Syksyn tulevan lasten- ja nuortenkirjasadon zuumailua, osa 1

Kustantajat ovat julkistaneet tulevan syksyn 2015 tarjonnan, joten on hyvä hetki vähän luodata uutuuksien ja kustannustalojen linjauksia. 

Lastenkirjahyllyn kaksiosaisessa katsauksessa annetaan pienemmille kustantamoille nyt etulyöntiasema, sillä niiden tarjonnasta löytyy monta kiinnostavaa uutuutta. Loppuviikosta käydään läpi kolmen ison kustantamon tulevaa tarjontaa.  

Tarjonnan monipuolisuuden ja nimekemääräisen runsauden puolesta Karisto yltää lastenkirjamyönteisimmäksi kustantamoksi. 

Uusien sarjojen avauksina kiinnostavat ruotsalaisten Katarina Ekstedtin & Thomas Olssonin tietokirjasarja lasten harrastuksista, Eetu pelaa jääkiekkoa,  ja Päivi Lukkarilan vast ikään ilmestynyt hevosaiheisen Jasmiina-sarjan avaus Ihana Panda. Monet Kariston suositut lasten- ja varhaisnuorten kotimaiset sarjat jatkuvat. 

Kotimaisia nuortenromaanejakin Karistolta tulee useampia. Ilahduttavaa on Katariina Romppaisen paluu nuortenkirjojen pariin pienen tauon jälkeen romaanilla Sori vaan, se on totuus. Seiskaluokkaa käyvä Senja yrittää salata kavereiltaan vähävaraisen perheensä tilannetta. 

Nuortenkirjadebyytin tekee porilainen kirjastonhoitaja Satu Mattila-Laine romaanillaan Parantola, joka yhdistää aikamatkailun 1930-luvulle, historiallisen nuortenromaanin genren ja päähenkilön eritysominaisuuden, epilepsian.

Käännöksien puolella iloinen yllätys on venäläisen Stanislav Vostokovin lastenromaani Frosjan talo. Jo on aikakin saada siivuja venäläisestä nykylastenkirjallisuudesta myös suomalaisten lukijoiden ulottuville! 

Karisto ilahduttaa myös kotimaisten kuvakirjojen osalta: Hannu Hirvosen & Virpi Pennan Pullopostia tietenkin puhuu painokkaasti luku- ja kirjoitustaidon puolesta. 

Mila Teräksen & Karoliina Pertamon Hämärinkäinen kehottaa pistämään kiireen syrjään. Aira Savisaaren & Hannamari Ruohosen Niilo nikkaroi -kuvakirjan voi ajatella kyseenalaistavan myös lasten kalliit harrastukset: Niilo ja isä nikkaroivat yhdessä jalkapallomaalin kodin pihaan. 

Julia Vuori on hypännyt Otavalta Lasten Keskuksen talliin kuvakirjallaan Tapiiri ja Hunaja, sillä aikaa kotona. 

Lasten Keskus luotaa edelleen eurooppalaista kuvakirjatarjontaa vakaalla ammattitaidolla, mutta haravoi sieltäkin nykyisin yksittäisten helmien sijasta enemmän kuvakirjasarjojen uusia osia. 

Lastenlyriikka on tärkeä osa lastenkirjallisuutta, mutta nyttemmin sen julkaisu näyttää jäävän entistä enemmän pienten kustantajien varaan. 

Johanna Venhon & Marjo Nygårdin Linnunmaitoa kainalokanoille keskittyy tunteisiin, Tuula Korolaisen toimittama ja Virpi Pennan kuvittama Ihan täysi tonttu! nimensä mukaisesti jouluun ja Jukka Itkosen & Matti Pikkujämsän Laulavat lenkkitossut liikuntaan. 

Lastenlyriikan kokoelmiltakin vaaditaan nykyisin selvästi trendikkäitä linjauksia ja tiettyä teeman varaan rakennettua sisältöä. Enää julkaisun takeeksi ei riitä sekasisältöinen kokoelma erilaisia riimejä.

Lasten Keskuksen jymy-yllätys käännösten osalta on australialaisen Shaun Tanin Etäisten kaupunkien asioita (alk. Tales from outer suburbia). Tan sai vuonna 2011 ALMA-palkinnon. Hienoa, että Lasten Keskuksella on vielä rohkeutta tehdä tämänkaltaisia (lasten)kulttuuritekoja! 

Jyväskylästä käsin toimiva Atenakin valtaa siivuja lastenkirjallisuudesta: kustantamo julkaisee rouva Huun iloksi heti alkusyksystä kaksi vuotta työn alla olleen Lue lapselle -opaskirjan 0-12-vuotiaiden lasten kirjallisuuskasvatuksesta sekä brittiläisen Matt Sewellin lasten tietokirjan Pöllöt, yöllisiä ystäviä ympäri maailman. 

Schildts ja Söderströms vaalii yhä omintakeisen suomenruotsalaisen lastenkirjallisuuden brandiä. Vauvarunous on arvossaan esikoistekijän Hanna Lundströmin sekä kuvittaja Maija Hurmeen runokirjassa Rassel prassel puss. 

Ruotsalaisen Åsa Mendel-Hartvigin ja suomalaisen Cara Knuutisen Siri flyttar till landet on helppolukuinen kirja, joka sopii kustantajan ennakkotiedon mukaan hyvin myös ääneen luettavaksi. 

Kustannusmaailman liikahduksista kertonee sekin, että Schildts & Söderströms on laventamassa lastenkirjallisuuden tonttiaan: suomenruotsalaisten tekijöiden kaartia täydentää nyt myös Riina Katajavuoren & Salla Savolaisen pikkulasten kuvakirja Pulmu keinuu.  

Minna Lindebergin & Linda Bondestamin perheenjäsenten loitontumista  toisistaan kuvaava Boggan och Kyösti Kekkonen herättää isoja odotuksia, ja toivon mukaan se saadaan pikimmiten myös suomeksi! Lindebergin kirjoissa on aina syvällinen sanoma ja / tai  terävää arkista lapsiperheen havainnointia.

Lastenkirjallisiin kuriositeetteihin kuuluu (tosin kustantamon aikuiskirjaosastoon luokiteltuna) Andrei Huhtalan & Sanna Manderin Punis, snadisti kuumottava stoori, joka kertoo klassisen Punahilkka-sadun stadin slangilla. Kirja ilmestyy myös Uudenkaarlepyyn murteella Peter Sandströmin käännöksenä.

Kulttuuritekoina voi vielä nostaa esille Stella Parlandin & Linda Bondestamin runokuvakirjasta Katastrofer och strofer om slummer och stoj otettavan uusintapainoksen, jolla kunnioitetaan Stella Parlandin (1974–2015) muistoa, sekä uusintapainokset Tove Janssonin kahdesta kuvakirjasta Den farliga resan ja Hur gick det sen? 

Käännöskuvakirjoihin ja kädentaitokirjoihin pitkälti keskittynyt Kustannus-Mäkelä  ilahduttaa sekin kotimaisilla esikoistekijöillä. Viveka Salon Vallilan sankarit Tero ja Tarmo vaikuttaa ennakkotietojen perusteella virkeältä lastenromaanilta.

Kalle Päätalon tutkijana aiemmin kunnostautunut Jenni Kirves ja Annika Hiltunen julkaisevat yhdessä Tervetuloa Rauhalaan -nimisen esikoiskuvakirjan, josta ei ennakkotietojen mukaan puutu sadunomaisiakaan elementtejä. 

Tittamari Marttisen & Marjo Nygårdin Riemukas metsäretki riimittelee sienistä. 

Sieniaiheiselle lastenkirjallisuudelle on yht´äkkiä tullut isommankin tatin mentävä rako: varhaisin kotimainen lasten sienikirja, Tuula Korolaisen & Riitta Tuluston Kantarelli sanoi Elli (kuv. Leena Lumme, Lasten Keskus), on jo 18 vuoden takaa, mutta viime vuonna ilmestyi peräti kaksi sieniteemaista lastenkirjaa Karistolta ja Kustannus-Mäkelältä, Julia Savtchenkon Salainen sienikirja sekä Jussa Lehtisen sarjaksi aiotun Lakkisakin avaus Pakkolasku.

Gummerus on siivonnut kotimaisen lasten- ja nuortenkirjallisuuden kokonaan listoiltaan ja keskittyy vastaisuudessa vain käännöksiin. Syksyn tapauksena voinee pitää Chris Riddellin Ada Gootti ja hiiren haamu -suomennosta, josta vastaavat Jaana Kapari-Jatta ja Kristiina Drews yhdessä. Riddell on myös kuvittanut teoksen. 

Saksalaisen Kerstin Gierin Uni-aikamatkatrilogiaa julkaistaan heti kahden osan verran, Lupaus kesäkuussa ja Vala lokakuussa. Lastenkirjallisuuden puolelta Gummerus pitää hengissä yhä uusin laitoksin Gösta Knuttsonin Pekka Töpöhäntä -kuvakirjoja.

Pienemmistä kustannuskentän toimijoista Minervaa voi onnitella Sanna Pelliccionin Onni-poika -kirjasarjasta. Äskettäin uutisoitiin sarjan käännösoikeuksien myymisestä Kiinaan! Syksyn uutuudessa Pelliccioni paneutuu jälleen tärkeään yhä pienempien lasten vanhempia askarruttavaan aiheeseen kuvakirjassa Onni-poika tykkää pelata.  

Bazar-kustantamo aloitti keväällä Eppu Nuotion & Aino Louhen Tämä vai tuo -nimisen kuvakirjasarjan, ja syksyn uutuuksista löytyy Berliinissä nykyisin asuvien Eppu Nuotion ja Sanna Iston sekä Sari Airolan jouluaiheinen kuvakirja Typy ja Tonttu.

Teoksen syksyssä ei ole lainkaan lastenkirjoja. Täytyy toivoa, että kyse ei ole kustantamon uusista linjauksista Teoksen keulakuvan, kustantamon perustaan ja legendaarisen kustannustoimittajan Silja Hiidenheimon kuoleman jälkeen. Hiidenheimolla oli – kaiken muun kirjallisuuden kupeessa – ymmärrystä myös lastenkirjoille. Äskettäin Teokselta ilmestynyt Tomi Kontion & Elina Warstan Koira nimeltään Kissa on kevään iloinen kuvakirjayllätys, kaikilla mahdollisilla kriteereillä mitattuna!

Kustannusyhdistyksen tilastojen perusteella lasten- ja nuortenkirjojen nimekemäärissä ei – vastoin monien tahojen ounailuja – ole tapahtunut järisyttäviä muutoksia. 

Kotimainen lastenkirjallisuuden osalta on korotusta viime vuoteen 4 prosentin verran ja kotimaisen nuortenkirjallisuuden puolella peräti 16 prosenttia, kun käännöksissä  laskua on lastenkirjojen osalta 6 ja nuortenkirjojen osalta peräti 27 prosentin verran. 

Uutuudet ja uudet painokset mukaan laskien lasten- ja nuortenkirjallisuuden viime vuoden vuotuinen nimekemäärä on yhä reippaasti yli tuhannen; tarkkaan laskettuna 1285 kappaletta.

Kevät-ja kesäfiiliksiä Miljan kanssa

Reetta Niemelä: Miljan kevät, kuvittanut Leena Lumme, 37 sivua, Otava 2004, up. 2015.

Reetta Niemelä: Miljan kesä, kuvittanut Leena Lumme, 36 sivua, Otava 2002, up. 2015.

Otavaa voi onnitella nappivalinnasta uusintapainosten valinnan suhteen.

Reetta Niemelän Milja-sarja perustettiin jo yli 10 vuotta sitten. Sille löytyy pohjoismaisia esikuvia, suomennoksinakin tunnetut Christina Björckin & Lena Andersonin Linnea kylvää ja kasvattaa ja Lena Andersonin Myrsky-Mari –kirjat.

Ensimmäisten Milja-kirjojen aikaan Suomeenkin rantautui villivihannesten keruu ja ns. hortoilu. Mutta todellisesta buumista voidaan varmasti puhua vasta nyt. 

Niemelä on siis ollut tämän aiheen kanssa todella varhain liikkeellä, ja uskonkin, että Milja-kirjojen lepppoinen elämäntapa, luonnon ehdoilla eläminen ja luonnon antimien hyödyntäminen osuu vielä aiempaa paremmin maaliinsa näiden uusintapainosten myötä!

Milja on alle kouluikäinen tyttö, joka viettää paljon aikaa maalla  Ukon, isoisänsä, kesämökillä yhdessä puuhastellen. Kevään merkkejä havainnoidaan ympäröivästä luonnosta. Milja on luonteeltaan utelias tarkkailija, joka viihtyy välillä myös itsekseen.

Milja-kirjoja siivittää nostalginen tunnelmointi: lapsi on aikuisen näkökulmasta  ihannelapsi, joka ei pitkästy luonnon ihmeiden äärellä. 

Viime aikoina on paljon puhuttu siitä, että suomalaislapset ovat jo vieraantuneet ns. villistä luonnosta. Jopa epätasainen metsämaasto voi olla tottumattomalle lapselle temppurataan verrattavan tasapainosuoritus!

Ukko ja Milja seisoivat veräjän takana yleisönä, kun Iita päästi lehmät kesälaitumille. Arvokkaat lihavat muorit pulleine utareineen poukkivat hullunkurisia keväthyppyjä sydämensä kyllyydestä. Äkkiä Iitankin oli pakko hypätä keväthyppynsä. Hän pinkaisi komean kolmiloikan lehmänläjien yli.        

Ukko ja Milja olivat menossa vanhaan tammimetsään. Metsänpohja näytti sinivalkoiselta vuokkojen mereltä. Sellaista kukkapaljoutta Milja ei koskaan ollut nähnyt. Milja löysi vuokkojen seasta omituisia pieniä vihreitä pallukoita, kuin nyrkkejä hennon varren päässä. Ne olivat avautuvia sananjalan versoja.

 

Leena Lumme taltioi lapsen asentoihin ja olemukseen paljon herkkyyttä.
Akvarellikuvitus on heleää ja yhdellä sanalla sanoen kesäistä. Leena Lumpeen
kuvitusta Reetta Niemelän kuvatietokirjaan Miljan kesä (Otava up. 2015). 

Niemelä on viime aikoina lanseerannut kirjastoissa yleistyneiden lukukoirien rinnalle myös lukulehmät Onnelin ja Annelin, jotka asustavat Kaiturin tilalla Maskussa. 

Reetta Niemelä on opiskellut Turun yliopistossa ekologiaa ja kansantiedettä, ja nämä intressit näkyvät myös Milja-kirjoissa fakta-aineksen luontevana lomittamisena Miljan arkiseen puuhasteluun.

Miljan kesä -kirjassa istutetaan muun muassa kehäkukkia ja ruusupapuja ja pidetään aurinkolettukestit. Perinteiseen lettutaikinaan lisätään kourallinen voikukan terälehtiä! 

Faktaa ja fiktiota yhdistävää tarinaa ryydittävät vielä pienet luontotunnelmointiin virittyneet Niemelän runot. 

Naapurin Iitan kanssa leikataan myös matonkuteita ja saunotaan antaumuksella itsetehdyn vihdan kera. Milja ei säiky lukkeja saati käärmeitä, vaan suhtautuu kaikkiin öttiäisiin yhtä suurella heltymyksellä. Milja-kirjat siis propagoivat myös hauskasti sukupuolisidonnaista ajattelua vastaan!

Tässä sävykkäässä kuvituskuvassa tallennetaan luonnon vähittäistä heräämistä 
talven jälkeen. Lumilaikkuja löytyy vielä maakellarin edustalta. Leena Lumpeen 
kuvitusta Reetta Niemelän kuvatietokirjaan Miljan kevät (Otava up. 2015). 

Leena Lumpeen kuvituksissa on sekä tunnetta että piiruntarkkaa pitäytymistä luonnontieteellisiin faktoihin. Kasvit, eläimet ja pikkiriikkisimmät hyönteisetkin on kuvattu tunnistettavan tarkasti. Olen aina ihaillut Lumpeen kykyä taltioida ihmishahmoihinsa niin paljon tunnetta ja karismaa. 

Havahtumista suomen kielen äärellä

Jaakon Runoralli. Juteinin runoja lapsille. Toimittanut ja kuvittanut Pekka-setä, 56 sivua. Marras Workshop 2014.

Pienkustantamoiden ja omakustanteiden rikkaus perustuu pitkälti siihen, että niiden mielenkiinnon kohteissa vain taivas on kattona. Tästä syystä julkaistavaksi päätyy monen erityisalan kuriositeetteja, joihin isot kustantamot eivät tarttuisi pitkillä pihdeilläkään. 

Yksi tällainen veikeä helmi on Pekka-sedän nimiin kirjattu kooltaan pieni mutta sisällöltään yllättävän antoisa runokuvakirja Jaakon runoralli, johon on koottu Jaakko Juteinin (1782–1855) säkeitä kiinnostavalla johdannolla höystettynä. Juteinia pidetään ensimmäisenä suomenkielisenä kirjailijana.

Kirja sopii koulujen oheislukemistoksi ja herättämään kiinnostusta suomen kielen vivahteisiin ja kielen syntyyn. Juteinin vanhat runot voisivat hyvinkin sopia harjoitusmateriaaliksi alakouluun tai sanataidekouluun. Lapset voivat tehdä Jutenin runojen pohjalta modernit käännökset nykysuomelle muunnettuina, tai tehdä niiden innoittamina omia poljennollisia runoja!

Mikael Agricola  on kiistatta suomen kielen isä, mutta tässä kirjassa Jaakko Juteinia aivan yhtä oikeutetusti nimitetään suomen kielen kummisedäksi.

Pienten kustantamoiden ja varsinkin omakustanteiden kompastuskivenä on usein heikkotasoinen kuvitus, joka selittyy käytännön realiteeteilla: kuvitukseen ei ole erillistä budjettia eikä tekijöillä välttämättä liioin ymmärrystä kuvituksen keskeisestä merkityksestä teoksen markkinoinnin kannalta. Veli-Pekka Bäckmanin kuvitusta voi pitää poikkeuksellisen onnistuneena. Bäcklundin kuvitusta kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014. 

Kirjan saatesanoissa nivotaan lyhyesti Juteinin merkitystä:

Vaikka suomenkielsitä kirjallisuutta oli julkaistu jo satojen vuosien ajan ennen Jutenia, juuri kukaan ei ollut julkaissut kirjoituksia sillä suomenkielellä, joka edustaa meidän yhä vielä puhumaamme ja kirjoittamaamme nykysuomea. Olkoonkin, että toisinaan kirjoitusasu poikkeaa leikkisästi nykyisestä.

Juteinia on myös luonnehdittu suomalaisen kansalisromanttisen kaunokirjallisuuden uranuurtajaksi, joka korosti teoksissaan Suomen kansaa ja suomen kieltä. Parhaiten tämä Juteinin johtoajatus korostuu Arvon mekin ansaitsemme -laulussa.

Juteini oli suomalaisen kansallistunteen puolestapuhuja, mikä todentuu hyvin yhä laulunakin tunnetussa Arvon mekin ansaitsemme -runosta. Veli-Pekka Bäckman kuvitusta kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014.  

Elämän nautinnoista Juteini sanaili tähän tapaan:

Luonnon suuret lapsukaiset, 

awaruuden alla, 

nautitkaamme elämätä eloll´ihanalla 

Pois, pois karwaus, 

wältä weljen, huolet

– Pois, pois walitus, 

taita tuskan nuolet.

Rakkaus on tuskan alla rinnassamme täällä 

aina niin kuin päiwän paiste syksyisellä säällä; 

pois, pois wihainen 

wäliltämme waino, 

– Pois pois salainen 

kateuskin kaino – –

Hauska oivallus on käyttää kuvituksessa myös sieluettitekniikkaa. 
Lastenkirjataiteessa alan suomalainen mestari oli Emil Cedercreutz. Myös 
Elsa Beskow käytti kuvakirjoissaan usein siluetteja. Veli-Pekka Bäckmanin kuvitusta 
kirjaan Jaakon runoralli, Juteinin runoja lapsille, Marras Workshop 2014. 

Nykyajan valistushenkisten tosikkojen kauhuksi kokoelmassa julkaistaan myös runo Nuuskan käytöstä ja Kehotus tupakkia polttamaan, joskin Pekka-setä selitysosiossa mainitseekin moiset paheet turmiollisiksi.

Piippu pojan kaunistaapi, 

miehen tekee miehekkääksi. 

Pidä poikaisen piwossas 

nyrkkisessäs´ piippunysä 

kotona kuin kylässäkin. 

Wietä aikas´weitses kanssa 

lehtisiä leikatessas´. 

Anna nenäs, alttarina  

olla aina pyhän sauwun. 

Mies on muita muhkeambi, 

jok on silmäns sauwuttanut. 

Se on kaunis katsellasi kuinga onnes´, omaisuudes, 

sauwuna on sakeana, 

kymmenessä kiekurassa kohden pilwiä katoopi.

Kirjan kuvitusta voi pitää harvinaisen onnistuneena.  Kuvitus niveltyy hyvin runoihin ja aukeamat on taitettu pääosin rauhallisiksi kokonaisuuksiksi. 

Pseudonyymin takaa löytyy Sastamalassa asuva taiteen ja kulttuurin monitoimimies Veli-Pekka Bäckman (s 1969), joka on kouluttautunut kotikaupungissaan Tyrvään koti- ja taideteollisuusoppilaitoksen kivilinjalla kivenhakkaajaksi, mutta hän tekee myös sävellyksiä, musikaaleja, äänilevyjä ja kirjoja. Sastamalan keskustasta löytyvät, kaupungin satavuotisjuhlan kunniaksi vuonna 2007 teetetyt aforismeiin somistetut kivikirjat  ovat hänen luomuksiaan. 

Bäckman kiinnostui Juteinista jo 1990-luvun alussa. Runoantologioihin oli tallentunut kuitenkin vain muutamia Juteinin runoja, joten niitä piti etsiä mikrofilmeiltä ja arkistoista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ei 1990-luvun alussa innostunut uudesta Juteini-kokoelmsta, joten hän julkaisi Juteinin juttuja; runoja, näytelmiä ja vähän muuta omalla kustannuksellaan. 

Sittemmin Bäckman on säveltänyt monia Juteinin tekstejä. Hänen mielestään Juteinin suomen kieli on rytmikkyydessään ja pehmeissä konsonanteissaan erityisen kiitollista sävellettäväksi.  

Bäckman innostui Jaakko Juteini -seuran kehotuksesta koostamaan Juteninin runoista myös lapsille soveltuvan kokoelman, jonka hän kustansi oman Marras Workshop -kustantamonsa kautta. Jaakko Juteini-seura  on tukenut kirjan julkaisemista. 

  

Vaikka kokoelmassa olevat Juteinin runot eivät olekaan alunperin vasiten lapsille suunnattuja, niin niiden sanoma ja elämänohjeet puhuttelevat myös lapsia ja nuoria.  

Parhaillaan Bäckman valimistelee Juteni-aiheisia runoja äänilevyksi ja konsertiksi, joka todennäköisesti toteutetaan ensi vuoden aikana Hattulan uuden Juteini-keskuksen avajaisissa.  

Monipuolinen ja tuottelias Juteini oli myös varhaisia suomenkielisiä lastenkirjailijoita. Hän oli mieltynyt valistuksen hengessä erityisesti neuvovaan, kasvattavaan, opettavaan ja huvittavaan ns. neuvokirjallisuuteen. 

Juteinin vuonna 1816 julkaisemaa Lasten Kirjaa pidetään varhaisimpana suomenkielisenä aapisena. Juteinin kirjassa antamat ohjeistukset lasten vanhemmille lukutaidon hankkimisen ajoituksesta ovat mielestäni yhä jopa ällistyttävän päteviä:

Ei tarwitse lukemista lapsen kanssa kowin warhain alkaa, jos ei lapsella siehen erinomaista halua ja taipuusta ole, ja sittekin pitää sitä ensimmäldä wähitellen ja huwitukseksi tehtämän, sillä aiwan nuorukainen on tähän työhön, koska se on päälle pandu ja rasittawainen, pikaisesti kylläyndywä. Se on melkein wälttämätön parhaangin Opettajan johdatuksen alla. Ei taito ole lapselle niin hyödyllinen kuin tahto ja halu taitoon.

Varhaisimman suomalaisen lastenkirjallisuuden historiaa tutkinut Ulla Lehtonen on pitänyt Juteinin luomaa aapisperinnettä ajankohtaan nähden varsin modernina: sisällön lisäksi Jutenini kiinnitti nimittäin huomiota myös kielellisiin ja pedagogisiin seikkoihin.