maanantai 14. kesäkuuta 2021

Nostalginen retki luonnon ihmemaahan
















Aila Nissinen & Maija Karma: Suvisaaren kirja, 147 sivua, värikuvat Noel Hopking englantilaisesta teoksesta Nature lover´s book, WSOY 1954. 

 

 

Uusimmassa Kuvittaja-lehdessä  2/2021 ilmestyi artikkelini Maija Karmasta (1914–1999), joka oli taiturimainen luonnon ja eläinten kuvittaja.  

 

Aila Nissisen ja Maija Karman Suvisaaren kirja on hieno esimerkki siitä, kuinka lapsille osattiin tehdä jo lähes 70 vuotta sitten faktaa ja fiktiota yhdistävää kiinnostavaa kirjallisuutta. 


Aila Nissinen kertoo saatesanoissaan, että kirjan esikuvana oli Enid Blytonin Nature lover´s book (1944, kuv. Donia Nachshen & Noel Hopking).  


Suvisaaren kirjan keskushenkilöinä ovat saaristossa meren läheisyydessä asuvat Maijanniemen maatilan vähän yli ja alle 10-vuotiaat lapset Tapani, Risto ja Marjukka sekä kesäaikaan läheisellä huvilalla asuva originelli luonnontieteilijä tohtori Kantola kuusivuotiaan Kristiina-tyttärensä kanssa. 



Näin taiturimaisesti Maija Karma yhdistää
toden ja sadun toisiinsa. Maija Karman
kuvitusta Aila Nissisen tekstiin lastenkirjassa
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).

 






Tohtori johdattaa lapset ”luonnon ihmemaahan”. 

 

Hän luennoi – lapsentajuisesti ja käytännöllisesti havainnollistaen – luonnon kiertokulusta, hyönteisistä, kasveista ja linnuista. 

 

Luonnon monimuotoisuus ja lajien välinen kamppailu tulevat kiinnostavasti esille. 


Lasten luontoharrastus herää vähitellen ja kirjassa seurataan luontoa vuodenaikojen vaihtuessa sydänkesästä jälleen uuteen kevätkesään. 

 

Tapani, Risto ja Marjukka havahduttavat myös vanhempiensa uinuvan luontosuhteen. 

 

Marjaniemen isäntäkin sanoo vaimolleen antoisan retkipäivän päätteeksi:

 

– Kuulehan, minä kun tunnen itseni niin virkistyneeksi tämän päivän jälkeen. Luuletko, että lasten retki on siihen syynä? Me taidamme liian usein ajatella luontoa vain sellaisena, joka meille antaa jokapäiväisen leivän – mitä?

 

– Niin, vastasi Maijanniemen emäntä. – Ja se sentään antaa meille hengenravintoakin. – – 

 

Luonnon tutkimisen lomassa selvitetään myös tohtori Kantolan huvilan murtovarkautta, kun varas vei arvokkaan Montellin lasisiipi -perhosen tohtori perhoskokoelmasta rahoittaakseen sillä ulkomaan matkansa. 

 

Perhosia ei tyydytä ihailemaan vain luonnossa. Maija Karman
kuvitusta Aila Nissisen tekstiin lastenkirjassa
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).



Uusimmissa lasten tietokirjoissa lajien moninaisuuteen suhtaudutaan Suvisaaren kirjaa kunnioittavammin: tohtorin esimerkki kannustaa lapsiakin perhosten ja muiden hyönteisten keräilyyn. 

 

Vanhanaikainen "perhosbaari" houkutteli myös perhosia.
Maija Karmankuvitusta Aila Nissisen tekstiin lastenkirjassa
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).


Hyttysten lisääntymistä estetään vesisaaviin lorautettavalla tärpätillä, joka muodostaa veden pintaan kalvon tukahduttaen hyttysentoukat. Risto kertoo tuhoavansa rastaan pesiä, jotta äidin viinimarjapensaat saavat kypsyä rauhassa. Linnunpesien tuhoamisen tohtori sentään kyseenalaistaa.



 

Sodan kaiut ulottuvat vielä lasten arkeen. 

 

Tämä tulee koskettavasti esille kohtauksessa, kun Risto kiusaa leikkimielellä sammakkoa, joka nostaa hädissään etujalkansa päänsä suojaksi.

 

Riston käsi, jossa oli ruo´onkorsi, vaipui alas. Hän katsoi sammakkoa ja nielaisi jotakin olematonta kurkustaan. Tapani tarttui veljensä vyöhön ja veti pojan kauemmaksi. Tytöt seisoivat paikoillaan, Marjukka pureskellen palmikkonsa päätä. Kaikki katselivat sammakko parkaa, joka pitkän ajan kuluttua otti kädet pois kasvoiltaan, lähti pitkin loikkauksin nousemaan ylös niitylle ja katosi ruohikkoon.

 

– Se – se – oli ihan kuin i h m i n e n ! sai Risto sanotuksi. – Mitä se oikein pelkäsi – enhän minä koskettanut sitä kovasti yhtään?

 

– Mitä sinä luulet lasten pelänneen silloin, kun – kun lentokoneet lensivät ylitse ja maattiin lumikinoksissa, muistatko, kun isä kertoi? Silloin oli sota. Monet panivat kätensä tuolla tavalla ja huusivat äitiä, niin kuin isä sanoi. Ei heitä tarvinnut kenenkään k o s k e t t a a ! sanoi Tapani, joka oi aivan järkyttynyt sammakon inhimillisyydestä. – – 

 

Kuvittajana Maija Karma teki jatkuvasti luonnoksia
lapsista arkisissa puuhissaan. Lasten asennot ja eleet ovat uskottavia
ja siksi niin luontevia. 
Maija Karman kuvitusta Aila Nissisen tekstiin
lastenkirjassa 
Suvisaaren kirja (WSOY 1954).



Suvisaaren kirjan lumous lepää nykylukijan näkökulmasta erityisesti Maija Karman kuvituksessa. 

 

Karma piirsi hyönteisiä, kasveja, lintuja ja eläimiä tarkasti ja niiden lajipiirteet tunnistettavasti kiteyttäen. Samalla rakastavalla, kunnioittavalla katseella hän on kuvituksissaan taltioinut lasten arkisia eleitä ja asentoja osana luontoa. 

 

 

Lastenkirjainstituutin Onnimanni-lehden uusin numero ilmestyi viime viikolla. 


Sen sisältö keskittyy uusimpaan lasten ja nuorten tietokirjallisuuteen, myös tutkitun tiedon teemavuoden näkökulmasta. 





 

Ei kommentteja: