tiistai 22. helmikuuta 2022

Kielileikkiä Hornantuutista ja veikeä tarina kävelyretkestä isoäidin luokse






Heikki Niska: Hornanperän hurjapäät. Noitia, mörköjä ja citykettu, 88 sivua. Kuv. Matilda Kilpua. Kulttuurivihkot 2021.


Mari Saloheimo & Juliana Hyrri: Neste-Hukan ja Repo-Rangan kävelyretki, 44 sivua, Kulttuurivihkot 2021.







Entistä useampi pienkustantaja julkaisee lastenkirjallisuutta.  


Määrän jatkuva lisääntyminen kertonee siitä, että lastenkirjoissa nähdään potentiaalia myynninkin kannalta?

 

Uusin kustantajatulokas on Kulttuurivihkot, joka tunnetaan parhaiten samannimisestä vuonna 1973 perustetusta yleisaikakauslehdestään. 


Kulttuurivihkot on aiemmin profiloitunut lähinnä lyriikan, aformismien sekä   essee- ja artikkelikokoelmien kustantajana. 

 

Viime vuonna ilmestyi myös kaksi lastenkirjaa. 

 

Heikki Niskan lastenrunokokoelma Hornanperän hurjapäät kokoa kansiensa väliin muun muassa useampiakin noitia (Kollastiina, Tekliina, Lauha ja Köppiäinen), häijyn Heikurin, mörköpoika Mörran ja luikuria laskevan Herra Huikurin. 


Runoja yhdistää Hornanperän taianomainen miljöö, joka löytyy osoitteesta Hornantuutti 13.

 

Heikki Niska on 1980-luvulta lähtien julkaissut rinnakkain runoja sekä lapsille että aikuisille. Viime vuonna ilmestyi myös Enostonen kautta hänen ensimmäinen lastenromaaninsa, Hössöttävät Hörvelöt (kuv. Ulla Saar), joka kertoi omintakeisen perheen edesottamuksista.

Kaikissa Niskan lastenkirjoissa kieputetaan kieltä, välillä jopa hengästyttävässä tahdissa. 


Riimit ovat melko yllätyksettömiä ja siten mekaanisia: 

 

Trullipari tomerasti

marssi metsänlaitaan asti.

 

Heti tuli eripuraa,

Peikko syytti: Tuotte kuraa!

 

Vaikka vääntäisitte porua, 

En huoli oksia, en lorua!

 

Monet runoista kertovat Hornanperän originelleista asukkaista, noidista ja möröistä. Kolmannessa osiossa Sörkan Sörra ja citykettu runoissa seikkaillaan Helsingissä.


Vauhdikkaiden ja äkkikäänteisten lorujen ohesta löytyy muutama tunnelmoivampikin loru, esim. "Lehmän uni" ja "Tuuditus".

 

Perinteisen lastenlyriikan tapaan kokoelmassa eletään vuodenkierron mukaan. 



 

Matida Kilpua on piirtänyt hahmot käsin ja viimeistellyt
kuvat tietokoneella. Kilpuan kuvitusta Heikki Niskan
lastenrunokirjaan Hornanperän hurjapäät
(Kulttuurivihkot 2021).  


Kokoelman kuvittajana tekee debyyttinsä helsinkiläinen alakoululainen Matilda Kilpua. Hän teki kirjan sekatekniikalla toteutetut kuvitukset yhdeksänvuotiaana. 

 

Kokonaisuutena eheämpi Kulttuurivihkojen uutuus on Mari Saloheimon ja Juliana Hyrrin kuvakirja Neste-Hukan ja Repo-Rangan kävelyretki


Nelikulmainen nidottu kuvakirja on muodoltaan ja ilmeeltään miellyttävä ja todistaa, että Suomessakin voisi olla nykyistä suuremmat markkinat nidotuille, huolellisesti suunnitelluille kuvakirjoille. 


Taiton kannalta turhalta konstailulta tosin tuntuu tekstin keskittäminen. 


 

Idyllinen lukuhetki puun katveessa. Juliana Hyrrin kuvitusta
Mari Saloheimon tekstiin kuvakirjassa Neste-Hukan ja
Repo-Rangan kävelyretki
(Kulttuurivihkot 2021). 



Mari Saloheimo on vapaa tutkija ja kirjoittaja. Hänen naivistinen tarinansa on muodoltaan perinteinen eläinsatu, tosin jo ensimmäinen aukeama vihjaa, että pureskeltavaa voisi olla myös aikuiselle:

 

Eräänä aamuna Neste-Hukka istui aurinkotuolissa lukemassa Puhtaan Järjen Kritiikkiä.

Silmää vinkataan myös klassisten satujen suuntaan: Hukan kodin ohi astelee sen hyvä ystävä Repo-Ranka. Se on matkalla isoäitinsä luokse herkkukorin kanssa. 



Illan tullen auringonpaiste vaihtuu siniseen hämyyn. 
Juliana Hyrrin kuvitusta Mari Saloheimon tekstiin kuvakirjassa 
Neste-Hukan ja  Repo-Rangan kävelyretki 
(Kulttuurivihkot 2021). 
 



Päivä ehtii iltaan ennen kuin kaksikko pääsee perille. 


Siinä ne nyt istuvat tien laidassa

auringon laskiessa, vielä kaukana

isoäidin talosta, nälkäisinä kuin

pienet eläimet tuijottamassa

isoäidin ruokakoria.

 

Lopulta Repo-Ranka sanoi: 

”Vajutetaan sitä vähän. Jos me tässä

vaan istutaan ja näännytään, niin ei

se isoäitiä paljon auta.”

”Oikeassa olet kuomaseni”, vastasi 

Neste-Hukka.

 

Aamulla herätessä ne vajentavat vielä lisää eväskoria ja havahtuvat viimein asian tilaan: kori on tyhjä: ”Miten nyt käy nälkäisen ja väsyneen isoäidin? Sehän syö vielä heidätkin suuhunsa nälissään!” 

 

Tässä kohtaa tarina yllättää vielä kertaallene, kun kun susi ja kettu kohtaavat Silkka-Sipulin, joka on pudonnut talonpojan rattailta.


Sipuli ei osaa sanoa r-kirjainta, ja tästä syntyy tietysti vuoropuheluun lapsen mielestä hupaisaa vaihtelua. 


Avunanto koituu kaksikon pelastukseksi, kun tulppaaninsipuli pelastumisestaan kiitokseksi näyttää parhaimmat marja-apajat, talonpojan täyden katiskan ja sienipaikat ja perunapellon. 


Ja niin kaksikko lähtee tarpomaan eteenpäin, jälleen raskaan ja täpötäyden korin kanssa.

 

Hyrri luo harkituin vedoin maisemaan yksityiskohtia.
Erilaiset kuvakulmat tuovat kuvakerrontaan jäntevyyttä. 
Juliana Hyrrin kuvitusta  Mari Saloheimon tekstiin kuvakirjassa 
Neste-Hukan ja Repo-Rangan kävelyretki 
(Kulttuurivihkot 2021). 



Riittävän pelkistetty, mutta kieleltään tavattoman vivahteikas tarina on onnen omiaan ääneen luettuna. 


Juliana Hyrrin suuripäiset ja sympaattiset eläinhahmot anastavat oitis lapsen ja aikuisen sympatiat. 

Hyrri luo harkituin vedoin maisemaan yksityiskohtia. 


Erilaiset kuvakulmat tuovat kuvakerrontaan jäntevyyttä. 


Hyrri on aiemmin kuvittanut kaksi Pauli Kallion lasten sarjakuvaa Kalle, pallo ja sello sekä Kalle, Kaneli ja kipsi (Suuri Kurpitsa 2019 ja 2021).


Hyrrin taiteen tekemiseen ja persoonaan voi tutustua Meeri Koutaniemen Irti kuvasta -sarjan osassa Muistijälkiä sarjakuvan ruudulla






 






 




Ei kommentteja: