Lena Frölander-Ulf: Kamppailu kivikosta 1: Rapsu Huiskahäntä. Kuv. tekijän. Suom. Jaana Nikula. 203 s. Teos 2023.
Eläinyhteisöistä kertovat fantasiakirjat ovat oma kiehtova genrensä.
Lena Frölander-Ulfin murmelien ja kyykäärmeiden valtataistelusta kertovan Kamppailu kivikosta -trilogian avausosa Rapsu Huiskahäntä vaikuttaa aluksi melko harmoniselta murmeliyhdyskunnan arjen kuvaukselta.
 |
| Suurisilmäinen murmeli Rapsu kotipesässään. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta saturomaaniinsa Kamppailu kivikosta 1: Rapsu Huiskahäntä (Teos 2023). |
Rapsulla on murmeliyhdyskunnan muihin jäseniin verrattuna pienempi perhe, vain kaksi sisarusta, isoveli Murri ja pikkusisko Kehrä.
Isä ei jostain syystä ole palannut muiden murmeli-isien tavoin jokasyksyiseltä retkeltään takaisin kotiin. Rapsun parhaalla kaverilla Kävyllä on montakin isää, minkä kerrotaan olevan murmeleiden keskuudessa aivan tavallista.
Pian selviää, että Rapsu on uhmamieli: Rapsu ei aio noudattaa aiempien sukupolvien perinteitä, joissa pesueen vanhimmat poikaset ryhtyvät jo varhain tekemään osuutensa perheen elättämisessä:
”Minä en ole niin kuin muut. Aion olla kivikon ensimmäinen murmeli, joka aloittaa työt vasta kun itse haluaa.”
Murmeleiden pahimpana uhkana ovat kyykäärmeet, jotka väijyvät kivikon reunamilla. Uhkrarohkeilla retkillään Rapsu tutustuu Siksak Zuurhäntään, joka on pelätyn käärmeiden klaanin kenraalin poika.
 |
| Kyykäärmeet pitävät murmeliyhdyskuntaa alituisessa pelossa. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta saturomaaniinsa Kamppailu kivikosta 1: Rapsu Huiskahäntä (Teos 2023). |
Tässä vaiheessa lukija terhakoituu ja aavistaa tunnelman muuttuvan pian jopa piinaavan jännittäväksi.
Tosielämässä murmelin ja käärmeen ystävyys olisi tietysti luonnontieteellinenkin mahdottomuus. Niinpä luottamus ei synny Siksakin ja Rapsunkaan välillä ilman sanaharkkaa, keskinäistä kyräilyä ja empimistä.
Rapsun on myös vakuutettava Käpy uuden ystävänsä aikeiden luotettavuudesta.
 |
| Siksak näyttää Rapsulle vanhan murmelien tukikohdan. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta saturomaaniinsa Kamppailu kivikosta 1: Rapsu Huiskahäntä (Teos 2023). |
Siksak johdattaa Rapsun hylättyyn murmelien tukikohtaan ja paljastaa tietävänsä käärmeiden pitkäikäisyydenkin ansiosta tärkeitä tietoja, jotka voisivat tulevaisuudessa helpottaa huomattavasti murmelien elämää.
Rapsu on toki fiksuna murmelina tehnyt omiakin päätelmiään käärmeiden ja murmeleiden osalta:
– – ”Mutta miten voit tietää vanhasta ajasta?” Siksak kiiruhtaa Rapsun luokse. ”Edes minä en tiedä mitä silloin todella tapahtui. Oli jonkinlainen murmelikapina, mutta olen kuullut siitä vain isoisältä, jonka muisti alkoi vanhoilla päivillä reistailla. Vaari säntäili sinne tänne ja hoki että ´murmelit tulevat, murmelit tulevat´.”
”Asiat eivät siis aina ole ollut kuten nyt?” Rapsu kysyy.
”Mitä tarkoitat?” Siksak kiitää eteenpäin eikä hänen näköjään tarvitse edes katsoa mihin kiemurtelee.
Rapsusta tuntuu kuin neulaset pistelisivät tassujen lisäksi mieltäkin. ”Ehkä käärmeet eivät olekaan aina päättäneet kaikesta”, hän sanoo kiukkuisesti. – –
Lena Frölander-Ulfin eläinfantasia puhuu kauniisti ystävyyden, perheenjäsenten välisen tunnesiteen sekä lajirajat ylittävän solidaarisuuden puolesta.
Rapsu Huiskahäntä kuvaa oivaltavasti aikuisten ja lasten maailmoiden erillisyyttä, sovinnaiset rajat ylittävää luottamusta ja epätodennäköisten vastakohtien välistä ystävyyttä, ja näissä painotuksissaan se toi mieleeni myös Astrid Lindgrenin Ronja Ryövärintyttären.
 |
| Kuvitus hyödyntää tehokkaasti tunnelman luomisessa ahtaita paikkoja. Lena Frölander-Ulfin kuvitusta saturomaaniinsa Kamppailu kivikosta 1: Rapsu Huiskahäntä (Teos 2023). |
Saturomaanin tenhon yksi olennainen ainesosa löytyy Frölander-Ulfin kuvituksesta.
Dramaturgisesti jäntevän rakenteen kannalta lastenromaani hyötyy aina siitä, että kuvan ja tekstin vuoropuhelu on yhden ammattitaitoisen tekijän vastuulla.
Kuvitus rytmittää aivan konkreettisesti tihentyvää seikkailua: aukeamat ovat tasapainoisia ja toisinaan kuva anastaa koko aukeaman tietyn tunnelman tai juonenkäänteen välittämisessä.
Hellyttävien, suurisilmäisten murmelien rinnalla käärmeet jäävät niihin yleisesti liitetyn pelon ja niljakkaan olemuksensakin vuoksi auttamatta altavastaajiksi, mutta Frölander-Ulf saa jopa käärmeiden katseisiin ja olemukseen ällistyttävän paljon särmää ja lämpöä, tunteita ja toimintaa!
Karu kivikko on miljöönä itsessään tehokas tunnelman luoja ja eläimiä kuvataan usein ahtaissa onkaloissa.
Lena Frölander-Ulf on kirjoittanut kirjan ruotsiksi ja alkuteos Kampen om stenåkern: Rafsa Vildpäls on ilmestynyt Förlaget-kustantamon kautta.
Jaana Nikusen vivahteiltaan tarkka ja alkuteoksen kanssa samaan aikaan ilmestynyt suomennos toimii hyvin ääneen luettuna. Tosin kirjaa ei kannata lukea juuri ennen nukkumaan menoa.
Rapsu Huiskahäntä sopii myös sujuvasti lukevan lapsen itse luettavaksi suhteellisen lyhyiden lukujen ja vetävän juonen sekä runsaan kuvituksen ansiosta.
Hyvä, että kotimaisten saturomaanien valikoima laajenee Rapsu Huiskahäntä -trilogian myötä myös oikeasti jännittävän ja särmikkään eläinseikkailun suuntaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti