Vaikka reppu olisi kiviä täynnä, niin nuoruudestakin voi selvitä hyvällä itsetunnolla

  

 

Heidi Korkiakangas: Just do nothing, Aatu Sorsa, 158 sivua, Myllylahti 2022. Kanskuva Karin Niemi. 

Mikko With: Saakelin sieppaus, 205 sivua, Myllylahti 2023. Kansikuva Kaisu Sandberg. 

 

 

 

Ennakkotietoja ensi syksyn uutuuksista on jo nähtävillä monenkin kustantamon verkkosivuilla. 

 

Hyvässä mielessä perinteinen realistinen kotimainen nuortenromaani alkaa olla yhä harvinaisemmaksi käyvää herkkua ainakin kolmen suurimman kustantamon tulevan nuortenkirjatarjonnan perusteella.

 

Myllylahti-kustantamo uskoo onneksi vielä tuiki tavallisen nuoruuden kuvaukseen, ja hyvä niin. 

 

Näissä kahdessa kotimaisessa nuortenkirjassa kasvamisen pahin kipeys taittuu huumorilla. 

 

Mikko Within ensimmäinen nuortenkirja Saakelin satanen (2021) oli huumoria, nuoren pojan mielenliikkeitä ja dekkaria taiten yhdistävän sarjan mainio avaus.

 

Saakelin satasen ja sen juuri ilmestyneen itsenäisen jatko-osan Saakelin sieppauksen kantavana voimana on  nimenomaan mukavasti särmikäs keskushenkilö, 17-vuotias Uuno, joka ei peittele epävarmuuttaan tai kokemattomuuttaan millään elämänalueella. 

 

Palomiehenä työskennellyt isä on kuollut jo Uunon varhaisnuoruudessa ja äidin uusi miesystävä Asko vie kotona liikaa tilaa. Erityisesti Askon huonot sanaväännökset ja vitsit ärsyttävät Uunoa. 

 

Vaikka kesätyöpaikka kotipaikkakunnan rautakaupassa olisi helpoin vaihtoehto, niin poika haluaa itsenäistyä ja hommaa itselleen Oulusta töitä. Äidin sisko Tanja on yllättävän helppo suostutella ottamaan hänet alivuokralaiseksi.

 

Pian selviää, että tädin elämä on jatkuvaa hermoilua. Käykö joku omilla avaimillaan tädin asunnossa ja miksi tämä saa omituisia kirjelähetyksiä?

 

With punoo jälleen taidokkaasti dekkarimaista juonta, jonka suurin viehätys on lähes uskottavassa sommittelussa. 

 

Uuno hankkii nopeasti uusia kavereita, mutta myös muutaman vuoden vanhempi paras kaveri, vähäpuheinen Heikkinen, saapuu paikalle, jos käsky käy. Heikkisen taustasta kerrotaan tässä kakkososassa vähän enemmän.

 

Uuno on tottunut lähinnä haaveileman tytöistä.  Oululainen Iiris aiheuttaa nyt erityistä sydämentykytystä. Uunon mielestä tytön voisi laittaa Wikipediaan esimerkkikuvaksi sanan söpö kohdalle: 

 

Nyt et mokaa tätä iirisjuttua, tsemppasin itseäni ja mietin, kuinka valmistautuisin sunnuntain treffeihin. Pelkäsin, että ylisuunnittelen kaiken. Pelkäsin myös, että ilman suunnittelua olen nolo ja passiivinen. 

 

Uuno on kaukana teennäisyydestä ja laskelmoivuudesta ja juuri siksi lukijan on helppo myötäelää hänen edesottamuksiaan.

J. S Meresmaa on haastatellut juuri ilmestyneessä Onnimanni-lehden nuortenkirjallisuuden teemanumerossa Mikko Within lisäksi Leena Paasiota, Ansu Kivekästä ja Satu Leiskoa. 

Within Saakelin satanen tulee esille myös yläkoulun äidinkielen ja kirjallisuuden lehtorin Annu Viheriälehdon artikkelissa Täydellisen nuortenkirjan metsästys.  

 

Heidi Korkiakangas on Nokian Siurossa asuva erityisluokanopettaja. 

 

Myllylahden kirjailijaesittelyssä hän nostaa keskeisiksi arvoikseen huumorin ja rehellisyyden ja kertoo nauttivansa erityisesti henkilöhahmojen luomisesta. Eittämättä juuri ne kannattelevatkin hänen esikoiskirjaansa Just do nothing, Aatu Sorsa. 

 

Kahdeksasluokkalaisen Aatun ristinä ovat hyvin persoonalliset vanhemmat. Isä pitää kyläkauppaa, harrastaa joogaa ja yrittää suositella pojalleenkin meditaatiota ja mielenhallintaa. Rastatukkainen äiti suunnittelee tietokonepelejä kotona kuulokkeet korvilla eikä juurikaan havainnoi poikansa mielenliikkeitä. Lukijan sympatiat ovat alusta asti isän puolella: tuntuu että äiti on kokonaan vetäytynyt kasvatusvastuustaan.

 

Aatu pelaa salibandyä, mutta harrastus ei enää tunnu niin tärkeältä. Lapsuudesta saakka tuttu Minttu on ryhtynyt välttelemään Aatua omien perhetraumojensa takia. Aatu oppii, että  ”Syötöt eivät aina napsu lapaan, ja silti on jatkettava yrittämistä”.

 

Korkiakangas kuvaa uskottavasti murrosikäisten nuorien tötöilyä, josta ei puutu vauhtia ja vaarallisiakaan tilanteita. Pena-Penan, entisen rauhanturvaajan ja originellin, pyyteetön vastuunkanto nousee lopulta Aatun ja poikaporukan eräretken käänteissä ratkaisevaan rooliin.

 

Just do nothing, Aatu Sorsa havainnollistaa komeasti kasvamiseen liittyvää tuskaa niin teini-ikäisen nuoren itsensä kuin tämän vanhempienkin näkökulmasta.  

 

Me oltiin jotenkin muuttumassa. Me räpisteltiin omien olojemme kanssa kuin linnut. Me ei sovittu enää meidän kehoihin, ja aivotkin poksahtelivat, tunteita oli ihan liikaa laidasta toiseen. Oltiin kuin vuoristoradan kyydissä kaksneljäseiska. Kaikilla taakkansa, kiviä Fjällräven-repuissa. 

 

Aatu kanavoi tuntojaan omiin lyriikoihin ja romaanin lopussa Aatu ylittää itsensä ja estonsa Open mic- tilaisuudessa. 

 

Viime vuoden lopulla nostettiin esiin nuortenkirjojen miljöökuvaukseen liittyvä vaje: maaseudun nuorille ei löydy uusista nuortenkirjoista enää riittävästi samastumispintaa. 

 

Sekä Within että Korkiakankaan nuoret asuvat pienellä paikkakunnalla. Toisinaan teinejä ahdistaa, kun piirit ovat pienet ja törttöilytkin kantautuvat nopeasti kaikkien tietoon, mutta yhteisöllisemmästä elämäntavasta on toki myös paljon etuja.