maanantai 11. tammikuuta 2021

Pehmojännitystä klassisin maustein









David Bentley Hart & Patrick Robert Hart: MacGorillanlinnan arvoitus, kuvittanut Jerome Atherholt, 200 sivua, Kimbook 2020.

 

 

”Ettekö te tajua?” hän sanoi ääni hurmioituneesti väristen ja haltioitunut ilme kasvoillaan. ”Meillä on tässä rikos, joka tapahtui huoneessa, joka oli lukittu sisäpuolelta, eikä meillä ole minkäänlaista käsitystä siitä, kuinka roisto pääsi pakoon! Ja sinä olet rikosetsivä, Teddy! Oi, tämähän on mainiota! Meillä on tässä salapolisiisitarina! Tämä on jännittävintä, mitä minulle on ikinä tapahtunut – ehdottomasti ikinä! Saksanpähkinät! Paahdetut mantelit!” Porsuliina hypähteli ilosta.

 



Pidätkö Agatha Christien dekkareista, Downton Abbey -tv-sarjan kartanoromantiikasta...  ja  pehmoleluista? 


Nyökkäsitpä kolmesti tai vain kerran, niin MacGorillanlinnan arvoitus lienee sinulle onnen omiaan. 


Romaanin nyanssit pääsevät parhaiten oikeuksiinsa  aikuisen lapselle eläytyen ääneen lukemana.

  

Yhdysvalloissa 2019 ilmestyneen lastenromaanin hienostunut, yläluokkainen tunnelma, kielelliset nonsense-koukerot ja älyllinen, joskin vähän sahajauhomainen huumori vaatii tosin aikuisen ääneen lukua kuuntelevalta lapselta herpaantumatonta keskittymistä, mutta rohkenen toivoa, että vaivannäkö palkitsee molemmat osapuolet.

 

Gorilla MacGorilla rakastaa yli kaiken banaaneja 
säkkipillin soittamista. Jerome Atherholtin
kuvitusta David Bentley Hartin ja Patrick Robert Hartin
lastenromaaniin MacGorillanlinnan arvoitus (Kimbook 2020). 

 

 

Tapahtumat sjoittuvat Skotlannin Ylämaalle, MacGorillojen klaanin vanhaan sukukartanoon. 

 

Gorilla MacGorilla kutsuu vanhat kouluaikaiset ystävänsä, New Yorkissa etsivänä työskentelevän Theodore karhun, tuttavallisemmin Teddyn, sekä pehmoleluille tarkoitettuja kosmetiikkatuotteita valmistavan yrityksen johtajan, Porsuliinan, sukukartanoonsa.

 

Kartanossa on myös muita vieraita: mustekala, kirjailija Conall MacHalilonkero, näyttelijä Racquel de Pesukarhuisa, tuholaistorjuntaan erikoistuneet sammakot Kohojuovio ja Hyppypapu sekä taidemaalari ja taidekriitikko papukaija Alasdair MacKunniakas. 


Koska mysteeridekkarin sankarit ovat pehmoleluja,
 niin tyyli ja eleganssi ovat toissijaisia. 
Jerome Atherholtin kuvitusta David Bentley
Hartin ja 
Patrick Robert Hartin 
lastenromaaniin MacGorillanlinnan arvoitus 
(Kimbook 2020).



Palvelusväestä paikalla ovat viheralueista huolehtiva Sinervä Kaninen, keittömestarit Panda ja Pandus, hovimestari, autonkuljettaja ja miespalvelija Rolandus sekä viemäreistä  ja muista kiinteistönhuoltoon liittyvistä asioista huolehtiva herra Vuh.

 

Lastenromaani noudattaa klassisen arvoitusdekkarin tunnetuimpia kliseitä. 


Lumimyrsky katkaisee kartanosta sähköt ja vieraiden on pakko jäädä yöpymään kartanoon. 


Yön aikana MacGorillan suvun aarre varastetaan. 


Gorilla ei tosin ole asiasta moksiskaan, ja vaikuttaa lähinnä huojentuneelta, että hänen mielestään arvokkain esine, klemmareista tehty kaulakääty, on jäänut varkailta huomaamatta. 

 

Kun Teddy lupaa ottaa mysteerin ratkaistavakseen, niin kaikki kartanon vieraat ja henkilökunta ovat luonnollisesti epäilyksen alaisia.

 

Jännitystä nostatetaan, kun Teddy vaeltaa Gorillan ja Porsuliinan kanssa sokkeloisen kartanon salahuoneissa ja labyrinttipuutarhassa.

 

Porsuliina on perso ruualle ja muillakin kartanon vierailla on omat jumituksensa ajattelussa ja tavoissaan.  


Gorilla MacGorilla ei ole järjenjuoksultaan kovin kummoinen aatelinen, mutta hänen yksinkertainen ja kaikille hyvää tarkoittava olemuksensa kaikkine outouksineen kietoo yhtä kaikki nopeasti pauloihinsa.



MacGorillanlinnan arvoitus on sananmukaisesti pehmodekkari. Koska sen kaikki keskushenkilöt ovat pehmoleluja, niin huoli väkivallalla mässäilystä tai piinaavasta jännityksestä on turha.


Teddy toteaa, että ”On jokseenkin mahdotonta tietää, milloin pehmolelula on lyöty oikeasti, jollei sauma ole ratkennut”.

 

 

Filosofi, teologi ja esseisti David Bentley Hart (s. 1965) on ideoinut tarinan alunperin jo parikymmentä vuotta sitten tuolloin 11-vuotiaan ja nyttemmin jo aikuistuneen poikansa kanssa.  


Esilehdellä kerrotaan, että "Yhteneväisyydet tämän kirjan hahmojen ja Hartin perheen komerossa asustavien pehmolelujen ja milloin missäkin enimmäkseen makoilevan koiran välillä ovat täysin tarkoituksellisia. Lupa tähän on saatu kaikilta osapuolilta,"

 

Jerome Atherholtin mustavalkoista kuvitusta on niukasti, vain yksi kuva lukua kohden. Toisaalta kerronta on sen verran visuaalista ja maalailevaa, että kuulija ja lukija voivat itse täydentää yksityiskohtia mielessään. 


Kansikuva vetoaa klassisen lastenkirjallisuuden ystäviin ja tuo etsimättä mieleen A. A. Milnen lelufantasian Nalle Puhin.  



 

Romaanin löytämisestä ja sujuvasta, sanaleikit ja absrudin huumorin hyvin tavoittavasta suomennoksesta saa kiittää Risto Mikkosta, joka on perustanut viime vuonna oman pienkustantamon Kimbookin.














 

 

 

Ei kommentteja: