Elämän tili plussan puolelle

Arndís Þórarinsdóttir &  Hulda Sigrún Bjarnadóttir: Maailman lopun saari. Suomentanut Marjakaisa Matthíasson. 278 sivua. WSOY  2024.  

 

 

YLIMÄÄRÄINEN KESÄLOMAKO?
 
Sen jälkeen, kun koulu oli jo alkanut. Niin, että minä saisin ylimääräistä lomaa?
 
Se oli upein idea, jonka olin eläessäni kuullut!
 
Mahti oli myös tosi iloinen, kun kerroin sille lomasta. Se hyppeli ympärilläni ja haukkui riemuissaan, kun kerron, ettei sitä jätettäisi hotelli Tassu-Lissuun niin kuin tavallisesti, kun lähdimme lomalle. 

Mikä kaksinkertainen onni! 

Minun olisi varmaankin pitänyt aavistaa jotain jo silloin.

 

 

 

Olen usein harmitellut sitä, että näkymä muiden maiden lasten- ja nuortenkirjallisuuteen on kapeutunut, kun käännöspäätökset tehdään isoissa kustantamoissa usein pikemminkin trendien ja sosiaalisessa mediassa menestymisen perusteella laadun kustannuksella.
 
WSOY aloittaa nyt uuden sarjan, jossa julkaistaan palkittua lasten- ja nuortenkirjallisuutta maailmalta. 

Islantilaisen avauksen, Maailman lopun saaren,  jälkeen luvassa on esimerkiksi etelä-korealainen kuvakirja!
 
Arndís Þórarinsdóttirin ja  Hulda Sigrún Bjarnadóttirin yhdessä kirjoittama, vuonna 2020 alun perin ilmestynyt romaani on Islannissa saanut kaksi kirjallisuuspalkintoa ja se oli myös Pohjoismaisen lasten- ja nuortenkirjapalkinnon ehdokkaana. 

Marjakaisa Matthíassonin suomennoksen takakanteen on nostettu katkelma islantilaisen lehden arviosta, jossa teosta kuvataan tulevaisuuden klassikoksi ja kerrotaan sen muistuttavan ”Astrid Lindgrenin ja muiden Pohjolan lasten- ja nuortenkirjallisuuden suurnimien teoksia”.
 
Moiset vertailut eivät aina välttämättä osu maaliinsa, jos lukija fiksoituu jo valmiiksi odottamaan tietyntyyppistä tarinaa – sen sijaan, että nauttisi vain uuden teoksen omintakeisuudesta ja tenhosta, ilman turhaa painolastia edeltäviin suurnimiin ja mestareihin.
 
Maailman lopun saari on nimittäin ennen muuta tarkkanäköinen ja hyvin paineistettua nykytodellisuutta  havainnollistava kuvaus kriisiytyneestä perheestä. 
 
Björk lähtee vanhempiensa, murrosikäisen veljensä Ingon ja koiransa kanssa kaukaiselle pohjoiselle saarelle auttamaan isän äitiä , joka on kaatunut ja murtanut lantionsa. 

Isä ei ole juurikaan pitänyt äitiinsä yhteyttä, ja matkaan lähtemiseen liittyy erinäisiä jännitteitä, joiden syyt selviävät myöhemmin.
 
Björk odottaa kuitenkin malttamattomana "Saari-mummin" tapaamista, mutta perillä hän kohtaakin  ynseän, töykeän ja kipakkasanaisen isoäidin, joka ei edes ole lähisukulaistensa tulosta innostunut. 
 
Saaren noin parista sadasta asukkaasta valtaosa asuu Kerrostalossa. Kyse on käytännöllisestä ratkaisusta, jonka avulla voidaan hyödyntää energian järkiperäinen käyttö, ruokatalous ja pienen yhteisen asukkaiden erityisominaisuudet mahdollisimman tehokkaasti. 
 
Isoveli ja vanhemmat tuntuvat sopeutuvan saaren askeettisuuteen paljon nopeammin kuin Björk, joka kaipaa tietokonepelejään, YouTubea ja nettiyhteyttä.  

Klassisten lastenromaanien hengessä Björk joutuu moneen tulikokeeseen lunastaakseen vihdoin äkeän mumminsa luottamuksen. 
 
Mummi ripittää pojantytärtään ja korostaa, kuinka saarella oletetaan että ”kaikista on täällä enemmän hyötyä kuin haittaa” ja että Björkin pitäisi nyt saada tilinsä ”plussan puolelle”.
 
Vähitellen Björkille myös selviää, että työssään loppuun palaneet vanhemmat ovat lähteneet  saarelle myös perheen taloudellisten vaikeuksien takia. Fyysinen työ ja elämän yksinkertaiset pienet asiat tekevät vanhemmista onnellisia ja samalla perheen kadonnut yhteishenkikin löytää entiset uomansa.
 
Yksi islantilaisen lasten- ja varhaisnuortenromaanin suurimmista ansioista on havahduttaa lukijansa kyseenalaistamaan nykyistä kerskakulutusta. 

Vähemmän voikin olla lopulta enemmän, olipa kyse maallisesta mammonasta tai ihmissuhteiden kimuranteista sokkeloista.