Reetta Niemelä & Anne Vasko: Mummojen kirja! S&S 2022.
Julkisten ja hyvinvointialojen liiton käynnissä olevat lakot ovat synnyttäneet aivan uuden sanan mummokateus.
Kaikilla lapsiperheillä ei ole mahdollisuutta hyödyntää isovanhempia lastenhoitoapuna.
Reetta Niemelän ja Anne Vaskon juuri ilmestynyt Mummojen kirja! kertoo kuitenkin hyvin itsenäisistä ja jopa kaikkivoipaisista mummoista.
Kuvakirjassa mummot sananmukaisesti jyräävät: Anne Vaskon kuvitusaukeamilla ei näy mitään muuta kuin mummoja! Todennäköisesti he asuvat hyvin matriarkaalisessa yhteisössä, sillä kaupunginjohtajakin on nainen.
Mummot ovat selvästi voimaantuneet mummoenergialla ja puuhaavat yhdessä kaikkea mukavaa.
Vaskon mummoilla on eletyn elämän merkkeinä juonteita ja ryppyjä, mutta askel nousee vielä vetreästi.
Kuvakirjan värimaailma on dynaaminen, anarkia syntyy myös värien kontrasteista.
Mummoilla on myös etuoikeuksia: he pääsevät maailmanpyörään ilmaiseksi.
Mummot tykkäävät istua kahvilassa ja pitää rapppukäytäväpiknikkejä ja he rakastavat kirjoja, ”Kirjat ovat kuin kaupunkeja, joita voi kantaa mukana”, mummo Myyrä sanoi salaperäisesti.
Torimummot ovat jo lähteneet torilta, mutta Yhden Mummon orkesteri huolehtii tunnelmasta. Anne Vaskon kuvitusta Reetta Niemelän tekstiin kuvakirjassa Mummojen kirja! (S&S 2022). |
Kun mummot kastuvat sateessa, he lähtevät joukolla kirpputorille ostamaan uusia vaatteita.
Mummoilla tuntuu olevan käytössään kaikki maailman aika ja siksi he käyttäytyvät spontaanisti ja oman päänsä mukaan.
Kuvakirja kertoo kahdesta erikseen nimetyistä mummo Myyrästä ja mummo Metsästä, mutta mummoenergia syntyy nimenomaan joukkovoimasta ja yhteen hiileen puhaltamisesta, jossa ketään ei syrjitä ja suljeta ulkopuolelle.
Yhtenä mummorintamana lähdetään myös mielenosoitukseen:
Lisää kukkia! Keinuja! Vapautta! Viulukonsertteja! Rauhaa kaikkialle maailmassa! Pumpulipullaa! Perunamaita! Oikeutta eläinmummoille!
Mummot vaativat mielenosoituksen banderolleissa pullaa ja rauhaa. Anne Vaskon kuvitusta Reetta Niemelän tekstiin kuvakirjassa Mummojen kirja! (S&S 2022). |
Sekä Niemelän tekstissä että Vaskon kuvituksessa on jatkuva aktiivisen eteenpäin menemisen tuntu. Nämä mummot eivät malta pysyä paikallaan, he
ovat lähesalituisessa liikkeessä, puuhassa ja toiminnassa:
– – Joki juoksi innokkaasti merelle. Sillan yli kumpaankin suuntaan kulki virtanaan mummoja. Mutta vain toiseen suuntaan menevien mummojen sylissä oli kukkapaketteja. Se johtui siitä, että Babuskan Ruusukioski sijaitsi joen toisella rannalla.
Jos näki kalan hyppäävän joessa, piti huutaa: hopea! Ja sylkäistä. Se tiesi onnea. Mummo Myyrä näki kalan, mutta unohti huutaa. Mummo Metsä sen sijaan huusi kuusi kertaa hopea. ”Hopea, hopea, hopea, hopea, hopea, hopea. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Pthyi. Ja vielä kerran pthyi.” Ajatella, että mummo Metsän sylki keinuisi aaltojen mukana suuren metsän ulapalle.
Ulapalle!
Reetta Niemelä on selvästi tempautunut mummojen vietäväksi.
Tekstin rönsyissä ja spontaaniudessa on samaa nonsense-henkeä kuin Niemelän varhaisessa proosarunokokoelmassa Makkarapiruetti (Otava 2005, kuv. Matti Pikkujämsä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti