Nappivalinnat Topelius- ja Lydecken-palkinnoille

Suomen Nuorisokirjailijat ry:n jakamat Arvid Lydecken- ja Topelius-palkinnot jaettiin tänään aamupäivällä Rikhardinkadun kirjastossa Helsingissä.

Valintoihin ei voi olla kuin tyytyväinen. 

Kumpikin teos on oman lajityyppinsä helmi: omintakeinen, kielellisesti täysipainoinen ja taiteellisesti hallittu kokonaisuus.

Ohessa palkitut raadin perusteluineen:

Tuutikki Tolonen, Mörkövahti, Tammi 2015. Kuvitus Pasi Pitkänen. 

Kun sisarukset Hilla, Kaapo ja Maikki saavat mörkövahdin kesäloman alkaessa, seikkailu käynnistyy vastustamattomalla voimalla. Tuutikki Tolosen Mörkövahti on omaleimainen, tuore ja taidokas romaani, joka tavoittaa saumattomasti lapsi- ja aikuisyleisön. Hahmot ovat samastuttavia, kerronta sujuu ja mörköjen arvoitus koukuttaa. Jännittävään ja lämminhenkiseen seikkailuun on punottu myös erilaisuuden ja ymmärtämisen ja ystävyyden sanoma. Teos sopii niin ääneen luettavaksi, kouluun pulpettikirjaksi kuin ahmittavaksi kirjastossa tai kotona lempilukusopessa. Mörkövahdissa on kaikki rakastetun lastenkirjaklassikon ainekset.

Siiri Enoranta: Surunhauras, lasinterävä, WSOY 2015. 

Siiri Enorannan Surunhauras, lasinterävä on vaikuttavaa kaunokirjallisuutta. Upea ja monitasoinen romaani vei mukanaan Sarastuksen palatsiin ja Surukariin kansan saarille. Kantavina teemoina ja harkitusti tarkasteltuna esiin nousevat valta, rakkaus ja inhimillisyys. Enorannan luoma maailma, henkilögalleria ja tarina muodostavat häikäisevän kaleidoskoopin. Lukija ei eksy, sillä kirjailija johdattaa hänet varmoin ottein romaanin läpi. Kaunilla kielellä kirjoitettu teos punoo tarinan lukuisat osat ja kertojaäänet yhteen eheäksi kuvaksi, joka elää silmien edessä. Tunnelmallinen ja tyylikäs teos osoittaa Enorannan kuuluvan suomalaisen kaunokirjallisuuden valonkantajiin.

Kumpikin palkinto on suuruudeltaan 2016 euroa.

Raatiin kuuluivat erikoiskirjastonhoitaja Salla Erho, äidinkielen ja kirjallisuuden opettaja Ida Kaaria sekä lasten- ja nuortenkirjallisuudentutkija, FT Myry Voipio. 

Lastenkirjahylly onnittelee Enorantaa ja Tolosta.

Talven riemuja?

Riina Katajavuori & Salla Savolainen: Pulmu keinuu, 19 sivua, S & S 2015. Taitto Liisa Kallio.

En ole tosikko, mutta joskus on vaikea ymmärtää lastenkirjojen aihevalintoja.

Muistan parin vuoden takaa Katri Tapolan & Karoliina Pertamon  kartonkikuvakirjan Toivon talvi (Tammi 2013). 

Riina Katajavuoren & Salla Savolaisen Pulmu keinuu on sekin – nimestään huolimatta – hyvin talvinen kirja. Se kertoo Pulmu-nimisen eläimen (koira vai hiiri ?) talven riemuista: Pulmu nimittäin rakastaa keinumista yli kaiken.

Ei haittaa, jos putoaa. 

Lumi on pehmeää. 

Hangesta pääsee ylös, 

kun huitoo ja ponnistaa.

Keinuminen vaatii talviaikaan vähän enemmän vaivannäköä, sillä keinu on
ensin puhdistettava lumesta. Salla Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren
 tekstiin kuvakirjassa Pulmu keinuu (S & S 2015). 

Pulmu on omasta mielestään jo iso tyttö. Niinpä pehmopupu saa keinua vauvakeinussa ja Pulmu valitsee rengaskeinun, jossa saa paremmat vauhdit.

Kiristyneiden EU-direktiivien mukaan lasten keinut on yleensä poistettu yleisistä leikkipuistoista turvallisuuden takaamiseksi loppusyksystä.

Pulmu avaa suunsa apposen auki ja pyydystää lumihiutaleita suuhunsa.
Isä antaa lämpimikseen vauhtia myös pehmopupun keinulle. Salla Savolaisen
 kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa Pulmu keinuu (S & S 2015). 

Viime talvena Helsingin Kalliossa kehkeytyi asian tiimoilta pienimuotoinen uutiskohu. Kalliossa, Vallilassa ja Alppilassa oltiin näreissään, kun puisto-osasto vei kaupunginosien yleisistä leikkipuistoista keinut talveksi pois, kun taas Kampissa keinut olivat paikoillaan. Vanhempien valitusten jälkeen syntyi sitten uusi päätös jättää keinut sijoilleen.

Harkinnanvaraisuutta löytyy nykyisin myös muualta Suomessa.

Salla Savolaisen kuvitus leikittelee kartonkikirjan visuaalisissa
rajoissa myös perspektiiveillä, kun Pulmu nojautuu keinussa taaksepäin ja näkee
puiden latvoja. Savolaisen kuvitusta Riina Katajavuoren tekstiin kuvakirjassa
 Pulmu keinuu (S & S 2015). 

Päivä tummuu jo illaksi ja tähdet valaisevat pulmun keinuntaa. Isää paleltaa.

Pulmu keinuu -kirjan voi halutessaan tulkita lastenkasvatukseen liittyvänä ajankuvana. Jos lapsi haluaa keinua ja rakastaa yli kaiken keinumista, niin keinukoon. 

Talvella voi toki tehdä myös jotain enemmän vuodenaikaan sopivaa, kuten hiihtää, luistella, lasketella, pulkkailla. 

Näitä perinteisempiä talvipuuhia kuvaavia lastenkirjoja on esitelty Lastenkirjahyllyssä  kolme vuotta sitten.

Suomenruotsalaisen kirjallisuuden kustantamo Schildts & Söderströms on lyhentänyt nimensä  ytimekkäämpään muotoon S & S.

Muokattu 11.1.2015

Voitto kotiin, Eetu!

Katarina Ekstedt & Thomas Olsson: Eetu pelaa jääkiekkoa, suomentanut Osmo Ryytty, 32 sivua, Karisto 2015.

Tänään taidetaan jännittää monessa lapsiperheessä nuorten kiekkoleijonien MM-finaalin peliä.

Ja kävipä loppupelissä sitten kuinka päin vaan, niin luulen, että päämäärätietoinen jääkiekkoharrastus tai vähemmän totinen höntsäily  tulee lisääntymään myös leikki-ikäisten keskuudessa.

Parahultaisen sopivasti Karisto julkaisi jo viime syksynä ruotsalaisen kuvatietokirjan Eetu pelaa jääkiekkoa. Ruotsissa tekijäpari Ekstedt & Olsson ovat tehneet kokonaisen sarjan, jossa kuvataan lasten erilaisia harrastuksia.

Litteä pallo herättää Eetussa ja hänen kavereissa aluksi ihmetystä.
Thomas Olssonin kuvitusta Katarina Ekstedtin tekstiin kuvakirjassa
Eetu pelaa jääkiekkoa (Karisto 2015). 

Sarjassa on selvästi otettu lähtökohdaksi, että harrastus on lapselle tyyten vieras: Eetu siis ihmettelee kotinsä lähelle jäädytetyn kentän laidalla ystäviensä Mintun ja Jussin kanssa hiukan heitä vanhempaa poikaa, joka ”laukoi, pyörähteli ympäri, luisteli edestakaisin ja humautti kummallista litteää palloa mailallaan. Maali!”

Eetu ja kaverit kiinnostuvat jääkiekosta ja vanhempiensa avulla he pääsevät paikalliseen jäähalliin entisen kiekkokuninkaan valmennettaviksi. Uusi harrastus aloitetaan ensin luistelutekniikan hiomisella.

Jääkiekkoilijan varusteet nimetään tarkkaan. Onneksi lapset saavat varusteet lainaan jääkiekkoseuralta, ettei niihin tarvitse heti alkuun investoida suuria summia.  

Osmo Ryytyn suomennoksessa on mukautettu tekstiä Suomen oloihin, ja kuvituksessakin lapsilla on Suomi-leijonapaidat yllään!

Peliä edeltävänä iltana Eetu makoili sängyllä ja ajatteli asioita. Hän oli tyytyväinen siihen, että oli oppinut paljon lyhyessä ajassa. Pian hän pelaisi vähintään yhtä hyvin kuin Mikael Granlund tai Tuukka Rask. Olisi siistiä, jos hänestä itsestään tulisi ammattilaiskiekkoilija ja hänellä olisi oma tuuletus ­ – ylävitonen ja hyppy korkealle ilmaan.

Thomas Olssonin kuvitus on toteutettu digitekniikalla, ja kuvakirjan tunnelma
on vähän tekopirteä. Karrikointi ilmeissä ja eleissä menee välillä vähän yli,
ja pahimmin tämä näkyy aikuishahmojen piirteissä. Thomas Olssonin kuvitusta
Katarina Ekstedtin tekstiin kuvakirjassa Eetu pelaa jääkiekkoa (Karisto 2015). 

Lopulta koittaa suuri päivä, mutta siihen ei lähdetä veren maku suussa. Ja jos kesken pelaamisen tulee pissahätä, niin siitäkin selvitään.

Ruotsalaiseen tasapuolisuuden mentaliteettiin kuuluu tietysti, että tytöt ja pojat pelaavat tasaveroisina samassa joukkueessa. Vapaa-ajanohjaajarouva opastaa oikeaa pelitekniikkaa valkoiset helmet kaulassaan.

Ja hauskana yksityiskohtana maininnan ansaitsevat myös  jääkiekkoon hurahtaneet "seniorikaverit", jotka auttavat lapsia varusteiden pukemisessa. 

Ja tuleehan se voitto ensimmäisessä pelissä, ja Eetu pääsee tuulettamaan unelmiensa mukaisesti!