Anne Leinonen: Elokuussa minä kuolen, 191 sivua, Haamu 2022. Kansikuva Iines Partanen.
J. S. Meresmaa: Kenties tapan sinut vielä, 138 sivua, Karisto 2022. Kansikuva Saana Nyqvist.
Kuolemaa ei juosta karkuun. Se yllättää uhrinsa, vaikka keksisi maailman parhaimman piilopaikan tai olisi vikkelä väistelijä. Se on voima, joka pystyy kulkemaan raudan ja betonin läpi, kapuamaan vuorelle ja sukeltamaan meren pohjaan.
Kaiken on joskus kuoltava. Ja se on niin epäreilua.
(Anne Leinonen: Elokuussa minä kuolen, s. 75)
Lasten ja nuorten lukemaan koukuttamisen kannalta kauhugenre taitaa olla jo perinteistä dekkarikirjallisuutta houkuttelevampi vaihtoehto.
Parhaimmillaan lukukoukku heitetään jo kirjan nimessä, kuten näissä Anne Leinosen ja J. S. Meresmaan uutuuksissa.
Haamu-kustannusta voi onnitella hyvästä konseptista.
Vaasalainen pienkustantamo on nimittäin erikoistunut kummitus- ja kauhuaiheiseen kirjallisuuteen, jota julkaistaan sekä lapsille, nuorille että aikuisille.
Kirjojen graafista suunnittelua auttaa se, että romaanit ilmestyvät kaikki nidottuina ja niitä yhdistää kompakti tasaneliömuoto.
Alman isoveli on kuollut jo vauvana ja nyt isoäiti, baba, kuolee. Kun baba sai kuulla, että tauti on kuolemaksi, hän antoi Almalle mustan helminauhan.
Alma uskoo sen olevan kirottu: päivä päivältä jokainen helmi vie hänet lähemmäs vääjäämätöntä kuolemaa.
Alma on jo ”opiskellut kuolemaa. Pitänyt itselleen vainajien valmennuskurssia”.
Naapuriin on muuttanut perhe, jossa on Alman kanssa samanikäinen tyttö, Mia, joka on vakavasti sairas.
Mia tarvitsee Alman apua päästäkseen Juurankomaahan, aliseen maailmaan, jossa Mian vointi paranee, mutta siellä haisee kalmalta.
Toiseen todellisuuteen siirtyminen muuttaa myös tyttöjen kodit nurjakodeiksi, joissa eletään eri aikaa.
Mystisten, kansanperinteestä ammentavien seikkailuiden vastapainoksi Alma ja romaanin lukija telakoidaan kuitenkin myös reaalitodellisuuteen.
Velienon uuden naisystävän kautta sukuun saadaan myös Alman ikäinen Kuura. Kuuran häikäilemätön ja omavaltainen käytös ärsyttää Almaa, mutta vähitellen ystävyyteen tulee syvempiäkin sävyjä.
Kuuran sukupuoli jää kokonaan lukijan omaan päätösvaltaan, ja hyvä niin.
Romaanin luvut on nimetty jäljellä olevien helmien lukumäärän mukaan.
Näin jännitystä tihennetään vähin erin.
Juurankomaassa kohdatun pojan hahmon ottanut tyly sielu onnistuu havahduttamaan Alman pois kuoleman odotuksesta.
Kaiken sovittavaa, onnellista loppuratkaisua Anne Leinonen ei kuitenkaan tarjoa. Kun helmikaulanauha rikkoontuu, yksi helmi jää löytymättä.
J. S. Meresmaan Kenties tapan sinut vielä ammentaa ikiaikaisten vampyyritarinoiden lisäksi myös Stephenie Meyerin Twilight-kirjoillaan aloittamasta modernista ”petoromantiikasta”.
Teini-ikäinen Aleksi harrastaa e-urheilua ja on tottunut ajatukseen, että pystyy hallitsemaan elämäänsä:
Mä olin tiimissä se, joka havainnoi, tarkisti ja käskytti. Mun ei todellakaan kuulunu olla se, joka menee totaalisolmuun.
Poikkeaminen paikalliseen jäätelöbaariin osoittautuu Aleksille kohtalokkaaksi.
Tytön haju ei ollu luokkakavereiden tuttu hiuslakan ja tavaratalon hajuvesiosaston löyhkä, vaan maanläheinen, miltei multainen. Kellarimainen.
Aleksi saa pian huomata, että tytössä on jotain selittämätöntä tenhoa. Noora ilmoittaa siekailematta olevansa yli 100-vuotias ja hän käyttää monia Aleksille vieraita sanoja, kuten parahultainen, intomielinen ja telefooni.
Poika ei juurikaan lähde kyseenalaistamaan erikoista suhdetta:
Melkein kuin olis saanut mielikuvitusystävän, mutta potenssiin kaksi, koska 1) Nora oli yliluonnollinen olento, 2) eikä se silti ollu mun mielikuvitusta.
Nora kiinnostuu Aleksin videopeleistä ja koukuttuu Sims-peliin. Aleksi puolestaan havainnoi Noran yliluonnollisten taitojen ja reaktionopeuden hyödyt pelaamisessa.
Noran Kaspar-veli aiheuttaa seurustelusuhteeseen ylimääräistä kierrettä.
Meresmaa kiteyttää ja luo tihentyvää tunnelmaa. Reiluun sataan sivuun hän punottua jännitteisen ja omintakeisen juonen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti