Hätkähdyttävän ajankohtainen nuortenromaani sodasta

Elina Rouhiainen: Tuntematon taivas. Tammi 2022. 375 sivua. Kansikuva Laura Lyytinen.

Ja vaikka he eivät ymmärrä sodasta mitään, se silti vaikuttaa heihin. He ovat tuhansien kilometrien päässä niiltä vuorilta, missä joukot tälläkin hetkellä väijyvät toisiaan, tai niistä kylistä, joissa asukkaat pistetään kuoppiin seisomaan kun heidän kotinsa ryöstetään. He eivät näe kenenkään kärsivän tai kuolevan, mutta jotenkin se kaikki vuotaa reunojensa yli tännekin. Huudot kaikuvat Siperiaan asti. (Tuntematon taivas, s. 177.)

Elina Rouhiaisen äskettäin ilmestynyt YA-romaani on teemoiltaan jopa hätkähdyttävän ajankohtainen.   

Moskovalainen nuorukainen, Dmitri eli Dima, pakenee armeijan kutsuntoja. 

 

Dima tietää, ettei ”ole sellainen kuin pitäisi, ei tarpeeksi miehekäs, tarpeeksi kova, tarpeeksi kiinnostunut oikeista asioista. Ja mikä pahinta, hän ei osaa peittää sitä muilta”. 

 

Dima ei halua kokea veljensä Mišan kohtaloa tämän palattua Tšetšeniasta, ja siksi hän lähtee uhkarohkealle pakomatkalleen.

Dima heitetään junasta keskelle Siperiaa paljon ennen suunniteltua määränpäätä.

 

Poika saa yllättäen apua asemalla seisovalta tytöltä, Aljosalta, ja tämän isovanhemmilta. 

 

Pojan oman arvion mukaan hänellä ei ole ”muuta varastettavaa kuin sisäelimet”, joten tuntemattomien ihmisten avun varaan heittäytyminen ei ole hänelle kummoinenkaan riski.

Tuntematon taivas sijoittuu Vladimir Putinin ensimmäiselle presidenttikaudelle, syksyyn 2002.

Romaanin nimi tulee Aljosan äidin käyttämästä sanonnasta, jonka mukaan ihmisten mielestä tuttu helvetti on parempi kuin tuntematon taivas. Sanonta viittaa siihen, että ihmiset liian usein pelkäävät ja luovuttavat itselleen vaikeiden asioiden äärellä.  

Aljosa ja hänen isovanhempansa Jevgeni ja Tatjana ovat evenkejä eli Siperiassa asuvaa paimentolaiskansaa, jonka yksi keskittymä asuu Evenkian piirikunnassa, hallinnollisen erityisaseman saaneella Krasnojarskin alueella Venäjän itäosassa.  

 

Pienen kansan on ollut pakko luoda keinoja selviytyä ja pysyä hengissä, ja tämä tuo myös Aljosan ja Diman ystävyyteen haasteita.

Aljosa havainnollistaa venäläisten ja evenkien jännitteistä rinnakkaineloa tähän tapaan:

Olen nähnyt lukemattomat kerrat kun evenkit yllyttävät toisiaan tekemään jotain yltiöpäistä. Sen on tarkoitus kohottaa, eikä painaa ketään alas. Luoda jännitystä, johon kaikki osallistuvat. Meille se on rakkautta. Ja se voikin olla kaunista. Mutta se voi myös olla todella rumaa.

 

Aljosa ja Dima lähentyvät vähitellen ja oppivat uusia asioista toisiltaan. 

Aljosan diabeteksen kautta havainnollistetaan myös niitä pieniä arkisia, mutta valtaa pitävien venäläisten tehokkaita tapoja kyykyttää vähemmistöasemassa olevia ja köyhiä ihmisiä.

 

 

Elina Rouhiaisella on ällistyttävä taito kuvata pieneen suljettuun tilaan liittyviä jännitteitä. Romaanin alun ja lopun kohtaukset, joissa nelikko matkustaa henkilöautossa, ovat todella intensiivisiä. Näiden suljettujen tilojen jännitteet taas toimivat mainiona kontrastina luonto- ja miljöökuvauksille, joista löytyy rosoa ja jylhyyttä.

 

Tuntematon taivas on rakkaustarina mutta Rouhiaisen ensisijaisena tavoitteena on ollut kirjoittaa nykyaikainen sotaromaani. 

 

Toivon sydämestäni, että Rouhiaisen romaani löytää nuoret lukijat. 

 

Tuntematon taivas suorastaan vaatii tulla luetuksi Venäjän Ukrainaan kohdistuvaa hyökkäystä käsittelevien uutisten rinnalla. 

 

Kotimainen nuortenromaani etsiikin nyt kiinnostavasti uusia tapoja osallistua yhteiskunnalliseen keskusteluun.