Noora Alanen & Anne Muhonen: Miirun isä on vankilassa, 26 sivua, Kriminaalihuollon tukisäätiö 2020.
Pia Bergström, Noora Alanen, Mervi Ruohonen & Tarja Sassi: Mitähän sille kuuluu nyt? Opas nuorelle, jonka läheinen on vankilassa, kuv. Anne Muhonen, 20 sivua, Kriminaalihuollon tukisäätiö 2020.
Jatketaan vielä rankkojen aiheiden äärellä.
Muistan elävästi, kun olin esittelemässä vuosina 2006 ja 2007 TAYS:in lastenpsykiatrisen osaston työntekijöille kuvakirjoja kipeistä aiheista.
Esittelyn päätteeksi kysyin, onko aiheita, joista he toivoisivat lapsille kirjoitettavan.
Eräs osaston työntekijä toivoi lapsipotilaalleen kirjaa, joka sopisi tämän elämäntilanteeseen: toinen vanhempi on vankilassa ja toinen tekee sillä välin itsemurhan.
Hätkähdin toivetta ja totesin, että Suomen kokoisella pienellä kielialueella tuskin mikään taho kokisi mielekkääksi tehdä lastenkirjaa noin hurjasta aiheesta.
Näistä kohtaamisista sain sittemmin sykäyksen kirjoittaa tietokirjan Minttu, Jason ja Peikonhäntä, lasten kuvakirjoja kipeistä aiheista (Avain 2010).
Kirjan viimeistelyn loppuvaiheessa ilmestyi Martti Lintusen kuvakirja Älä yritä unohtaa (Prometheus 2020. Se on suunnattu lapsille ja nuorille, jonka lähipiirissä joku on tehnyt itsemurhan tai yrittänyt sitä.
Vuonna 2011 ilmestyi Pirjo ja Pekka Arvolan ja Johanna Sarajärven kuvakirja Osmo nalle ja isän erehdys (Pieni Karhu 2011), jossa nalleperheen isä joutuu työttömäksi, tekee murron hunajakioskiin ja joutuu vankilaan.
Lastenkirjallisuudessa on ollut yleistä loitontaa vaikeat ja kipeät aiheet sadunomaiseen miljööseen tai eläinten maailmaan. Vaikeassa elämäntilanteessa olevan lapsen ajateltiin hyötyvän enemmän siitä, että aihe ei tule liian ”iholle”.
Rankkoja, kipeitä, haastavia aiheita käsittelevien lastenkirjojen lähestymistapa on kuitenkin selvästi muuttumassa: tapahtumien arkipäiväisyyttä ei katsota enää tarpeelliseksi loitontaa.
Kyse on ennen kaikkea lapsen ymmärryksen kunnioituksesta: kasvatusalan asiantuntijat tiedostavat, että suora arkinen puhe auttaa kriisin keskellä olevaa lasta usein parhaiten.
Tällaiset kirjat ovat usein lohtukirjoja ja täsmäkirjoja lapselle, joka painii omassa elämässään kipeän aiheen kanssa. Kun lapsi saa luettavakseen kirjan, joka kertoo hänelle tutusta asiasta, hän saa vakuutuksen, ettei ole raskaan asian kanssa yksin.
Voimaantumisen ja toipumisen kannalta on kuitenkin olennaista, että lapsen elämäntilanne tulee tutuksi myös lapsen lähipiirille ja niinpä nämä kirjat voivat auttaa myös kriisissä olevan lapsen lähipiiriä (sisarukset, ystävät, päiväkotiryhmän tai koululuokan lapset).
Noora Alasen ja Anne Muhosen kuvakirjan Miirun isä on vankilassa on julkaissut Kriminaalihuollon tukisäätiö, joka tuottaa tietoa sekä järjestää apua, tukea ja palveluita rikostaustaisille ja heidän perheilleen ja ammattilaisille.
Kirja on suunnattu 3–8-vuotiaille lapsille, joiden perheessä läheinen suorittaa vankeusrangaistusta.
Vankeus koskettaa eri tavoin jopa 8000–10 000 suomalaista lasta vuosittain.
Miirun isä on vankilassa ei ilmiasultaan eroa ”tavallisista kuvakirjoista”. Tämä on tärkeää, sillä erityisaihetta käsittelevä kirja ei saisi leimata lukijaansa.
Miiru liennyttää isän ikävää myös katselemalla valokuvia. Anne Muhosen kuvitusta Noora Alasen tekstiin kuvakirjassa Miirun isä on vankilassa (Kriminaalihuollon tukisäätiö 2020). |
Miiru on ihan tavallinen pikkutyttö.
Miirun kotona asuu Miirun lisäksi äiti ja vauva. Ja tavallaan isä.
Isällä on kotona sänky ja paikka ruokapöydässä.
Ihan niin kuin kaikilla muillakin.
Mutta isä ei ole kotona. Miirun isä on vankilassa.
Isä nukkuu vankilan sängyssä. On nukkunut jo pitkään.
Ja kestää kauan, että isä tulee taas kotiin.
Leikki-ikäisen arjen kuvauksessa painotetaan tunteiden tunnistamisen tärkeyttä sekä annetaan lapselle ja hänelle kirjaa ääneen lukevalle aikuiselle myös vinkkejä tunteiden sanottamiseen.
Kaikki tunteet saavat näkyä ja kuullua myös kuvituksessa. Anne Muhosen kuvitusta Noora Alasen tekstiin kuvakirjassa Miirun isä on vankilassa (Kriminaalihuollon tukisäätiö 2020). |
Arki kotona äidin ja vauvan kanssa on silti ihan tavallista.
Välillä Miiru ikävöi isää, mököttää ja riehuu.
Joskus Miirun isän ikävä lientyy, kun hän pukee isän vanhan t-paidan päälleen.
Isä soittaa myös Miirulle vankilasta ja perhe käy säännöllisesti vankilassa tapaamassa isää.
Lastenkirjallisuuden kuvitus murtaa yhä aiemmin tabuina pidettyjä asioita, kuten tässä kuvituskuvassa, jossa Miiru, äiti ja vauva tapaavat isää vankilan perhehuoneessa. Anne Muhosen kuvitusta Noora Alasen tekstiin kuvakirjassa Miirun isä on vankilassa (Kriminaalihuollon tukisäätiö 2020). |
Toiveikkaasti kirjassa suunnataan katse tulevaisuuteen ja perhearjen vakautumiseen. Isä kertoo Miirulle, että kun tyttö aloittaa koulunkäynnin, hän pääsee pois vankilasta.
Noora Alanen työskentelee Krimnaalihuollon tukisäätiössä perhetyön vastaava ohjaaja Noora Alanen.
Kirjan lopussa on verkko-osoitteita aikuisten tarpeisiin.
Kriminaalihuollon tukisäätiön sivuilta löytyy myös tietoa lapsille.
Anne Muhonen luo kuvituksen kautta Miirulle turvallisen ja rakkauden täyteisen kasvuympäristön.
Kipeää aihetta työstävän lastenkirjan kuvituksen on hyvä olla lapsen kannalta helposti lähestyttävä: taiteelliset kokeilut voisivat pahimmillaan vesittää koko kirjan.
Muhonen tiivistää tärkeitä tunnetiloja keskushenkilöiden ilmeisiin ja eleisiin.
Kriminaalihuollon tukisäätiö on julkaissut aiemmin viime vuonna myös nuorille suunnatun vihkosen Mitähän sille kuuluu nyt? Opas nuorelle, jonka läheinen on vankilassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti