Kirsti Kuronen & Maria Laakso: Hännät, 72 sivua, Karisto 2022.
Sari Peltoniemi: Kummat, 153 sivua, Tammi 2003. Kansikuva Timo Mänttäri.
Identiteettiin liittyvät pohdiskelut ovat nuortenkirjallisuuden kestävimpiä teemoja.
Kirsti Kurosen ja Maria Laakson juuri ilmestynyt nuortenkirja Hännät toi oitis mieleeni Sari Peltoniemen lähes 20 vuotta sitten ilmestyneen nuortenromaanin Kummat.
Peltoniemen romaanissa joukolle lukiota käyviä nuoria kasvaa häntä ja täydenkuun aikaan myöhemmin ilmenee muitakin hieman kiusallisiakin lieveilmiöitä.
Sisäkertomus ammentaa suomalaisesta mytologiasta ja ihmissusiaihelmista.
Kummat on hyvä esimerkki kotimaisesta ”uuskummasta”, jossa realistisiin tapahtumiin työntyy absurdi, eriskummallinen, outo fantasiajuonne.
Opettaja ottaa heti kaiken pedagogisen hyödyn irti poikien hännistä. Maria Laakson kuvitusta Kirsti Kurosen tekstiin nuortenkirjassa Hännät (Karisto 2022). |
Hännät kertoo puolestaan kolmesta yläkouluikäisestä pojasta, jotka päättävät erottautua massasta ja tekevät itselleen komeat hännät.
Ilmiöstä tulee hieman kangertelevan alun jälkeen maailmanlaajuinen hitti.
Kurosen ja Laakson Hännät tekee eräänlaisen hommagen, kunnianosoituksen, Peltoniemen teokselle, kun äidinkielen opettaja kertoo aiheeseen liittyvästä kirjasta:
– Erilaisuudesta kertova fantasiatarina, jossa nuorille kasvaa hännät. Kirjan nimi on Kummat, opettaja selittää.
Hännät herättävät myös välittömästi tyttöjen mielenkiinnon. Maria Laakson kuvitusta Kirsti Kurosen tekstiin nuortenkirjassa Hännät (Karisto 2022). |
Kurosen ja Laakson kirjan formaatti on erinomainen: nidottu, mutta huoliteltu sidosasu ja reilusti alle sadan sivun jäävä mitta ja runsas nelivärinen sarjakuvakuvitus houkuttavat myös hieman penseämmin lukemiseen suhtautuvia nuoria.
Kirjasin olisi kernaasti saanut olla vielä kookkaampi.
... ja eipä aikaakaan, kun tasavallan presidenttikin ottaa kantaa uuteen villitykseen. Maria Laakson kuvitusta Kirsti Kurosen tekstiin nuortenkirjassa Hännät (Karisto 2022). |
Kurosen tarinaa voi käyttää myös kielitietoisuuden herättelyyn: siitä löytyy lukuisia erilaisia ilmauksia, joissa häntää käytetään myös kuvaannollisena metaforana tai sananlaskun aiheena.
Maria Laakson humoristinen sarjakuvavetoinen kuvitus tuo tarinaan vielä lisää ulokkeita. Karrikoidut hahmot ovat selkeitä ja poikkevat toisistaan riittävästi.
Olen jo pitkään povannut, että nuortenromaaneihinkin saataisiin lukemisen tueksi enemmän kuvitusta.
Kuvakirjoja hännistä:
Hertta Vierula: Hännänkääntötemppu, Karisto 2019
Wanda Gag: Hassumpi juttu, suom. Tuomas Kilpi, Oppian 2018
Sari Vento & Mika Launis: Peikonhäntä, WSOY 2007
Katriina Viljamaa-Rissanen: Jere löytää häntänsä, Weilin+Göös 1974
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti