kuvakirjan
 viimeisellä aukeamalla. Jenny Lucanderin kuvitusta
Riina Katajavuoren 
tekstiin kuvakirjassa Kaksi kotia
(Tammi 2020). 

 


Lisää kuvakirjoja avioerosta

Essi Kummu & Marika Maijala: Puhelias Elias, kuv. Marika Maijala, Tammi 2012

Maisa Tonteri & Virpi Talvitie: Okko Oravan kaksi pesää, Lasten Keskus 2011

Kes Gray & Lee Wildish: Rakkausliima, suom. Terhi Raumonen, Mäkelä 2010

Katinka Tuisku: Kuun ja Auringon lapset, Pieni Karhu 2008

Brigitte Weninger & Christian Maucler: Nähdään taas, isä, suom. Maisa Savolainen, Lasten Keskus 2008

Marie-Helene Delval & David McPhail: Pikku Mäyrän kaksi kotia, suom. Johanna Hynönen, Lasten Keskus 2008

Anna-Mari Kaskinen & Marjo Nygård-Niemistö: Koti kahdessa sydämessä, kun isä ja äiti eroavat, Kirjapaja 2005

Cecilie Eyen: Pikkusuden kaksi kotia, suom. Terhi Leskinen, Mäkelä 2005

Babette Cole: Avioerotus, suom. Sinikka Sajama, Kustannus-Mäkelä 1998

Sari Kettunen & työryhmä, kuv. Pirjo Alapoti: Juholla on kaksi kotia: puhutaan avioerosta lapsen kansasa, Otava 1996















Ei kommentteja: