Lokeilla on ihan oma logiikkansa

 

Linn Henrichson: Huijarilokki Hyi. Suomentanut Johannes Ekholm. Etana Editions 2025. 

 
Ruotsinkielinen alkuteos Fuskmåden Fy, Förlaget 2025. 

 

Suomalainen kuvakirja kansainvälistyy nyt vauhdilla ja vieläpä monin eri tavoin. 
 
Kuvakirjadebyyttinsä vast´ ikään tehnyt suomalainen graafinen suunnittelija ja kuvataiteilija Linn Henrichson on opiskellut Aalto-yliopistossa Helsingissä, Ensadissa Pariisissa ja Konstfackissa Tukholmassa. 

Hän asuu nykyisin Kööpenhaminassa ja hänen taidettaan on ollut esillä Tanskassa, Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Espanjassa.  

Henrichsonin kuvitus liioittelee ja tarjoaa tyylikästä muotokieltä.
Linn Henrichsonin kuvitusta kuvakirjaan Huijarilokki Hyi
(Etana Editions 2025).

 
Henrichsonin esikoiskuvakirjan toteutus ja teemakin poikkeavat valtavirran tarjonnasta: 

Ensinnäkin kuvakirjan miljöö on tunnistettavan tanskalainen kaupunkinäkymineen ja makkaranmyyntikärryineen. 
 
Toisekseen sekatekniikalla toteutetun kuvituksen muotokieli on tyylittelevää ja roimasti liioittelevaa. 

Joukkovoiman mahtiin vihjataan jo kuvakirjan alussa. 
Linn Henrichsonin kuvitusta kuvakirjaan Huijarilokki Hyi
 (Etana Editions 2025).

 
Kolmas ja ehkä erityisin piirre liittyy kuitenkin kuvakirjan aiheeseen: riimitetyn runotarinan keskushenkilönä on nimittäin ahne ja toimissaan häikäilemätön lokki, joka on ottanut nimekseen Hyi, koska kaikki ihmiset kutsuvat sitä tällä nimellä:
 

 
Taivaalle nousee taas auringon loisto.
Huijarilokki Hui siellä liitää, tuo äänekäs roisto.
 
”Hyi!” huutavat ihmiset kadulla kuorossa,
kun lokki vaanii saalista, mikä seuraavaks on vuorossa. – – 

 

Ihmiset suhtautuvat lokkiin paheksuen ja kauhistellen.
Linn Henrichsonin kuvitusta kuvakirjaan Huijarilokki Hyi 
(Etana Editions 2025).

 
Johannes Ekholmin riimittelyssä on pientä poljennollista notkahtelua. Rytmityksen kannalta olisi varmasti ollut myös lukijaystävällisempää, jos tekstiä ei olisi keskitetty. 
 
Kokonaisuutena Linn Henrichsenin kuvakirja tarjoaa kuitenkin täyteläisen elämyksen. Tarinaa voi tulkita useammastakin vinkkelistä: onko konfliktissa pohjimmiltaan kyse lintujen ja ihmisten maailmojen erilaisista käyttäytymiskoodeista tai siitä, että toisen elinpiiri on toiselle tyyten vieras? 

Kuvakirjan voi ajatella ottavan myös  kantaa varallisuuden epätasaiseen jakautumiseen.
 
Yleisellä tasolla kuvakirja antaa nasevan oppitunnin siitä, kuinka helppoa on usein varsin heppoisten perusteiden valossa tuomita toisten käytöstä. 

 
Kuvakirjan voi lukea myös moraalin ja etiikan oppituntina, ilman sormen heristämistä. 

Moni saattaa ehkä vielä muistaa sananlaskut ”Tilaisuus tekee varkaan” tai ”Syö tai tule itse syödyksi”, joiden perimmäistä ideaa kuvakirja taitavasti avaa sekä kuvituksen että tarinan osalta.

Viime aikoina olen tutkaillut lastenkirjallisuutta entistä enemmän myös yhteiskunnallisten kiikarien läpi. 

Huijarilokki Hyi puhuu myös ilman alleviivausta yhteisöllisyyden ja voimavarojen keskittämisen puolesta. 
 
Lokki lähtee väijymään ilmaista ruokaa ympäri maailman. Se päätyy jonnekin Välimeren maahan ja pongaa herkullisen äyriäisvadin:
 

–      – Seuraavana päivänä Hyi odottaa tärppiä.
 Äyriäisvati! Siinä on mistä närppiä!
 
Mut siellä jo juhlii harakka viekas ja rastas.
Kyltymättömät roistot, vastus Hyille liian raskas.
Kiiltävät aarteet vievät siivekkäät vorot
veroparatiiseihin välttääkseen kulut ja korot.
 
Nyt totisesti riittää! Ei voi jatkaa näin!
Kaikkialla ryövätään, se on ihan väärinpäin.
Ruoka kuuluu meille, huijarilokeille,
Tää pelleily saa loppua, tää ei vetele!

 
Lopulta Hyi keksii liittoutua muiden lajitovereidensa kanssa: ”Vihdoin Hyi on kylläinen, on ilo sielussansa, / ystäviä vierellään ja patonki nielussansa.”