keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Nautitaan nyt, kun on kesä

















Riikka Jäntti: Pikku hiiren hellekesä, 48 sivua, Tammi 2020.





Jos hiukan liioitellaan, niin ennen vanhaan lastenkirjoissa oli ainainen kesä.

Ajatellaan vaikka Enid Blytonin Viisikko-kirjoja, joista valtaosa keskittyy serkusten yhteiseen kesälomaan. 

Riikka Jäntin kuvakirjasarjan edellinen osa oli Pikku hiiri ja paukkupakkanen (Tammi 2019), joten nyt on myös vuodenaikojen kierron kannalta loogista, että uutuudessa vietetään kesää. 


Pikku hiiri -kirjoissa on maltillisesti yksityiskohtia, jotta
kerronta pysyy sopivan verkkaisena. 
Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri on oppinut kirjoittamaan ja se tekee merkinnän päiväkirjaansa:

MINULA
ALKOI
TÄNÄN
KESÄ
LOMA

Äiti haluaa juhlistaa kesää ja aamiainen nautitaan viltin päällä ulkona kerrostalon pihalla.

Päivä jatkuu huvipuistossa ja iltaruokakin syödään poikkeuksellisesti ravintolassa.

Pikku hiiren äiti pysyttelee lähellä rantavettä. Riikka Jäntin
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pikku hiiri -sarjan konseptissa aikuista miellyttää hiiren emon kertakaikkinen keskittyminen pikku hiiren tunteisiin, toiveisiin ja havaintoihin.

Kesäkään ei silti ole yhtä idylliä. 

Lokki nappaa minttujäätelöpallon ennen kuin hiiri ennättää haukata siitä palastakaan. 


Sadepäivänä mennään taidemuseoon, jossa on esillä
myös hiirimäinen tulkinta Akseli Gallén-Kallelalta. 
Riikka
Jäntin 
kuvitusta kuvakirjaan Pikku hiiren hellekesä (Tammi 2020). 

Pitkään jatkunut hellekin koettelee jo hiiren kärsivällisyyttä, mutta elokuvissa on liian viileää. 

Alati kärsivällinen ja viisas äiti muistuttaa, että 

– – kesästä pitää nauttia silloin kun se on. Vaikka olisi kuuma. Kohta 
on syksy,  ja sitten on taas kylmä. Ja arvaa mitä.
– No mitä? 
– On enää 156 päivää jouluun.





Ei kommentteja: