Kaukon onni hukassa

Eppu Nuotio & Saara Vallineva: Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi, 30 sivua, Bazar 2019. 

Muistatko vielä, mikä oli ensimmäinen itse alusta loppuun lukemasi lastenkirja, kun olit juuri  oppinut auttavasti lukemaan? 

Lukutaitoaan harjaannuttava siskontyttö ihastui ikihyviksi Eppu Nuotion & Saara Vallinevan edelliseen, vuosi sitten ilmestyneeseen kuvakirjaan Pirkko Punarinta ja kadonnut polkupyörä (Bazar 2018), jota hän luki kerta toisensa jälkeen ja aina yhtä antaumuksella. 

Lintuaiheinen kuvakirja oli sopivan suuruinen haukkapala, joka antoi tyydytyksen eheästä tarinasta ja innosti etsimään lisää luettavaa. 

  

Ymmärrän hyvin, miksi kirja on ollut hänelle mieluinen. 

Tekstiä on sivulla vähän ja se on asemoitu sivulle selkeästi, riittävän isolla kirjasimella. 

Kauko Kivtasku on lähdössä ongelle. 
Saara Vallinevan sekatekniikalla toteutettu kuvitus 
Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa Kauko Kivitasku ja
kadonnut onnenkivi (Bazar 2019). 

Kevään uutuudessa tutustutaan Kauko Kivitaskuun, joka on hukannut tärkeän onnenkivensä. 

Saaren asukkaat, joukossa myös Pirkko Punarinta, osallistuvat tietysti parhaansa mukaan kiven etsintään.  

Kaukon ystävät auttavat parhaansa mukaan onnenkiven
etsinnässä. Vasemmalla myös Pirkko Punarinta. 
Saara Vallinevan sekatekniikalla toteutettu kuvitus 
Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa  Kauko Kivitasku ja
kadonnut onnenkivi (Bazar 2019). 

Kuvakirjaformaatin jujuna on Saara Vallinevan askartelemista  miniatyyrimaailmoista otetut valokuvat

Kuvat ovat yhtä tekstin kanssa, mutta tarjoavat kuitenkin kuvitustekniiikan erityisyyden vuoksi ”silmäkarkkia ja bling-blingiä”. 

Kirjan lopusta löytyy jo näin tyventä tunnelmointia. Saara Vallinevan 
sekatekniikalla toteutettu kuvitus Eppu Nuotion tekstiin kuvakirjassa  
Kauko Kivitasku ja kadonnut onnenkivi (Bazar 2019). 

Tekstin verkkaisessa tempossa ja melko ennalta-arvattavassa juonessa piilee kirjan konstailematon salaisuus: tarinalla on alku, keskikohta ja loppu, 

Oma  hauska  lisänsä on arvuutella, mistä materiaaleista pienoismaiseman yksityiskohdat on tehty.

Täsmäkirja eskareille koulun alkamisesta

Helena Bross: Ekaluokkalaisen kirja. Lähde mukaan seikkailuun! Kuv. Emma Göthner, suom. Sirpa Vuento, 190 sivua, Readme.fi 2018. 

Tammi julkaisi vuosina 2006–2007 ruotsalaisen Helena Brossin Eka B -sarjaa, joka erottui  edukseen muusta tuolloin tarjolla olleesta helppolukuisesta, lukutaidon alkuun suunnatusta kirjallisuudesta. 

Eka B -sarjassa oli suomalaisen Christel Rönnsin runsas ja selkeä nelivärikuvitus. Vastaavissa kotimaisissa sarjoissa uskottiin vielä mustavalkoisen ja niukahkon kuvituksen riittävän hiljattain lukutaidon oppineille pikkukoululaisille.

Sarjan julkaiseminen kuitenkin tyssäsi Suomessa kolmen osan jälkeen, koska jotkut tahot kokivat sen lasten arjen kuvauksen ”liian ruotsalaiseksi”. 

Tieto- sekä lasten- ja nuortenkirjallisuuteen erikoistunut Readme.fi-kustantamo julkaisi jo viime vuoden puolella Ekaluokkalaisen kirjan, joka muistuttaa paljon Eka B -sarjan konstailematonta asetelmaa. 

Lastenromaanissa seurataan ekaluokan aloittavien lasten arkea, johon kuuluu pienen jännityksen lisäksi myös rutkasti ilon aiheita, uusia taitoja  ja yllätyksiä.  

Ruotsalaisen lastenkirjan ihanteisiin kuuluu sekin,
että ekaluokalla on 14 oppilasta, opettaja ja
peräti kolme koulunkäyntiavustajaa tai apuopettajaa!
Emma Göthnerin kuvitusta Helena Brossin
lastenromaaniin Ekaluokkalaisen kirja:
Lähde mukaan seikkailuun (Readme.fi 2018). 

Lapset pohdiskelevat opettajan kanssa, miksi koulua käydään.

Nellan mielestä koulua käydään, koska on pakko. Ilarin mielestä koulu on uusien asioiden oppimista varten ja täsmentää, että haluaa oppia lukemaan. Sulon mielestä lukeminen on tärkeää, koska voi lukea satuja lapsilleen. Emma tuumaa, että lukemisesta on hyötyä kun menee isona töihin. 

Nellalle eri äänteiden tunnistaminen on hankalaa ja hän saa tukiopetusta. Aluksi asia jännittää, mutta lopulta Nella voikin todeta, että ”äänteisiin ja pieniin koukeroihin on helpompi keskittyä, kun on hiljaista”. 

Koulukirjastossa on näin viihtyisää - ja paljon kiinnostavia
kirjoja, joista löytyy lopulta myös Nellalle sopiva kirja. Emma
Göthnerin kuvitusta Helena Brossin  lastenromaaniin
Ekaluokkalaisen kirja: Lähde mukaan seikkailuun
(Readme.fi 2018). 

Ruotsalainen tiedostava kirjallisuskasvatus ja lapsipsykoginen rentous tulee oivaltavasti esille Lukemisen iloa -nimisessä luvussa. 

Opettaja ilmoittaa, että perjantaina pidetään leppoisa lukupäivä.

– Emme tee mitään muuta kuin luemme. Jokainen saa ottaa kotoa tyynyn ja huovan ja asettua aivan mihin haluaa. Jos teillä on kotona krija, jota jaluatte lukea, niin voitte ottaa sen mukaanne. Myös koulun kirjastossa on kirjoja. Menemme torstaina lainaamaan niitä, jotta jokaisella on jotakin luettavaa. Varaan paljn kirjoja myös tänne luokkaan. Tuleva perjantai on täynnä lukuintoa. 

Sopivan kirjan löytäminen tuottaa tuskaa Nellalle, mutta onneksi opettaja hoksaa, kuinka saa tytön kiinnostumaan. 

Eri kieliä luontevasti  esittelevä kielitietoinen kasvatus on koulun
arjessa näkyvästi esillä. Emma Göthnerin kuvitusta
Helena Brossin lastenromaaniin Ekaluokkalaisen kirja:
Lähde mukaan seikkailuun (Readme.fi 2018). 

Ekaluokkalaisen kirja on arkisten tarinoidensa ja selkeän kuvituksensa osalta   napakymppi. 

Mutta vast´ikään lukemaan oppinut ekaluokkalainen ei todellakaan jaksa tarttua liki 200-sivuiseen tuhtiin kirjaan omin päin! 

Kirja toiminee parhaiten ääneen luettuna, vaikkapa eskarissa juuri tähän aikaan keväästä, kun koulun aloittaminen kutkuttaa monen ensi syksyn ekaluokkalaisen mieltä.  

Sirpa Vuenton käännöksessä on muutamia vanhahtavia ilmaisuja, esim. opettajaa kuvataan sanalla  vanhanpuoleinen ja toisaalla puhutaan  ensiluokkalaisista.

Lapsellakin saa ja pitää olla unelmia

Satu Heinola: Mirkka ja meri, kuvittanut Mira Mallius, 95 sivua, Enostone 2019. 

Lastenkirjaesikoisia tulee nykyisin ilahduttavan paljon pieniltä kustantajilta.

Satu Heinolan Mirkka ja meri on valtavirrasta mukavasti poikkeava viehättävä lastenromaani, jossa on verkkainen rytmi. 

Tyvenen pinnan alla tapahtuu kuitenkin yllättävän paljon. 

Neljäsluokkalainen Mirkka asuu kaksin äitinsä kanssa. 

Mira Mallius on tavoittanut äidin kulmikasta olemusta myös
kuvitukseen. Malliuksen kuvitusta Satu Heinolan lastenromaaniin
Mirkka ja meri (Enostone 2019). 

Äiti on äkkipikainen ja ynseä ihminen. Hän ei tunnu olevan koskaan tyytyväinen Mirkan tekemisiin tai harrastuksiin.

– – koskaan ei voi tietää, mistä hän seuraavaksi suuttuu. Sitten hän saattaa puhua vaikka kuinka kauan kaikkia syytöksiä, ja se ei lopu ennen kuin itse pyytää äidiltä anteeksi. Äidin kanssa tuntuu, että pitää koko ajan olla varuillaan, ja silti hätä on mahdotonta pitää tyytyväisenä. 

Mirkka rakastaa merta. Syksyllä hän näkee rannalla myytävän soutuveneen  ja ryhtyy parhaan ystävänsä Peksin kanssa tekemään suunnitelmia veneen hankkimiseksi.

Unelmasta tulee hyvän kaverin kanssa heti todellisempi.
Mirkka ja Peksi  piirtävät venehaavetta ensin hiekkaan,
mutta keksivät pian konkreettisia tekoja veneen hankkimiseksi.
Mira Malliuksen kuvitusta Satu Heinolan lastenromaaniin 
Mirkka ja meri (Enostone 2019). 

Äiti pistää parhaansa mukaan kapuloita rattaisiin, mutta onneksi Peksin isoisä ja äidin uusi miesystävä Seppo-Esko ovat juonessa mukana. 

Peksi ja Mirkka keksivät erilaisia keinoja rahan ansaitsemiseen.  

Alakouluikäisten yritteliäisyyttä ei ole hetkeen kuvattukaan näin aidon tuntuisesti. Kun unelman eteen joutuu tekemään konkreettisesti työtä, lopputulostakin arvostaa aivan eri tavalla. 

Tässä vaiheessa unelma veneestä on vasta hento haave.
 Mira Malliuksen kuvitusta Satu Heinolan lastenromaaniin 
Mirkka ja meri (Enostone 2019). 

Mirkka on minäkertojana uskottava – pääosin rauhallinen tarkkailija, mutta tuntiessaan joutuvansa väärin ymmärretyksi hän myös sanoittaa tunteensa ja onneksi saa niihin myös muilta aikuisilta vastakaikua.

Äidin ynseys jää  askarruttamaan lukijaa, sillä tämän olemus ei kovinkaan paljon pehmenny tarinan edetessä. Tekisi mieli syyttää äitiä jopa lapsen henkisestä kaltoinkohtelusta. 

Kyse voi toki olla esimurrosikäisen Mirkan liioittelusta ja etäisyyden ottamisesta, onhan hän asunut äidin kanssa kaksin koko ikänsä. 

Moni asia jää niin sanotusti ”ilmaan” ja talven tulon vuoksi myös veneen käyttöön ottaminen jää vielä odottamaan kevättä. Siksi Mirkka ja meri suorastaan vaatii jatko-osaa!

Satu Heinola (s. 1987) on koulutukseltaan psykologi ja asuu Helsingissä.