Björn Rönningen: ”Minähän se olen, Anna”. Kuv. Vivian Zahl Olsen, suomentanut Anna-Maija Kurvinen, 36 sivua, Lasten Keskus 1982.
Johanna Hulkko & Marjo Nygård: Ihana Maija, 25 sivua, Karisto 2018.
Vashti Harrison: Big, 60 sivua, Penguin 2024.
Vashti Harrison: Big, 60 sivua, Penguin 2024.
Minä olen Anna.
Minä, Anna, olen yksin.
Minä, Anna, olen yksin ja olen lihava.
Minua Annaa,
joka olen yksin ja lihava, kiusataan.
Anna on ruma.
Annan pitäisi laihtua,
vaikka se on vaarallista
silloin kun kasvaa,
sanoo ääni minun, Annan, sisimmässä.
Sinä et ole lihava,
pikku ystävä,
vain hieman vanttera,
sanoo tuttu ääni.
Kotona.
Kukaan luokassa ei sano niin.
Vain äiti sanoo.
Mutta mitä se auttaa
mitä mieltä äiti on?
Koulussa minä olen Läski-Liisa…
mutta minähän se olen Anna!
Björn Rönningen: ”Minähän se olen, Anna”. Alkuperäinen sitaatti kirjoitettu suuraakkosilla.
Kehorauhasta kertovat lastenkirjat ovat luonteva jatke tunnekasvatusteemaisille kuvakirjoille.
Kirjallisuudentutkijoiden Jaana Pesosen ja Marianna Lammin sekä Mia Österlundin ja Åsa Warnqvistin artikkeleissa viitataan osin samoihin kotimaisiin uutuuksiin.
Österlundin ja Warnqvistin artikkelissa esitetään huomio siitä, että uusin lastenkirjallisuus karttelee kuvaamasta lihavia lapsia. Niiden sijaan monissa kuvakirjoissa kuvataan tilanteita, joissa niin kutsuttu normaalipainoinen lapsi havainnoi ympäristöstään erilaisia aikuisten kehoja.
Kyse lienee nykyisin vallitsevasta, osin jopa ylisuojelevasta häveliäisyydestä – halusta olla leimaamatta lapsia ulkonäön perusteella.
Viime vuoden uutuuksissa, Kirsi Alanivan ja Marjo Nygårdin Elli ja sata napaa (WSOY, kuvituskuva Onnimannin kannessa) sekä Laura Ertimon ja Sanna Pelliccionin Mitä on olla minä (S&S) kummasakin lapsipäähenkilö tekee havaintoja uimarannalla ja uimahallissa.
Ruumiinrakenteeltaan vantteria, tanakoita tai kookkaita lapsia löytyy enemmän takavuosien kuvakirjoista.
Yksi oma suosikkini on ruotsalaisen Björn Rönningenin ”Minähän se olen, Anna”.
Kirja ei ole varsinainen kuvakirja, pikemminkin runsaasti kuvitettu miniatyyrikokoinen lastenromaani.
Ruumiinrakenteeltaan vantteria, tanakoita tai kookkaita lapsia löytyy enemmän takavuosien kuvakirjoista.
Kirja ei ole varsinainen kuvakirja, pikemminkin runsaasti kuvitettu miniatyyrikokoinen lastenromaani.
Se kertoo päähenkilön, 9-vuotiaan Anna-tytön ahdingosta, kun hän joutuu koulukaveriensa kiusaamaksi.
 |
| Peiliin katsominen on identiteetin etsimisen vertauskuva. Vivian Zahl Ohlsenin kuvitusta Björn Rönningenin tekstiin lastenkirjassa "Minähän se olen, Anna" (Lasten Keskus 1982). |
Kirja on tyypillinen kehityskertomus, jossa sankari selättää pääosin omalla toiminnallaan ilmenneet ongelmat.
Kirja kuvaa siekailematta Annan tuntoja ja lopulta jopa suoranaista lohduttomuutta, kun hän häpeissään pakenee ahdistavaa tilannetta ja karkaa kotoa. Kun Annan katoamisesta tulee poliisiasia, niin häntä pilkkaavat koulukaveritkin lopulta ymmärtävät tekojensa seuraukset.
Johanna Hulkon ja Marjo Nygårdin Maija-sarjan päähenkilö on terhakas tyttö, joka on kiinnostunut erilaisista hyönteisistä. Usein hän jopa antaa kohtaamilleen ihmisille hyönteisten nimiä.
Sarjan ensimmäinen osa Ihana Maija osallistui Kariston taannoiseen kuvakirjakäsikirjoituskilpailuun ja nousi kolmen parhaan joukkoon.
Sarjan ensimmäinen osa Ihana Maija osallistui Kariston taannoiseen kuvakirjakäsikirjoituskilpailuun ja nousi kolmen parhaan joukkoon.
Sittemmin sarjassa ilmestyi vielä kaksi osaa, Hurja Maija ja Pieni Maija (2019 ja 2020).
Äiti ja Maija ovat menossa neuvolan vuositarkastukseen. Äitiä selvästi vähän jännittää.
Äiti ja Maija ovat menossa neuvolan vuositarkastukseen. Äitiä selvästi vähän jännittää.
Päiväkodin pihalla oleva lapsi huutaa ”Kato, läski!”.
Maija huomaa, miten äidin hymy kuolee. Maija suuttuu.
Äiti ei ole läski. Hän on maailman kaunein ihminen.
Hulkon lapsipsykologia on taitavaa.
Lapsen pilkkahuuto on todennäköisesti kohdistettu Maijaan, mutta tyttö ei itse sitä hoksaa, koska hänellä on hyvä itsetunto ja hänen kiinnostuksensa ei muutenkaan kohdistu omaan napaan.
Maijan oma reaktio pilkkahuudolle on myös mainio: hän irvistää lapselle kuin hurja himmikiilukainen. Hän nimeää pojan muurukaiseksi.
Maijan oma reaktio pilkkahuudolle on myös mainio: hän irvistää lapselle kuin hurja himmikiilukainen. Hän nimeää pojan muurukaiseksi.
Tytön selviytymiskeinoina on rikas mielikuvitus ja sanavalmius: hän ei jää Röningenin kirjan Anna-tytön tavoin sanattomaksi kiusauksen uhriksi.
 |
| Lentämisen voi tulkita myös hyvän itsetunnon vertauskuvaksi. Marjo Nygårdin kuvitusta Johanna Hulkon tekstiin kuvakirjassa Ihana Maija (Karisto 2018). |
Neuvolan tädin kanssa jutellaan ruoka- ja liikuntatottumuksista, mutta neuvolasta lähtiessä äiti on selvästi iloisempi:
Kotimatkalla äiti on niin iloinen, ettei vain hyppele, vaan melkein lentää. He kiitävät yhdessä päiväkodin ohitse.
Äiti ja Maija ohittavat paluumatkalla saman päiväkodin pihan.
Mutta nyt rumasti Maijalle huutanut poika pyytääkin tyttöä mukaan leikkimään!
Marjo Nygårdin oivaltava kuvituskuva viimeisellä sanattomalla aukeamalla on monitulkintainen: Maija on parhaan ystävänsä kanssa istumassa keinulaudalla vastakkain aiemmin häntä kiusanneen pojan kanssa, ja lauta on pojan painosta alhaalla!
Onko toisen kehon määrittely sittenkin silmänlumetta tai onko pojalla itsellään vääristynyt kehonkuva... tai onko hän yksinkertaisesti halunnut kiinnittää Maijan huomion itseensä hieman nurinkurisella tavalla?
Myös Tuula Korolaisen ja Jukka Lemmetyn kahdessa Iida-Iso-kuvakirjassa (Tammi 1991 ja Lasten oma kirjakerho 1996 ja ) esiintyy Maijan kaltainen sanavalmis ja hyvällä itsetunnolla varustettu päiväkoti-ikäinen lapsi.
Yhdysvaltalaisen Vashti Harrisonin Big (Penguin 2024) on nostanut ison lapsen teemansa kursailematta kirjan nimeen asti.
Kuvakirja kertoo tytöstä, jolla on ollut vauvasta alkaen iso nauru, iso sydän ja isoja unelmia.
Aikuiset ihastelevat ehtimiseen tytön uusia taitoja ja hokevat hänelle:
Harrison käyttää tietoisesti jatkuvasti adjektiivia ”big”, jolla on kaksoismerkitys: lapsen isoksi kasvaminen ja uudet taidot koetaan myönteisenä asiana, mutta kohtuuttomuuksiin kasvanut ”isous” koetaankin jo ongelmaksi.
Tytön elämänilo ja optimismi saa kovan kolauksen, kun hän juuttuu vauvakeinuun ja joutuu kaikkien pilkan ja naurun kohteeksi.
Tässä vaiheessa aikuisetkin jo toteavat tytön olevan aivan liian iso vauvakeinuun.
Balettihameen sijasta aikuiset tarjoavat hänelle kaapua.
Vashti Harrisonin kuvitus päästää katsojan hyvin lähelle tytön tuntoja.
Myös Tuula Korolaisen ja Jukka Lemmetyn kahdessa Iida-Iso-kuvakirjassa (Tammi 1991 ja Lasten oma kirjakerho 1996 ja ) esiintyy Maijan kaltainen sanavalmis ja hyvällä itsetunnolla varustettu päiväkoti-ikäinen lapsi.
Yhdysvaltalaisen Vashti Harrisonin Big (Penguin 2024) on nostanut ison lapsen teemansa kursailematta kirjan nimeen asti.
Kuvakirja kertoo tytöstä, jolla on ollut vauvasta alkaen iso nauru, iso sydän ja isoja unelmia.
Aikuiset ihastelevat ehtimiseen tytön uusia taitoja ja hokevat hänelle:
”What a big girl you are! the adults would say. And it was good.
Harrison käyttää tietoisesti jatkuvasti adjektiivia ”big”, jolla on kaksoismerkitys: lapsen isoksi kasvaminen ja uudet taidot koetaan myönteisenä asiana, mutta kohtuuttomuuksiin kasvanut ”isous” koetaankin jo ongelmaksi.
Tytön elämänilo ja optimismi saa kovan kolauksen, kun hän juuttuu vauvakeinuun ja joutuu kaikkien pilkan ja naurun kohteeksi.
Tässä vaiheessa aikuisetkin jo toteavat tytön olevan aivan liian iso vauvakeinuun.
Balettihameen sijasta aikuiset tarjoavat hänelle kaapua.
Vashti Harrisonin kuvitus päästää katsojan hyvin lähelle tytön tuntoja.
 |
| Tupla-aukeama sananmukaisesti antaa tytölle enemmän tilaa toteuttaa itseään. Vashti Harrisonin kuvitusta tekstiin Big (Penguin 2024). |
Tarinan merkittävässä taitekohdassa näytetään tyttö useammalla tekstittömällä aukeamalla.
Tyttö täyttää lopulta sananmukaisesti aukeaman kokonaan, niin että aukeamalla on jo todella ahdasta.
Big-kuvakirjan lapsen luovat selviytymiskeinot konkretisoidaan ”Minähän se olen, Anna” -kuvakirjan sankariin verrattuna kuvituksen avulla suorastaan kouriintuntuvasti.
Kuvituksen avulla päähenkilön kokemat tunteet tulevat myös kuvituksen katsojalle konkreettisiksi. Lapsen isoa kokoa ei pyritä vähättelemään tai hyssyttelemään.
Kuva-alan kaksinkertaistavan taittoaukeaman avulla tyttö luo itselleen enemmän tilaa ja pääsee näin ulos pattitilanteesta, jonka syntymiseen hän itse ei ole vähimmässäkään määrin itse syyllinen.
Kuva-alan kaksinkertaistavan taittoaukeaman avulla tyttö luo itselleen enemmän tilaa ja pääsee näin ulos pattitilanteesta, jonka syntymiseen hän itse ei ole vähimmässäkään määrin itse syyllinen.
 |
| Viimeisellä aukeamalla tyttö antaa itselleen luvan toteuttaa unelmiaan haluamallaan tavalla. Vashti Harrisonin kuvitusta kuvakirjaan Big (Penguin 2024). |
Tyttö sanallistaa muille, että häneen kohdistuneet pilkkasanat satuttavat.
Lapset ja aikuiset vähättelevät ensin asiaa, syyttävät lasta liian herkäksi ja vakuuttavat, että heidän tarkoituksenaan ei ollut loukata.
Kirjan lopussa on erityisen vaikuttava kohtaus, jossa näkyy aikuisen käsi ja hänen puhekuplansa, jossa aikuinen lupaa auttaa lasta muutokseen, jos lapsi itse niin haluaa.
Mutta mitä tekee lapsi? Hän kiittää kohteliaasti ja sanoo, että pitää itsestään juuri sellaisena kuin on.
Anna- ja Maija-kirjojen tapaan kiusaajat ja kiusattu eivät tee Harrisonin kuvakirjassa sovintoa, vaan kiusattu tyttö asettaa itselleen rajat eikä anna toisten mielipiteen vaikuttaa itseensä.
Kirjan lopussa on tekijän jälkisanat aikuiselle.
Uusia kotimaisia kuvakirjoja erilaisista kehoista:
Mutta mitä tekee lapsi? Hän kiittää kohteliaasti ja sanoo, että pitää itsestään juuri sellaisena kuin on.
Anna- ja Maija-kirjojen tapaan kiusaajat ja kiusattu eivät tee Harrisonin kuvakirjassa sovintoa, vaan kiusattu tyttö asettaa itselleen rajat eikä anna toisten mielipiteen vaikuttaa itseensä.
Kirjan lopussa on tekijän jälkisanat aikuiselle.
Uusia kotimaisia kuvakirjoja erilaisista kehoista:
Laura Ertimo & Sanna Pelliccioni: Mitä on olla minä? S&S 2024
Kirsi Alaniva & Marjo Nygård: Elli ja sata napaa, WSOY 2024
Maria Vilja: Kesän ainoa kaunis päivä, WSOY 2024
Katri Kirkkopelto: Suurenmoinen lemmikki, Lasten Keskus 2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti