Jyri Paretskoi: Metallinetsijät ja aarre maan alla, 86 sivua. Karisto 2023. Kansikuva Lauri Kortelainen.
Jyri Paretskoi viettää tänä vuonna vasta 10-vuotiskirjailijajuhlavuottaan, mutta hän on lyhyessä ajassa ennättänyt tehdä hartiavoimin töitä nimenomaan poikien lukuinnon lisäämisen eteen.
Uuden Metallinetsijät-sarjan avaus, Metallinetsijät ja aarre maan alla, on kiinnostava alueenvaltaus.
Shell´s Angles -sarjan (Karisto 2013–2019) ja K15-sarjan (Otava 2018–2020) kaverikohelluksen ja hurtin huumorin jälkeen Paretskoi näyttää nimittäin nyt taitonsa ihmissuhteiden ja tunnetaitojen herkkävaistoisena kuvaajana.
Kirjan lähtöasetelma muistuttaa erityisesti 1980–90-luvuilla yleistä lasten- ja varhaisnuortenromaanien ongelmarealistista arjen kuvausta, mutta mielleyhtymä ei tässä tapauksessa suinkaan ole negatiivinen: valtaosa lasten- ja varhaisnuortenkirjoista tuntuu nykyisin keskittyvän tapahtumantäyteiseen ja juoneltaan äkkikäänteiseen remellykseen. Sen rinnalle onkin jo kotvan aikaa kaivattu myös tyvenempää ja tuiki tavalliseen arkeen keskittyvää tarjontaa.
Joelin vanhemmat ovat eronneet ja äiti muuttanut pois kotoa.
Isällä ei ole mahdollisuutta lunastaa omakotitaloa itselleen ja niinpä koti on pakko laittaa myyntiin.
Asuntokauppa ei taida käydä pienellä paikkakunnalla kovin vilkkaana, ja Joel rekisteröi isänsä apeuden:
Joel olisi halunnut puhua enemmän, kertoa omista ajatuksistaan ja kysellä isältä, mutta nyt oli selvästi huono hetki. Isän kasvoilta näki, milloin hän oli leikkisä ja seurallinen, milloin surullinen, milloin vihainen tai milloin muuten vain ajatuksiinsa uppoutunut. Nyt isä ei ollut mitään niistä, vaan jotenkin vaisu ja apaattinen. Vähän kuin kärpänen, joka on lentänyt limpparilasiin ja kastellut siipensä. Sellainen, joka räpistelee vähän, alistuu sitten eikä lopulta enää edes yritä.
Joelin ikää ei tarkenneta lainkaan tekstissä saati takakannessa, mikä on yksinomaan fiksu valinta.
Lukija voi näin itse päättää, minkä ikäiseen keskushahmoon haluaa samastua.
Kustantajan esittelyssä sarja tosin luokitellaan alakouluikäisille.
Autotallin tyhjennyksen yhteydessä isä löytää vanhan metallinetsintälaitteensa, josta Joel innostuu ja haluaa oitis lähteä aarrejahtiin.
Luonteeltaan perusteellinen isä evästää poikaa pitkällä ohjeistuksella ja hillitsee suurimpia unelmia toteamalla, että valtaosa löydöistä on arvotonta roskaa.
Naapurissa asuva eläkeläinen, Jaakko, antaa Joelille ensimmäisen haasteen: hänen vaimonsa on hukannut kihlasormuksensa puutarhaan. Kun sormus löytyy, Joelin on vaikea pysyä nahoissaan.
Lopulta Joel saa isältään luvan lähteä omin päin läheiselle uimarannalle Garreksi nimeämänsä metallinetsintälaitteen kanssa.
Pyöräillessään rannalle Joel joutuu ohittamaan poikasakin, joka on aiemminkin kiusannut häntä. Törmäyksestä syntyy niin ulkoisia kuin sisäisiäkin ruhjeita: Joelin mieliala laskee välittömästi, hän kokee huonommuuden tunnetta ja tuntuu alistuvan kohtaloonsa.
Onneksi Joel kohtaa rannalla Jullen, joka on harrastunut metallinetsintää jo pidempään. Julle on poikkeuksellisen tarkkanäköinen ja fiksu: hän osaa myös sanoittaa Joelin tuntemuksia.
Hahmona Julle on arvoituksellinen, hänen sukupuoltaan ei suoraan mainita, joskin muutaman vihjeen perusteella voi tehdä johtopäätöksiä. Julle kertoo isosiskonsa lähteneen kotoa ja suhtautuvan kriittisesti muun muassa koronaepidemiaan liittyvään uutisointiin.
Kun Julle saa selville, että Joelia kiusataan, hän kyseenalaistaa täysin asian painamisen villaisella ja kannustaa tekemään rikosilmoituksen poliisille.
Joel näkee jonnekin muinaiseen historiaan ajoittuvaa unta, jossa hän piilottaa aarretta siirtolohkareen alle.
Mahtaako kyse olla enneunesta?
Yhtä kaikki – ensimmäisen osan lukeneen mielessä on jo viritetty koukku toiselle osalle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti