keskiviikko 16. helmikuuta 2022

Silmänräpäys









Reija Kaskiaho: Maantiekiitäjä, 191 sivua.  Myllylahti 2022. Kansikuva Kaisu Sandberg. 

 



Minä istuin ikkunan edessä ja katselin räntäistä maisemaa. Laitoin silmät kiinni ja luettelin mielessäni. Kolmekymmentä kivistä laattaa melkein keskellä pihaa. Viisikymmentäkolme pientä pyöreää kiveä, aseteltu ympyrään, jonka keskellä kasvaisi kesällä valkoisia kukkia. Oikealla ihan lähellä ikkunaa lehdetön koivu, jossa kolmesataayksitoista paksua oksaa, pieniä oksia laskematon määrä. Oksia oli ollut kolmesataaviisitoista, mutta sitten oli tuullut kovaa yhden pitkän yön ajan. Vasemmalla taaempana kolme puuta, kaksi niistä koivuja. Yksi puista oli joku muu, harva reppana, vain yhdeksäntoista isoa oksaa. Sen vieressä tyhjiä kuolleen näköisiä vadelmapensaiden rankoja kahden ja puolen metrin matkalla, jonka jälkeen aidanseipäistä tehtyä aitaa. – – 

 

 

Katkelma löytyy Maantiekiitäjän sivulta 125. 


Irrallaan luettuna katkelma hämmentää. 

Miksi minäkertoja rekisteröi asioita näin tarkasti?  


Reija Kaskiaho (s. 1976) on 2000-luvulla ilmestyneissä nuortenromaaneissaan keskittynyt poikkeuksetta rankkoihin ja kipeisiin nuoruuden tuntoihin. 

 

Esikoisromaanin Tulitikkuihmisiä (WSOY 2001) teemana olivat huumeet.


Pientä purtavaa (WSOY 2002) kertoi syömishäiriöstä, Rastas (WSOY 2005) teiniraskaudesta, Veitsenterällä (WSOY 2004) koulukiusaamisesta ja Ajolähtö (WSOY 2006) perheväkivallasta.  

 


Hieman pidemmän tauon jälkeen ilmestynyt Nikottelua (Myllylahti 2014) kertoi Nikon tarinan. Nikon vanhemmilla ja lähipiirillä on kuitenkin aluksi vaikeuksia hyväksyä poikansa homoseksuaalisuutta.

 

Vaikka Kaskiahon nuortenromaanien aiheet ovat olleet keskimääräistä rankempia, niin hänellä on ollut aina harvinainen taito kiteyttää teoksiinsa nuoruuden perustuntoja samastuttavasti. 


Romaanien keskushenkilöt ovat poikkeuksetta särmikkäitä.


Juuri ilmestyneessä uutuudessaan Maantiekiitäjä Kaskiaho tuntuu entisestään lisäävän kierteitä ja haastetta kerronnalleen.  

 

Laura on urheilullinen 17-vuotias, joka toivooo löytävänsä tulevan ammattinsakin liikunnasta. 


Unelmat murskautuvat silmänräpäyksessä kohtalokkaalla uimaretkellä, kun Lauran sukellus menee vikaan ja hän päätyy sairaalaan neliraajahalvautuneena. 


Lukija myötäelää Lauran ja tämän perheen ponnisteluja toipumisen eri vaiheissa. 


Romaanin alussa on vaikuttava kohtaus, jossa Laura opettelee aluksi viestimään silmiään räpäyttämällä. 


Yhdysvaltalaisen YA-kirjallisuuden piirissä on syntynyt jopa erityinen nuortenkirjagenre sick-lit. Romaaneissa kerrotaan vakavasti sairastuneista tai vammautuneista nuorista, jotka alkujärkytyksen ja trauman jälkeen oppivat sopeutumaan uuteen tilanteeseen, usein muiden tuen ja kannustuksen ansiosta. 


Eric Segalin Lovestorya voidaan pitää yhtenä  lajityypin varhaisista  aloittajista 1970-luvulla ja uudemmista YA-romaaneista keskeinen oli John Greenin Tähtiin kirjoitettu virhe (WSOY 2013, suom. Helene Bützow).  


Lauran kohdalla romaani ei lupaa ihmeparantumista, mutta sopeutuminen uudenlaiseen nuoruuteen kuvataan uskottavasti ja aidosti.


Vähitellen Laura toipuu traumastaan. Hän saa vertaistukea muilta eri ikäisiltä kohtalotovereilta ja löytää elämänkipinän uudelleen.  

 

Kaskiahon sairaanhoitajan koulutus näkyy luontevuutena, jolla hän kuvaa sairaalan ja kuntoutuskeskuksen hoitohenkilökuntaa ja hoitotoimenpiteitä. 


Lauran kasvutarinan ohessa romaani kuvaa hienosti perheyhteyden merkitystä.





maanantai 14. helmikuuta 2022

Yhdessä kokee ja näkee enemmän










Emmi  Jormalainen: Ystäväkirja: Book of friends, 56 sivua, omakustanne 2021.

 









Emmi Jormalainen on viime vuosina kuvittanut paljon lukutaidon alkuun suunnattuja helppolukuisia lastenkirjoja, lastenromaaneja ja klassisia satuja.

 

Niiden ohella hän on tehnyt omakustanteina sanattomia kirjoja.

 

Kaksikielisinä ovat aiemmin ilmestyneet Koti = Home (2012), Puu = Tree (2013),  Atlas Part 1: Islands (2017) ja Eksyksissä = Being lost (2019)

 

Mielestäni on perusteltua sanoa, että sanattomat kirjat tekevät todellisen ystävän palveluksen erilaisille lukijoille.

 

Kirjat, joissa kuvat kertovat yksinään tarinaa stimuloi kaiken ikäisten mielikuvitusta.


Sanattomat kirjat voivat myös auttaa havainnoimaan kokonaisuutta ja poimimaan kuvituksesta yksityiskohtia.

 

Ammattikasvattaja voi tarkkailla sanattomien kirjojen äärellä lapsen sanavaraston karttumista ja sitä, kuinka lapsi tempautuu itse sepittämänsä tarinan kyytiin.

 

Ystäväkirjassa tyttö lähtee kaupungista retkeilemään. 



Jormalaisen värit ovat todellista terapiaa tähän aikaan vuodesta.
Kesän valo ja tunnelmat välittyvät upeasti. Emmi Jormalaisen
kuvitusta sanattomaan kirjaan Ystäväkirja = Books of friends
(Omakustanne 2021). 



Seuraan liittyy pieni hiiri ja joukko karttuu aina uusissa maisemissa uusilla eläimillä. Lopulta retkikunnassa on myös hirvi, lintu, lepakko ja  kissa. Tytön matkavarustus ja vaatetus vaihtelevat vuodenaikojen ja vuorokauden aikojenkin mukaan. 


Hyvä esimerkki aukeamasta, jolla katse lepää ja kuvan
katsoja rentoutuu sepittämään mieleistään tarinaa
kuvan perusteella. 
Emmi Jormalaisen kuvitusta sanattomaan
 kirjaan Ystäväkirja = Books of friends (Omakustanne 2021). 

 


Matka etenee dynaamisesti vasemmalta oikealle, välillä pysähdytään levähtämään seesteisien aukeamien ja panoraamamaisemien äärelle.

 

Eläinten ja tytön katseissa on lempeyttä ja tyyneyttä.

 

Jormalainen käyttää sävykkäästi puuvärejä.

 

 

  

Retkeilijät yöpyvät teltassa. Ympäröivä maisema 
houkuttaa tunnistamaan sen ääniä ja tuoksuja.
 Emmi Jormalaisen kuvitusta sanattomaan
 kirjaan Ystäväkirja = Books of friends 
(Omakustanne 2021). 





Sanattomien kirjojen pedagogiseen käyttöön on Ikitaru-hankkeessa koostetttu Hiljaiset kirjat- opasvihkonen, joka löytyy täältä.





keskiviikko 9. helmikuuta 2022

Omana itsenään oleminen ei ole mikään uroteko



Nuortennäytelmä Amiraali. Kantaesitys Ahaa Teatterissa 2.2.2022. Perustuu Mila Teräksen samannimiseen nuortenromaaniin. Dramatisointi, ohjaus ja äänisuunnittelu Antti Viitamäki, lavastus- ja pukusuunnittelu Aino Koski, valosuunnittelu ja lavasterakennus Antti Kauppi, esitystekniikka Janne Liukku. Pääosissa Oskar Hartman, Reetta Hyreen, Roosa Lehtinen ja Teemu Mäkinen. Kesto 75 min. Suositusikä yläkouluikäisistä alkaen. Näytelmä on Ahaa Teatterin kiertueohjelmistossa. Esityksiä myös Tampereella, os. Hatanpään valtatie 6. 

 






Tamperelaisen Ahaa Teatterin ohjelmiston uutuus on nuortennäytelmä  Amiraali, joka pohjautuu Mila Teräksen samannimiseen nuortenromaaniin vuodelta 2020. 

 


Ahaa Teatteri on toiminut jo vuodesta 1971 kiertävänä ammattiteatterina: esitykset on suunniteltu siten, että niitä on helppo viedä kiertueille eri puolille Suomea. 


Teatterin kotinäyttämö sijaitsee Tampereella Hatanpään valtatiellä. 




Antti Viitamäen ohjauksessa ja dramatisoinnissa Teräksen nuortenromaanin alkuperäinen tyyli ja humaani viesti on säilynyt ihailtavan hyvin. 


Viitamäki on tuonut näyttämölle nuorten kansalaisaktivismin kautta vaikuttamisen halua ja kapinaa tekopyhää kunnallisbyrokratiaa vastaan, mutta samalla onnistunut tiivistämään kohtauksiin aidon oloisia, tunnepitoisia kohtaamisia. 


Niilo on jo lapsesta saakka kokenut syntyneensä väärään kehoon. 


Onnekseen hänellä on luottoystäviä, jotka tukevat ja kannustavat häntä olemaan rohkeasti oma itsensä.


Vähitellen Niilo oivaltaa, että omana itsenään oleminen ei ole mikään uroteko, vaan edellytys tasapainoiselle elämälle. 


Vaikka Niilon isovanhemmat ja varsinkin ukki kipuilevat ensin asian kanssa, niin vähitellen hekin oivaltavat, että lapsenlapsen tuntojen yli ei voi kävellä saati kieltää niitä vääriksi. 

 

Ahaa Teatterin nuortennäytelmän keskusteemaksi nousevat romaanin tavoin moniarvoisuuden, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen ja ystävyyden teemat.  


Vuorovaikutuksen ja sosiaaliseen kanssakäymiseen liittyvät haasteet kiinnostavat teini-ikäisiä – olipa kyse seurustelun aloittamisesta, ystävyydestä tai suhteista perheeseen. 

 

Oskar Hartmanin tulkitsemassa Niilossa herkkyys ja
voima kiteytyvät samanaikaisesti ilmeisiin ja olemuksiin. 
Valokuva © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri. 



Ilmeikäs, kehon kielessä ja olemuksessaan monipuolinen Oskar Hartman tavoittaa hyvin Niilon vaihtelevat tunnetilat ja identiteettiin sekä seksuaalisuuteen liittyvän murroksen.

 

Reetta Hyreen näyttelee  Niilon luottoystävän, muodista ja kansalaisaktivismista yhtä palavasti kiinnostuneen Maran, suurisydämisen laitossiivooja Sinikan, kirppismyyjän ja perhosen roolit. 


Teemu Mäkisen repertuaarissa on Niilon jähmeän, mutta silti sydämellisen ukin, Niilon masentuneen ystävän Hermannin, poliitikon ja Hasan roolit. 


Roosa Lehtinen tulkitsee niin ikään laajalla skaalalla Niilon ihastuksen kohteen, Virnan, mumman, Iisan ja perhosen roolit.   


Näytelmän toiseksi keskushenkilöksi nousee Hermanni 
(Teemu Mäkinen), elämän ilonsa kadottanut Niilon ystävä,
 joka ahdistuu työvoimatoimiston painostuksesta.
Valokuva © Jari Kivelä / Ahaa Teatteri.


Näytelmään liittyy materiaalipaketti, joka toimitetaan esityksen tilanneille oppilaitoksille jo ennen vierailua.