maanantai 27. heinäkuuta 2020

Päätöntä menoa




















Leena Parkkinen: Ensio ja päätön tarina, kuvitus Jussi Karjalainen, 90 sivua, Teos 2020.






Leena Parkkinen on yksi harvoista kotimaisista nykylastenkirjailijoista, joka tietoisesti kirjoittaa nonsensen tyyliin. 

Nonsense juontaa viktoriaanisen lastenkirjallisuuden ajalta, ja sen yksi merkkipaalu on Lewis Carrollin Alice´s Adventures in Wonderland (1865, 1. Anni Swanin suomennos Liisan seikkailut ihmemaailmassa, WSOY 1906). 

Parkkisen kolme lastenromaania, Miss Milky Ray (Teos 2011), Pikkuveli ja mainio harharetki (Teos 2017) ja kesän uutuus, ovat kaikki varsin omintakeisia lastenkirjoja, jotka pääsevät edukseen erityisesti eläytyvän aikuisen ääneen lukemina.

Uutuus vihjaa jo nimellään, että luvassa on melko päätöntä menoa, ihan kirjaimellisesti.

Perinteisestä kotikeskeisestä alkuasetelmasta singahdetaan nopeasti absurdiin seikkailuun.

Ension maitohammas heiluu ja rahan toivossa hän aikoo laittaa hampaan hammaskeijua varten tyynyn alle kaksossiskonsa kehotuksesta. 

Sisarusten nahistelussa hammas häviää lastenhuoneen uumeniin. 

Hädissään Ensio laittaa hampaan sijasta tyynyn alle popcornin jyvän. 


Eräänä aamuna Ension isä istuu aamiaispöydässä ilman päätä!
Jussi Karjalaisen kuvitusta Leena Parkkisen saturomaaniin
Ensio ja päätön tarina (Teos 2020).



Sitten isän pää häviää, ja Ensio lähtee seikkailulle kellarissa kohtaamansa vanhan teddykarhunsa kanssa. 

Se kertoo olevansa Alberon, okkiep (huom.: takaperin luettuna: peikko!), joka käyttää lelukarhun valeasua, mutta on oikeasti maan alla asuva lisko. 

Ensiolle selviää, että Okkiepit ovat Hammaskeijun käskyläisiä ja niiden tehtävänä on hakea tiukan tulostavoitteen paineen alla lasten maitohampaita.



Hammaskeijun ulkoinen olemus on hätkähdyttävä.
Jussi Karjalaisen kuvitusta Leena Parkkisen saturomaaniin 

Ensio ja päätön tarina (Teos 2020).


Parkkinen kirjoittaa hammaskeiju-uskomusta uusiksi riemastuttavasti. Alberon oikoo Ension käsitystä hammaskeijuista:

”Yrität sanoa, että hammaskeiju on aikuisten keksintö, jolla he voivat juksata lapsia ja tehdä kivuliaasta hampaittenlähdöstä mukavan kapitalistihenkisen tapahtuman. Väärin. Hammaskeiju on mitä totisinta kauheinta totta. Hammaskeiju on silkkaa kauhua”.

Hammaskeijulla on hopeinen verkkariasu ja ”kaulassaan valtava kasa kultakoruja. Hän näytti rap-tähdeltä, mutta ehkä vielä hivenen viehättävämmältä”.

Parkkisen mukaan hammaskeijujen historia juontaa aina Kustaa II Aadolfiin  ja hänen Kristiina-tyttäreensä asti!


Jyyrikkäät kuljettavat Ension hammaskeijun valtakuntaan.
 Jussi Karjalaisen kuvitusta Leena Parkkisen saturomaaniin 

Ensio ja päätön tarina (Teos 2020).


Juonen juoksutus on melko kiivastahtista ja äkkikäänteistä. 

Jopa Ensio itse toteaa loppuvaiheessa:

”Minä en ymmärrä”, Ensio sanoi. Eikä hän toden totta ymmärtänyt mitään. Jos tämä olisi ollut kirja, niin se olisi ollut hyvin monimutkainen kirja. 

Jussi Karjalainen on modernin sadun villi ja siekailematon visionääri, jonka satuhahmot ovat rujoja, mutta silti sympaattisia. 




Ei kommentteja: