Näytelmässä seurataan Annin ja sosiaalityöntekijä Jaken pitkää hoitosuhdetta, joka alkaa vuonna 2013, kun Anni on vasta 6-vuotias ja joutunut huostaanotetuksi haastavien kotiolojen takia. Näytelmän lopussa eletään vuotta 2024 ja Anni on täyttänyt 18-vuotta.
 |
| Anni (Milla Tissari) verhoaa kasvonsa usein hiuksien ja hupun suojaan. © valokuva Kari Sunnari. |
Teatteri Siperia on tamperelainen ammattiteatteri, jolla ei ole ”omia seiniä”. Se haluaa tehdä kantaesityksiä ajankohtaisista aiheista.
Niinpä teatterin 20-vuotisjuhlavuoden näytelmä, Veera Tyhtilän kirjoittama ja Tuomas Rinta-Panttilan ohjaama Ote melkein piti on syntynyt lastensuojelualan ammattilaisten toiveesta nostaa lastensuojelun nykyiset haasteet esille.
Pimeän ja valon kontrastit, piilossa oleminen ja näkyville ja samalla näkyväksi tuleminen ovat olennainen osa näytelmän dramaturgiaa.
Näytelmän alussa on hieno kohtaus, jossa Annista (Milla Tissari) näkyvät sermin takaa vain hellyttävät pupuaamutossut ja nilkat.
Kohtaus synnyttää assosiaation Tove Janssonin Näkymätön lapsi -novellikokoelman Ninniin, joka tuli näkyväksi vasta, kun sai osakseen huomiota ja rakkautta.
 |
| Jake (Tuukka Huttunen) suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti ja joutuu siksi myös miettimään työn eettisiä rajoja. © valokuva Kari Sunnari. |
Jaken monologeissa tiivistetään lastensuojelun ammattilaisten turhautuminen nykytilanteeseen, jossa lastensuojelun asiakkaana olevalla lapsella tai nuorella ei välttämättä ole pitkissä hoitosuhteissa lainkaan yhtä luottoaikuista.
Jaken luottamus Anniin rakentuu vähitellen ja toisinaan hän ylittää myös ammattimaisen ja rationaalisen hoitosuhteen rajoja kyseenalaistaessaan ajatuksen lastensuojelulaitokseen varastoiduista lapsista läpikulkumatkalla:
Välittämisen pitää tapahtua siinä hetkessä, kun se nuori on siinä. Ja kun mä olen töissä. Muuna aikana ne ei oo mun toimintaoikeuden piirissä. Niiden kanssa ei saa ystävystyä. Niitä ei missään tapauksessa saa rakastaa. Ja silleen näiden sitte pitäs kasvaa. Maailmassa, jossa joku välittää susta vain silloin, ku se saa siitä palkkaa.
Kasvamisen vertauskuvana toimii mainiosti kohtaus, jossa Jake yrittää houkutella Annia istuttamaan herneen multaan. Annin on vaikea ymmärtää, että uutta kasvua pitää odottaa pitkään.
 |
| Anni (Milla Tissari) odottaa malttamattomasti herneen kasvua mullasta. © valokuva Kari Sunnari. |
Esityksessä ei ole väliaikaa, mikä on viisas ratkaisu jännitteen säilyttämisen kannalta. Tuukka Huttusen ja Milla Tissarin intensiivinen tulkinta pitää katsojan hyvin otteessaan.
Näytelmää suositellaan yli 16-vuotiaille ja Teatteri Siperian sivuilta löytyy varoitus näytelmän sisällöstä, joka saattaa järkyttää joitakin katsojia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti